Virallista ensi-iltaansa odottava Jeʹvida-elokuva perustuu tarinoihin, joita ohjaaja Katja Gauriloff on kuullut omilta sukulaisiltaan ja tuttaviltaan. Se on kuitenkin fiktiivinen teos ja samalla ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä näytelmäelokuva.
Je’vida kertoo pitkälti asuntolakoulujen vahingollisuudesta saamelaiskulttuurille. Vaikka tarina tulee Gauriloffin suvusta, se kuvaa laajemminkin kaikkien saamelaisten kokemuksista pakkosuomalaistamisesta sodanjälkeisessä Suomessa.
Elokuva on ollut ohjaajan mielessä haaveena jo yli 15 vuotta sitten. Käsikirjoituksen työstäminen alkoi noin viisi vuotta sitten, ja tarina sai lopullisen muotonsa, kun Gauriloff sai työparikseen toisen saamelaistaiteilijan, Niillas Holmbergin.
Alusta asti ajatuksena oli tehdä koltankielinen elokuva, Gauriloff sanoo.
– Se oli just se toive alun perin, että alan tekemään koltansaamenkielistä elokuvaa, ja samalla suurin pelko. Suurin kynnystekijäni oli, että en itse puhu valitettavasti omaa äidinkieltä koltansaamea, niin se tuntui aluksi hirvittävän vaativalta, mutta onneksi sitten uskalsin lähteä tekemään tätä elokuvaa.
Suurin osa elokuvan dialogista on koltankielistä, mutta kaikki näyttelijät eivät osanneet sitä.
– Kaikki saamelaiset esiintyjät ovat koltankielisiä. Sitten siinä on yksi suomalainen näyttelijä, joka sitten joka opetteli foneettisesti saamenkieliset replat. Meillä oli myöskin siihen apua ja tukea, että käytiin oikein kielimestarin kanssa läpi asiat.
Kolttien palaute jännittää ohjaajaa
Elokuvassa pistää silmään, miten luontevia amatöörinäyttelijät – varsinkin lapset – ovat. Gauriloffin mukaan tässä oli apuna koltansaamelaisten kulttuuri, jossa tarinoiden kertominen on keskeistä.
Minä olen tehnyt tämän heille, heidän kanssaan.
Katja Gauriloff
– Meillä on tarinankerronnan kulttuuri. Ja myöskin näytteleminen on hirveän lähellä sitä, että pystyy eläytymään tiettyihin rooleihin. Tietenkin ihmiset saivat olla hyvin lähellä omaa itseään, ettei tarvinnut niin kauheasti näytellä.
Je’vida saa Suomessa ensi-iltansa 20. lokakuuta. Sitä ennen elokuva esitetään koltille, mikä jännittää Gauriloffia.
– Tietenkin jännittää. Minä olen tehnyt tämän heille, heidän kanssaan. Minä olen tehnyt tämän heidän ja meidän tarinoista. Se on kaikki kaikessa, että miten he ottavat sen vastaan, kun me katsomme sen yhdessä ja me saamme sen jälkeen halata, itkeä ja nauraa.
Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 10.10. klo 23 saakka