Joka arkipäivä suunnilleen puoli kahdelta iltapäivällä helsinkiläinen 26-vuotias Amin Hassan sulkee hetkeksi läppärinsä ja siirtyy Kampissa sijaitsevan avokonttorin lepohuoneeseen.
Hänen työpaikalleen asiantuntijayritys Goforen toimistotilaan tehty pieni huone on tarkoitettu rauhoittumiseen. Hassanille huone on rauhallinen paikka päivittäiselle rukoushetkelle.
Rukous on yksi islaminuskon viidestä peruspilarista, ja lähtökohtaisesti muslimit rukoilevat viisi kertaa päivässä. Rukoushetkien sovittaminen päivätöiden rytmiin ei ole kuitenkaan aina ihan yksinkertaista: viime viikolla kävi ilmi, että helsinkiläinen pikaruokaravintola kielsi ruokaläheteiltä tilojensa käytön rukoilemiseen.
Yle kysyi muslimeilta kokemuksia työelämän ja rukoushetkien yhdistämisestä. Vastausten perusteella etenkin Amin Hassanin kaltaiset toimisto- tai etätöissä käyvät muslimit kokevat, että asia järjestyy käytännössä ilman minkäänlaista ongelmaa.
– Rukoushetki vie sen pari kolme minuuttia eikä siihen tarvita mitään ihmeellistä erityistilaa. Jotkut tykkäävät käydä tauolla pienellä kävelylenkillä, toiset vaikkapa tupakalla tai kahvilla. Itse en ole kokenut tässä mitään erikoista, Hassan sanoo.
Astetta enemmän vaikeuksia vaikuttaisi olevan esimerkiksi taksinkuljettajilla tai muilla liikkuvaa työtä tekevillä. Rauhallisen rukouspaikan järjestäminen keskellä kaupungin vilinää voi olla vaikeaa.
Taksinkuljettaja Ahmed Sherko kertoo lentokentällä ulkoilmassa olevasta paikasta, jossa monet muslimit käyvät rukoilemassa kesken päivän.
– Jos olen kaukana kotoa, rukoilen välillä autossa tai lentokentän taksien keräilyalueella ulkona.
Olen taksinkuljettaja. Jos olen kaukana kotoa, rukoilen välillä autossa tai lentokentän taksien keräilyalueella ulkona.
Ahmed Sherko
Ongelmatilanteet voivat liittyä myös työnantajan tai esihenkilön asenteellisuuteen. Amin Hassan sanoo tietävänsä tuttaviensa kautta tapauksia, joissa esihenkilö on kieltänyt rukoilun vetoamalla siihen, että kaikkia pitäisi kohdella tasavertaisesti.
– Tämä tarkoittaa yleensä käytännössä, että lähtökohtaisesti kielletään kaikilta tasavertaisesti kaikki. Kyllähän se tietyllä tavalla ajaa tasa-arvoa, mutta parantaako se työhyvinvointia? Onko se oikea tapa lähteä hoitamaan ihmisille merkityksellisiä asioita? hän kysyy.
Uskonto ja vakaumus vähällä huomiolla
Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan Barbara Bergbomin mukaan uskonto ja vakaumus ovat asioita, jotka pitäisi huomioida kansainvälistyvässä maailmassa nykyistä enemmän myös työpaikoilla.
Bergbom on toiminut liki 20 vuoden ajan asiantuntijana erilaisissa työelämän kansainvälistymiseen ja monikulttuurisuuteen liittyvissä hankkeissa.
Hänen mukaansa muslimien rukoushetkistä työpaikoilla käytiin paljon keskustelua 10–15 vuotta sitten, mutta enää ei juurikaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki sujuu ongelmitta.
Bergbomin mukaan työn muokkaamiseen keskittyneessä ILO:n raportissa muutama vuosi sitten tuotiin esille, että uskonto ja vakaumus on yksi neljästä yleisimmästä syystä, joiden vuoksi työpaikoilla tehdään työn muokkausta.
Työn muokkauksella tarkoitetaan kaikkia johtamisen ja työn organisoinnin toimia, jotka mahdollistavat, että työntekijä voi suoriutua työstään. Bergbomin mukaan vuoden 2020 monimuotoisuusbarometrissä kysyttiin henkilöstöalan ammattilaisilta, missä määrin monimuotoisuus pitäisi huomioida johtamisessa ja HR-toiminnassa.
– Uskonto ja vakaumus olivat asioita, joiden katsottiin kaipaavan hyvin vähän huomiota. Miltei kaksi kolmasosaa HR-ammattilaisista katsoi, että uskontoa ja vakaumusta ei tarvitse ottaa huomioon työpaikolla ollenkaan tai korkeintaan hyvin vähän.
Bergbomin mukaan työelämä kuitenkin muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi siinä missä ympäröivä maailmakin, ja asiaan on syytä kiinnittää koko ajan entistä enemmän huomiota.
Islam on tulenarka aihe
Helsingin Kontulassa asuva Maria Härkönen on 24-vuotias musliminainen. Hän on tällä hetkellä kotona pienten lasten kanssa, jotka ovat osan viikosta päiväkodissa.
Aiemmassa työssään Härkönen sai rukoustauot järjestymään ongelmitta, mutta hänkin sanoo tietävänsä myös toisenlaisia kokemuksia.
Härkönen arveleekin, että varsinaista ongelmaa rukoilun järjestämisessä työpaikoilla ei ole, mutta islaminusko on niin tulenarka aihe, että aina löytyy niitä, jotka tekevät siitäkin ongelman.
– Ihmisillä on kovin kapea katse aina kun puhutaan muslimeista ja rukoilusta. Osaa ihmisistä häiritsee jo se, että me olemme olemassa. Sille me emme voi mitään. Silloin ihmisen pitäisi mennä itseensä ja miettiä, miksi se häiritsee, Härkönen sanoo.
Mitä ajatuksia uutinen herätti? Voit keskustella aiheesta 12.10. kello 23 asti.