Vanhan turvesuon metsityksen tutkimuksesta on saatu mielenkiintoisia alustavia tuloksia.
Turvetuotannosta poistettu Naarasneva Soinissa Etelä-Pohjanmaalla muuttui vuotuisesta päästölähteestä pieneksi hiilinieluksi jo vuoden kuluttua metsänistutuksesta.
Ilmastotutkija ja Helsingin yliopiston professori Annalea Lohila kertoo, että vastaavanlaista tutkimusta, jossa tutkitaan jatkuvatoimisesti hiilitasetta, ei ole tiettävästi tehty.
Soiden entisöintiä on tutkittu, mutta metsittämisen tutkimusta ei ole juuri tälle menetelmällä tutkittu.
– Tutkijana pidän tätä tosi merkittävänä. Pitää toki muistaa, että puhutaan yhdestä paikasta, mutta uskon, että Naarasneva ei ole mikään ääriesimerkki, vaan tyypillinen ja yleistettävissä oleva, sanoo Lohila.
Mastot mittaavat hiilidioksidia jatkuvasti
Naarasnevalle perustettiin hiilidioksidinvaihtoa mittaava tutkimusasema vuonna 2021. Käytöstä poistetulle turvesuolle pystytettiin kaksi mastoa, jotka keräävät tietoa suon tapahtumista.
– Toinen mittaa auringon säteilyn määrää ja sen takaisinheijastumaa maan pinnalta. Toinen mittaa hiilidioksidin vaihtoa maanpinnan ja ilmakehän välillä jatkuvasti. Lisäksi mitataan pienhiukkasten syntymistä tällä alueella, Seinäjoen ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija Kari Laasasenaho kertoo.
Mittaus aloitettiin siis paljaalla turvesuolla, jonka hiilidioksidipäästöjä päästiin seuraamaan alusta asti.
– Olemme varsin innoissamme itsekin, koska tämä on ainutlaatuinen tilaisuus päästä mittaamaan merkittävää maankäytön muutosta ihan sieltä alusta. Nyt nähdään joka päivä, mitä siellä tapahtuu kaasunvaihdon kannalta, sanoo Lohila.
Merkittävä muutos
Seuraavana vuonna 2022 suolle tehtiin tuhkalannoitus ja istutettiin männyn taimia. Samalla myös kenttäkerroksen kasvillisuus lähti voimakkaaseen kasvuun.
Jo ensimmäisenä kesänä hiilen sidonta ylitti turpeen hajoamisen päästöt, kun aluskasvillisuus röyhähti kasvuun. Hiilinielua kesti kuitenkin ensimmäisenä kesänä vain noin kuukauden verran.
Merkittävä muutos tapahtui toisena kesänä.
– Tänä vuonna paikka kääntyi hiilidioksidinieluksi jo toukokuussa. Kasvillisuus sitoi enemmän hiiltä kuin vanhan turpeen hajoaminen vapautti. Ja se jatkui elokuulle asti, kertoo Lohila.
– Männyn lisäksi kenttäkerrokseen on tullut koivua ja horsmaa kasvittumisen seurauksena. Se on yllättänyt meidät, että on niinkin nopeasti päästy tekemään tämä alue hiilinieluksi, Laasasenaho puolestaan toteaa.
Talvella, kun kasvien yhteyttäminen loppuu, suo muuttuu jälleen hiilidioksidin lähteeksi.
Ainutlaatuista tutkimusta
Soinin Naarasnevan asema on rakennettu osana Helsingin yliopiston johtamaa Turnee-tutkimushanketta, joka tutkii metsiä turvemailla.
Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeessa ovat mukana myös Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Ilmatieteen laitos ja Oulun yliopisto.
Asema mittaa hiilidioksidivaihtoa, mutta myös auringonsäteilyä, pienhiukkasia, sekä metaania ja typpioksiduulia välillä erillisillä kammiomittauksilla.
Turvesuo on paljaana päästölähde, jonka hiilidioksidipäästöt eivät lopu edes talvella. Talvella mitattiin toki vähempiä päästöjä kuin esimerkiksi keväällä, mutta päästöt jatkuivat silti koko ajan.
Turve myös hajoaa vähitellen, joten se voi olla päästölähde myös hyvin pitkään.
– On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan se kehittyy. Kasvaako nielu tasaisesti vai alkaako vanhan turpeen hajoaminen lisääntyä vai mitä tapahtuu, miettii Lohila.
Tutkimushankkeessa on tehty myös ennusteita ja alustavat mallinnukset viittaavat siihen, että suosta tulee pidempiaikainen hiilinielu.
Metsittäminen jatkokäyttönä
Osa Naarasnevasta on ollut soinilaisen Antti Laakson suvun omistuksessa. Suota vuokrattiin Vapolle 50 vuotta 1970-luvun alusta lähtien.
Suolta nostettiin vajaan parin metrin kerros turvetta, jota kuljetettiin ainakin Jyväskylään lämpölaitoksen polttoaineeksi.
Laakso toimii myös paikallisen Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana ja uskoo, että metsittäminen on entisille turvetuotantoalueille luonnollinen jatkokäyttötapa.
Hän pitää ongelmallisimpana sitä, että käytöstä poistettu turvesuo jäisi oman onnensa nojaan
– Pajukko valtaisi nopeasti alaa ja taloudellinen merkitys jäisi vähäiseksi. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä työläämmäksi suon muuttaminen metsäksi tai johonkin muuhun jatkokäyttöön tulee, toteaa Laakso.
Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 15. lokakuuta kello 23 asti.