– Oletko ollut vakavassa auto-onnettomuudessa? kysyi lääkäri Joonas Donskoilta, kun NHL-kiekkoilijasta otettiin pään magneettikuva uran kuudennen aivotärähdyksen jälkeen.
Elettiin vuotta 2020, ja tuolloin 28-vuotias Donskoi eli unelmaansa.
Hän tavoitteli jääkiekkoilevan maailman suurinta palkintoa eli Stanley Cupia Colorado Avalanchen riveissä.
Magneettikuva paljasti pienen aivoverenvuodon. Veri oli jo kuivunut eikä enää ollut vaaraksi. Vakavaa se silti oli, lääkäri sanoi.
Donskoi uskoo, että kyseinen vamma oli syntynyt vuoden takaisessa taklauksessa. NHL:n pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ottelusarja oli ratkeamassa vastustajan eduksi, kun puolustaja Brayden McNabbin taklaus osui kohteeseensa.
Se isku on yksi Donskoin uran kovimmista.
Tuon aivotärähdyksen jälkeen jokaisesta uudesta iskusta on kestänyt toipua aina vain pidempään.
Donskoin tarina sopii hyvin urheilun aivotärähdyksiä tutkineen fysioterapeutin Matti Vartiaisen kuvailuun pitkittyneen aivotärähdyksen oireista ja synnystä. Hän sanoo, että tyypillisesti aivotärähdyksillekin ikään kuin herkistytään.
– Aivotärähdyksen ja sen oireiden syntymisen kynnys voi olla matalampi, kun niitä on ollut useampi. Oireet voivat tulla jo tosi pienestä hipaisusta, kolhusta tai kontaktista, Vartiainen selventää.
Etenkin useamman aivotärähdyksen jälkeen tilanne on tutkittava hyvin tarkkaan.
Asiantuntijat Coloradossa olivatkin kuudennen iskun jälkeen sitä mieltä, että uraa ei missään nimessä kannata jatkaa. Se herätti.
Huhtikuussa 2019 pelattiin pudotuspelien ensimmäisen kierroksen ratkaisuhetkiä. Vegasin Brayden McNabbin taklaus yllätti Joonas Donskoin:
Donskoi ja seura pyysivät lisää mielipiteitä lääketieteen ammattilaisilta. Lopulta mielipiteet uran jatkamisen puolesta ja vastaan jakautuivat tasan.
Halu pelata voitti, vaikka alitajunnassa olikin jatkuva pelko seuraavasta taklauksesta. Mikään ei kuitenkaan ollut noiden uutisten jälkeen ennallaan.
– Viimeiset pari vuotta on ollut henkisesti tosi rankkaa, kun aivotärähdykset ja oiretilat ovat koko ajan takaraivossa. En ikinä päässyt niistä henkisesti yli, Donskoi kertoo Ylelle nyt, kun NHL-ura on päättynyt.
Uran päättänyt aivotärähdys tuli lopulta harjoituskaudella syksyllä 2022 harmittomassa tilanteessa oman seurakaverin kanssa. Donskoi oli Seattle Krakenin joukkueessa kirjoilla kauden 2022–23, mutta pelaamaan hän ei enää koskaan palannut.
Kiekkouran lopettamisesta hän ilmoitti elokuussa 2023.
Aivotärähdykset ovat jättäneet henkiset ja fyysiset jälkensä. Lääkärit eivät pysty sanomaan, vaivaavatko oireet koko loppuelämän. Aivoista kun ei voi sanoa samalla tavalla kuin vaikka polvesta tai olkapäästä, Donskoi tietää.
Donskoi on raadollisen tietoinen siitä, että monet viidestä kymmeneen aivotärähdystä kokeneista urheilijoista ovat myöhemmällä ikää sairaita. Jotkut masentuvat niin, että päätyvät itsemurhaan. Joillakin pääkoppa vain Donskoin sanoin lakkaa toimimasta.
Vaikka lukumäärä ei ole aivotärähdyksen vakavuuden paras mittari, sanoo Vartiainen, että aina uuden aivotärähdyksen kohdalla kellojen pitäisi soida. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei välttämättä ole syntynyt, mutta koko aivotärähdyshistoria pitää tutkia, Vartiainen summaa.
Donskoilla diagnosoituja aivotärähdyksiä on seitsemän.
