Tehdas, jonka liikevaihto on 20 miljoonaa euroa.
Se on kontiolahtelaisen Hiil oy:n yrittäjän Miikka Kotilaisen, 33, tavoitteena.
Hän testaa parhaillaan kehittämäänsä jätepuun hiiltämismenetelmää.
– Pystymme tällä metodilla puhdistamaan rakennusteollisuuden jätettä, Kotilainen selittää.
Hiiltämisessä puu lämpenee pisteeseen, jossa se syttyy palamaan. Silloin sen pinta hiiltyy noin kahden millimetrin syvyydeltä.
– Siitä lähtevät irtonainen aines ja epäpuhtaudet, minkä jälkeen sitä pystytään käyttämään uudelleen rakennustuotteena.
Hiiltämisessä puun arvo moninkertaistuu
Kotilaisen kehittämää hiiltämismenetelmää pilotoidaan parhaillaan entisellä varuskunta-alueella Kontiorannassa. Käytännössä kyse on kahdesta kontista, joiden välille on rakennettu hiiltämislinja.
Hiil oy ostaa hiiltämiseen käytettävän puutavaran rakennustyömailta ja paikallisesta saha- ja höyläteollisuudesta.
Jalostuksen tuloksena jätepuusta tulee arvokasta verhousmateriaalia.
– Hinta nousee moninkertaiseksi raaka-aineen hintaan verrattuna, Kotilainen myöntää.
Raaka-aineesta ei ainakaan tule pulaa, sillä yksistään rakennusalalla syntyy vuosittain lähes 300 000 tonnia jätepuuta.
Valtaosa jätepuusta poltetaan nykyisin energiaksi. Suomen tavoitteena on ollut nostaa rakennus- ja purkujätteen hyödyntämisaste 70 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Jätevaneri taipuu taiteeksi
Jätepuun kimpussa työskentelee tahollaan myös kuopiolainen taiteilijapari Jaana Partanen ja Heikki Lamusuo.
Taitelijat ovat sonnustautuneet kasvomaskeihin, suojalaseihin ja suojavaatteisiin, ja molemmilla on käsissään kulmahiomakone.
Kummallakin on edessään jätevanerista tehty istuin.
– Kun tuollaista suoraa pintaa lähtee veistämään, niin ei tiedä, mitä siitä syntyy, Lamusuo hymyilee.
Hänen mukaansa vanerin sisältä löytyy muotoja, jotka hän pyrkii yhdessä puolisonsa kanssa kaivamaan esille.
Pariskunnan tavoitteena on tehdä jätevanerista taidetta ja samalla huonekaluja, joiden elinikä olisi pitkä, toisin kuin nykyajan kalusteilla yleensä.
– Nykyisin ostetaan kalusteita, jotka ovat hetken päästä kaatolavalla, ja sitten ostetaan taas uudet. Tämä on ehkä vastaisku siihen, Partanen toteaa.
Työtunnit määräävät hinnan
Taiteilijapari on käyttänyt vaneria taideteostensa materiaalina jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta jätevanerin työstäminen on heille uutta.
Lamusuon mukaan jokaisesta kalusteesta tulee uniikki taideteos, joka numeroidaan.
– Vaikka 20 tai 200 vuoden päästä voi sanoa, että tämä on tehty silloin ja silloin, ja kenties mistä kyseinen vaneri on niin sanotusti pelastettu. Eli sillä on aina tarina.
Tarinalla on myös oma hintansa. Partasen mukaan käsityö maksaa aina, mikä pätee myös yksilöllisesti tehtyihin taideteoksiin.
Lamusuon mukaan teokset hinnoitellaan kuitenkin vasta sitten, kun siihen käytetty aika on tiedossa.
– Katsomme tunnit, jotka meiltä on tähän mennyt. Sitä kautta se hinta muodostuu.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 25. lokakuuta kello 23:een saakka.