Elokuvaohjaaja Lauri Törhösen Lapin yliopistolle tekemästä väitöskirjasta on keskusteltu tällä viikolla vilkkaasti julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa. Väitöskirjaa on pidetty epätieteellisenä ja ala-arvoisena, jota ei pitäisi hyväksyä akateemiseksi tutkimukseksi.
Myöhemmin Lapin yliopiston edustajat sanoivat Ylelle, että Törhösen väitöskirjaprosessissa kaikki on mennyt sääntöjen mukaan.
Tässä jutussa kerromme, mitkä ovat asiantuntijoiden mukaan suurimmat ongelmat elokuvaohjaaja Lauri Törhösen väitöskirjassa.
Yle yritti tavoittaa Törhöstä haastatteluun useita kertoja, mutta hän ei vastannut yhteydenottoihin.
1. Teorian puute
Väitöskirjassa ei ole edes normaaleja väitöskirjan perusasioita.
Mikä on tutkimuskysymys, tutkimusmenetelmä ja mitä tutkimusperinnettä tämä edustaa? Nämä perusasiat puuttuvat Törhösen väitöskirjasta, sanoo yliopistonlehtori Sanna Ryynänen, joka ohjaa väitöskirjoja Itä-Suomen yliopistossa.
– Väitöskirjaa on luonnehdittu esitarkastajien lausunnoissa ”taiteellis-tieteelliseksi” tai ”tietellis/taiteelliseksi” tutkimukseksi, mutta en tarkkaan tiedä, mikä tällainen kategoria on. Minkä alan tutkimusta arvioidaan? Se ei tunnu olevan selvää. Kirjana tämä voisi antaa paljonkin lukijoille, mutta väitöskirja se ei ole.
Ryynänen arvioi, että Törhösen työ ei täytä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kriteerejä väitöskirjalle.
– Tutkimuksessa aina kiinnitytään osaksi olemassa olevaa tutkimusperinnettä. Tämä riippumatta siitä, onko kyse luovasta tai rajoja rikkovasta tarkoitetusta työstä. Tässä (Törhösen) työssä puuttuvat ne kiinnikkeet ja viittaukset, mihin tutkimusperinteeseen tässä kiinnittäydytään, Ryynänen sanoo.
2. Puutteelliset lähteet
Populaarikulttuurin tuotteet ja jopa jääkaappimagneetti voi olla lähde tutkimuksessa. Näin oli elokuvaohjaaja Lauri Törhösen väitöskirjassa. Pääpaino toki pitäisi olla muissa, tieteellisissä lähteissä.
Näin sanovat niin Sanna Ryynänen kuin Taideyliopiston tutkimuksesta ja tohtori koulutuksesta vastaava vararehtori Jaana Erkkilä-Hill.
Törhösen väitöskirjassa ei ollut Ryynäsen mukaan taustakirjallisuudessa yhtään menetelmäteosta tieteellisestä tai taiteellisesta tutkimuksesta.
3. Taiteellisen osuuden puute
Taiteellisessa tutkimuksessa pitäisi aina olla teoreettisen osuuden lisäksi myös taiteellinen osuus. Se Törhösen työstä puuttuu, sanoo Jaana Erkkilä-Hill.
Erkkilä-Hill on työvapaalla Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta, jonne hän palaa ensi keväänä kuvataiteiden professoriksi. Hän ohjaa Lapin yliopistossa väitöskirjoja.
– Tässä väitöstutkimuksessa en ole havainnut taiteellista osiota lainkaan. Se on poikkeuksellista. Tämä (Törhösen) tapaus ei ole tavallinen tapaus myöskään Lapin yliopistossa taiteiden tiedekunnassa. Puhutaan taiteellisesta tutkimuksesta, mutta siinä ei ole tiedossa olevaa taiteellista osuutta, jota olisi tarkastettu ja hyväksytty, Jaana Erkkilä-Hill sanoo.
4. Ohjaajat, esitarkastajat ja vastaväittäjä eri aloilta, ei taiteista
Väitöskirja on sen tasoinen tutkimus, jota ei voi ohjata, ellei tunne joko teoreettista keskustelua ja aihepiiriä, jota se edustaa tai tutkimuksen menetelmää, Sanna Ryynänen sanoo.
Törhösen väitöskirjan esitarkastajat ovat psykologian professori (emeritus) Göte Nyman Helsingin yliopistosta ja dosentti Ilkka Huovio Lapin yliopistosta, joka on erikoistunut koulutushistoriaan. Vastaväittäjä on professori (emeritus) Esa Saarinen Aalto-yliopistosta, alanaan filosofia.
5. Mahdolliset jääviydet
Törhönen mainitsee väitöskirjassaan, että esitarkastajat ovat olleet mukana hänen alkuperäisessä tutkimuksessaan, joka on osana tätä tutkimusta. Se on Ryynäsen mukaan erittäin poikkeuksellista, eikä se ole hyväksyttävää.
– Siihen pitäisi kohdistaa huolellista pohdintaa, mitä tässä esitarkastajien kuviossa on tapahtunut. Koska tämä on auki kirjoitettuna itse väitöskirjaankin, ohjaajien olisi pitänyt pohtia huolellisesti, että ovatko he asianmukaisimmat esitarkastajat, Ryynänen sanoo.
Esitarkastajat ovat yleisen linjauksen mukaan jäävejä, jos heillä on ollut lähivuosina yhteistä tutkimustoimintaa tai he ovat saman yliopiston henkilökuntaa. Esitarkastajien valinta on yleensä ohjaajien vastuulla ja yliopiston tiedekunnan vahvistama.
Hänen mukaansa myös esitarkastajien lausunnot ovat poikkeuksellisen lyhyet ja ympäripyöreät, ylimalkaiset. Niissä ei ole pohdittu eikä perusteltu, millä tavoin käsikirjoitus täyttää ne tieteelliset kriteerit, joita sen hyväksymiseksi edellytetään.
Suuri ongelma Ryynäsen mukaan on tässä se, että esitarkastajat eivät ole elokuvatutkimuksen- eivätkä taidealalta, ja että heillä vaikuttaa olevan läheinen suhde väittelijään.
”Tiedeyhteisössä ei ole hyvä veli -verkostoja”
Hyvä veli -verkostoja Ryynänen ja Erkkilä-Hill eivät tunnista tiedeyhteisössä olevan. Mutta Törhösen väitöskirjassa haiskahtaa Ryynäsen mukaan hyvä veli -verkosto ja ”kaverille tohtorin tutkinto” -meininki.
– Sellaisen johtopäätöksen tästä voisi tehdä saatavilla olevien tietojen valossa. Tällainen ei ole todellakaan yleinen käytäntö.
– Siltä ei tosin Suomessa aina voi välttyä, etteivätkö tuntisi toisiaan. Piirit ovat pienet, ja Suomi on niin pieni maa, Ryynänen toteaa.
Moni taiteen alan tutkija ei halua kommentoida Törhösen väitöskirjaa Ylelle. Ryynäsen mielestä asiasta ei kuitenkaan saa olla hiljaa.
– Sekin on akateemiselta yhteisöltä epäeettistä, ettei kommentoida sillä perusteella, että tämä on toisen yliopiston tai tiedekunnan tutkimusta ja etteikö siihen voisi puuttua. Tässä on kyse tutkimuksesta, tieteen ja taiteen yhdistämisestä ja keskustelu on rönsyillyt laajemmalle, Ryynänen sanoo.
Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaneuvosto käsittelee Törhösen väitöskirjan näillä näkymin joulukuussa. Sillä on oikeus joko hyväksyä tai hylätä se.