Pää ei aina kestä edes autoilua
Viimeiset pari vuotta Donskoi on käynyt säännöllisesti terapiassa. Hyväntuulisesta ja leppoisasta pohjoispohjanmaalaisesta miehestä tuli masentunut ja ärtynyt.
Noina hetkinä peleihinkään meneminen ei jaksanut kiinnostaa. Donskoi koki olleensa henkisesti aivan loppu.
– Kyllä minä aika rikki olen ollut. Monta kuukautta meni omissa oloissa, koska olin niin pahalla päällä koko ajan. Vaimokin hoksasi, että parempi, ettei tule mitään kyselemään, vaan antaa minun olla.
Pahimpina hetkinä aivotärähdysten oireet ovat olleet niin karuja, että miehen kanssa on ollut vaikeaa olla. Silloin Devin-vaimo on jättänyt puolisonsa yksin ja lähtenyt vanhempiensa luokse.
Pitkäaikaisia fyysisiä oireita Donskoilla ovat muun muassa korvan tasapainoelimen häiriö sekä pääkivut. Ne tulevat ja menevät. Ja eihän niitä kaikkia edes muista, Donskoi kuittaa.
Uran päättänyt aivotärähdys kolhaisi hetkeksi näkökykyäkin. Television ja puhelimen katselu oli aivan mahdotonta. Jumpalla silmät saatiin onneksi kuntoon.
Keinumaan, trampoliinille tai vesille miehestä ei puolestaan enää ole, paitsi hyvänä päivänä, sillä kaikenlainen heijaaminen aiheuttaa huonon olon.
Aivan aluksi jopa autossa istuminen oksetti. Kun korvan tasapainoelimessä on vikaa, on ihmisen tasapaino silmien varassa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pienikin pomppiminen saa pään sekaisin. Jos Donskoi ajaa itse, oireet eivät ole pahat. Se on autoharrastajalle helpotus.
Onneksi monia oireita voi hoitaa kuntoutuksella, muistuttaa fysioterapeutti Matti Vartiainen. Esimerkiksi niskan ja kaularangan toiminnalliset häiriöt, näkökykyyn ja silmiin liittyvät häiriöt sekä päänsäryt voivat olla hoidettavissa fysioterapialla.
Donskoilla henkinen taakka on kuitenkin ollut isompi kuin fyysinen. Sekin on fysioterapeutin mukaan pitkittyneessä aivotärähdyksessä tyypillistä.
Terapiasta on ollut apua, sen Donskoi myöntää ja harmittelee, ettei aloittanut aiemmin. Hän sanoo, ettei alkuun uskonut siitä olevan mitään hyötyä.
Joonas Donskoi kertoo, miten Devin-vaimo jaksoi olla tukena, vaikka mies oli oireiden takia kiukkuinen ja pahantuulinen.
NHL ei ole myöntänyt ongelmaa
14-vuotisen ammattilaisuran seitsemästä aivotärähdyksestä yksi on tullut kotimaan SM-liigassa ja loput NHL:ssä.
– NHL:n pitäisi hyväksyä, että aivotärähdykset ovat ongelma tälle lajille. Se on ihan selvä fakta. Tuntuu, että siellä ei ole hyväksytty tätä asiaa.
Muutama Donskoin aivotärähdyksistä on tullut törkeiden taklausten seurauksena. Hän myöntää, että on kokenut vihaa ja katkeruutta joitain pelaajia kohtaan.
– En viitsi nimiä sanoa, mutta on jätkiä, jotka eivät muuta teekään, Donskoi sanoo.
Heille peli on hyvä, jos he saavat jotain vahingoitettua. Kyllä minua suoraan sanottuna v***ttaa semmoiset.
Joonas Donskoi
Jotkut ovat ehdottaneet, että miesten jääkiekosta pitäisi poistaa taklaukset kokonaan naisten jääkiekon tapaan. Siihen Donskoi ei lähtisi mistään hinnasta. Pelit jäisivät silloin katsomatta. Riski kuuluu lajiin, ja taklaukset ovat katsojille viihdettä.
Tahalliset päähän kohdistuvat taklaukset ja sikailut ovat eri asia. Niitä Donskoi kitkisi lajista pidemmillä pelikielloilla ja palkan pidättämisellä. Osassa taklauksista Donskoi nostaa kuitenkin itse käden pystyyn virheen merkiksi.
