Nämä kaapelit ovat vielä kaasuputkeakin tärkeämpiä: Sähkökaapeli katkesi 10 vuotta sitten laivan ankkurin takia

Kantaverkon merikaapeliyhteyksissä voi olla jopa 500 000 voltin jännite. Silti niitäkin on revitty poikki muun muassa laivojen ankkureilla.

Grafiikka näyttää kartalla Raumalta Ruotsin Gävleen kulkevat Fenno-skan 1 ja 2 -sähkökaapelit sekä Helsingistä Viroon Tallinnan länsi- ja itäpuolelle kulkevat Estlink 1 ja 2 -sähkökaapelit.
Suomen kantasähköverkkoon on liitetty neljä merenalaisiin kaapeleihin perustuvaa sähkönsiirtoyhteyttä. Kuva: Samuli Huttunen / Yle, Mapcreator, OpenStreetMap
  • Jarmo Koponen

Kaasu- ja tietoliikennelinjojen ohella Itämereen on laskettu sähkönsiirtoon tarkoitettuja kaapeleita. Suomen sähköverkon järeimpään osaan eli kantaverkkoon on kytketty neljä valtakunnan rajat ylittävää merikaapeliyhteyttä. Yhteyksistä kaksi menee Viroon ja kaksi Ruotsiin.

Kuinka tarkasti ja millä keinoin merenalaisia siirtoyhteyksiä nyt valvotaan, kun Viron suunnan kaasuputken ja tietoliikennekaapelin vaurioiden aiheuttajaa selvitellään?

– Ensisijainen valvonta aina sähkönsiirron kannalta, muuta valvontaa voi olla esimerkiksi lämpötilaan liittyen, sanoo johtaja Tuomas Rauhala Fingridistä.

Hänen mukaansa kaikki neljä yhteyttä ovat normaalisti käytössä. Vuosien varrella merikaapeliyhteyksissä on kuitenkin ollut vikoja.

Ehkä tunnetuin tapaus sattui keväältä 2012, kun laivan ankkuri vaurioitti Rihtniemen ja Ruotsin Dannebon välistä Fenno-Skan 2 yhteyttä. Kaapelin korjaaminen kesti kuukausia.

Suuri merikaapeli tehtaan sisällä kerällä.
Mereen laskemista odottavaa sähkönsiirtoon käytettävää järeää kaapelia. Kuva: Prysmian Group Finland

Kantaverkkotason merenalaisissa yhteyksissä tekniikka on ilmajohtoja monimutkaisempaa. Kaikissa neljässä siirtoyhteydessä sähkö ensin muunnetaan vaihtovirrasta tasavirraksi, ja vastaanottavassa päässä takaisin vaihtovirraksi.

Eristevaurioita ja läpilyöntejä

– Häiriöt merikaapeliyhteyksissä ovat olleet hyvinkin moninaisia. Suuntaajavikoja, yhteyttä ohjaavan automaatiojärjestelmän vikoja, jäähdytysjärjestelmän vikoja, Rauhala luettelee.

Silti merikaapeleiden käyttövarmuus on Rauhalan mukaan ollut kansainvälisesti vertaillen huippuluokkaa.

Rauhala ei kaapelin mekaanisia suojauksista kerro, mutta esitteistä käy ilmi, että ahtojäiden takia kaapeli on kaivettu lähellä rantaa meren pohjaan, siihen saakka kun meren syvyys on noin kaksitoista metriä. Edelleen Suomen aluevesillä kaapeli on haudattu pohjaan noin metrin syvyydelle.

Vauriokohdasta iskee puoli miljoonaa volttia

Mutta kuinka vaarallista merikaapelin vaurioituminen on, kun jännite on jopa 500 000 volttia, eli korkeampi kuin järeimmissä Suomessa käytössä olevissa maanpäälisissä suurjännitelinjoissa?

– Käytännössä kaikki suurjännitteiset järjestelmät toteutetaan ja suunnitellaan siten, että häiriötilanteessa sähkön syöttö järjestelemään katkeaa erittäin nopeasti, sekunnin osissa, vakuuttaa Rauhala.

Merikaapelin rikkoutuminen on silti vähintään taloudellisesti huono asia. Esimerkiksi kevään 2012 kaapelivika näkyi Suomessa selkeästi korkeampina aluehintoina kuin muissa Pohjoismaissa.

Voit keskustella aiheesta 13.10. klo 23 saakka.