– Minun pelityylini on aina ollut sellainen, että tykkään pysyä kiekossa mahdollisimman pitkään ja itse tehdä peliä. Silloin unohtuu joskus pää alas ja tulee taklauksia. Huonostihan siinä käy, Donskoi sanoo.
Vastuuta on taklattavallakin, sanoo syksyllä Helsingin IFK:n riveihin siirtynyt hyökkääjäkonkari Leo Komarov, joka tunnetaan ympäri maailman kovista otteistaan jäällä.
NHL:ssä viimeksi kaudella 2021–22 pelannut Komarov on kuitenkin sitä mieltä, että peli on siistiytynyt. Tahallaan ketään ei enää vahingoiteta, mutta vahinkoja sattuu. Viime hetkellä tehdyt liikkeet voivat olla kohtalokkaita.
– Olet ajamassa olkapäähän, mutta kaveri meneekin alas ja taklaus osuu päähän. Peli on nopeampaa ja tilanteet tulevat nopeammin. Siksi jälki on välillä rumaa, Komarov selventää.
36-vuotias hyökkääjä myöntää, että joskus taklattavaan on sattunut pahastikin. Silloin on harmittanut. Kenenkään uraa Komarov ei ole onnekseen katkaissut. Tilanteet hän on aina yrittänyt puhua heti läpi.
– Olen toivonut toisen osapuolen näkevän, että taklaus oli pelitilanteen mukainen. Ulkopuoliselle tätä on vaikea selittää, mutta kyllä vamman saaneet usein ymmärtävät asian. Vammat kuuluvat urheiluun.
Kun Donskoilta kysyy, olisiko hän toivonut, että pahimpia jyräämisiä olisi pyydetty anteeksi, hän on pitkään hiljaa. Lopulta hän kuittaa, että se on ihan sama.
Perunantuoksuinen isä
Ilman perhettä 31-vuotias Donskoi ei olisi uraansa vielä lopettanut, sen hän myöntää. Kun ei olisi ollut mitään menetettävääkään.
Nyt hän kuitenkin elää kiireisen koti-isän arkea Minnesotassa, jonne perhe muutti uran päättymisen jälkeen. Kaksivuotiaan Declan-pojan kanssa isä pelaa ja katsoo jääkiekkoa sekä käy leikkipuistossa. Vilskettä lisää lokakuun alussa syntynyt kuopus Jasper Dean.
Huippu-urheilu-urallaan omiin kokkeihin tottunut Donskoi heittää nykyisin tottuneesti potut kattilaan ja tiskaa päivän tiskit. Kaikki on silti vähän kummallista.
– Tuntuu, että teen väärin, kun en ole valmistautumassa peliin. Pitäisi kääntää uusi sivu, mutta se on ollut tosi vaikeaa.
Ei ihme. Donskoi ei ole tehnyt koskaan mitään muuta kuin pelannut jääkiekkoa. Eläkeläiselo kolmekymppisenä ei oikein istu aktiivisen miehen pirtaan.
– Vaimon vanhemmat jäivät eläkkeelle muutama vuosi sitten. Olen appiukon kanssa käynyt eläkeläisten golfryhmässä pelailemassa. Jotenkin on tullut sellainen fiilis, että onkohan tämä ihan oikea porukka vielä itselle, Donskoi nauraa.
Joonas Donskoi huomasi nopeasti, että arki koti-isänä on kiireisempää kuin NHL-ammattilaisuus.
Viimeisellä NHL-kaudellaan Donskoi ei pelannut loukkaantumisen takia peliäkään. Hän käytti ajan hyödyksi ja seurasi Seattlen toimistolla päivittäin seuran eri työntekijöitä. Intohimo jääkiekkoa kohtaan ehti kasvaa entisestään, ja ura lajin parissa houkuttelee.
Toistaiseksi Donskoi miettii tulevia askeleitaan rauhassa, sillä kotiarki on tiivistä. Sohvannurkassa istuu leppoisa raahelainen, joka purskahtaa monta kertaa hekottavaan nauruun. Pääkoppa kun ei kuulemma ole vielä ehtinyt mukaan siihen, että tarunhohtoisen kiekkoelämän sijaan päivän kohokohta on kauppareissu kaksivuotiaan kanssa.
Ilon aiheita tuovatkin pienet asiat, kuten oma autotalli, jossa on nosturi ja tilaa automiehen projekteille. Ja se, että juuri nyt päähän ei satu.
Leo Komarovia haastatteli Tommi Seppälä.