Urheilua harrastavien lasten ja nuorten määrä ei ole vielä palautunut yhtä suureksi kuin se oli ennen koronaepidemiaa.
Tämä käy ilmi Olympiakomitean hallinnoimasta Suomisport-rekisteristä, josta lunastetaan kaikkiaan liki sadan eri urheilulajin harrastaja-, tuomari- ja kilpailulisenssit.
Valitsimme tarkasteluun harrastajien määrän kehityksen neljässä erilaisessa urheilulajissa. Ne ovat jääkiekko, salibandy, cheerleading ja maastohiihto.
Näiden lajien datan perusteella harrastavien lasten ja nuorten määrä ei ole vielä palautunut kaikissa lajeissa yhtä suureksi kuin se oli ennen koronaepidemiaa.
Vuonna 2019 näissä lajeissa oli 10–15-vuotiaita lisenssinhaltijoita 39 499, tänä vuonna marraskuun ensimmäisen viikon jälkeen niitä oli 34 741.
Vaikka Suomisport on merkittävin lisenssisovellus, suurista urheilulajeista esimerkiksi jalkapallo ei kuulu sen piiriin. Jalkapallon lisenssit tilataan Suomen Palloliiton järjestelmän kautta.
Korona-ajan hankaluudet eivät välttämättä yksin selitä muutoksia eri lajien harrastajamäärissä viime vuosina. Määrät vaihtelevat eri syistä.
Esimerkiksi lajin hyvä kisamenestys ja sen myötä saatu suuri julkisuus voi innostaa harrastajia kyseisen lajin pariin.
Korona-ajalta urheilutoiminnan vetäjien muistoissa kummittee erityisesti edestakainen vatkaus kokoontumisrajoituksissa, joita viranomaiset asettivat.
Vaihtuvien rajoitusten raameissa toimiminen oli haastavaa aikaa, toteaa lahtelaisen jääkiekkoseuran JuniorPelicansin toiminnanjohtaja Ari Suomalainen.
– Milloin mitkäkin ryhmät saivat kokoontua ja milloin taas eri-ikäiset. Välillä vanhemmat eivät saaneet tulla nuorten mukana hallille. Se teetti meillä valtavasti työtä, huokaa Suomalainen.
Päijät-Hämeen alueella toimivan salibandyseura LASB:n puheenjohtaja Maarit Rajamäki-Kivi ymmärtää, miksi moneen kertaan muuttuneet rajoitukset saattoivat vaikuttaa intoon harrastaa.
Myös hän sanoo, että aika oli sekavaa.
– Mistä korona muka tiesi minkä ikäinen kukakin oli. Oli jatkuvasti muistettava informoida, että nyt te voitte harjoitella ja te ette. Välillä kukaan vanhemmista ei saanut tulla sisälle hakemaan tai pukemaan pientä harrastajaa, muistelee Rajamäki-Kivi.
Lätkäharrastus piti pintansa nuorilla
Neljästä vertailuun valitusta urheilulajista nuorten, 10-15-vuotiaiden harrastajien määrä säilyi jääkiekossa kaikkein tasaisimpana läpi koronavuosien.
Lätkässä nuoren pelaajan vanhemmat ovat investoineet pelivarusteisiin merkittävästi monia muita lajeja enemmän. Usein huoltajat ovat myös sitoutuneet toimimaan tukitehtävissä, esimerkiksi huoltojoukoissa tai rahankeräyksessä.
Luopuminen harrasteesta ei siksi ehkä ole niin altis muuttuneille olosuhteille. Päätöksiä ei tehdä niin äkillisesti. Lisäksi jääkiekko on suuri ja hyvin organisoitu laji. Seuratasolla kyettiin JuniorPelicansin Ari Suomalaisen mukaan nopeasti luomaan korvaavaa harjoittelua.
– Otettiin netissä käyttöön etäohjelmia ja yritettiin niiden avulla saada toimintaa pyöritettyä. Tietenkin tärkeässä roolissa olivat vanhemmat, jotka olivat jo sitoutuneet lajiin merkittävällä rahallisella panostuksella, kuvailee Suomalainen.
Cheerleading koki suurimman kadon
Neljästä lajista cheerleadingissä drop out eli pudokkuus oli korkein jokaisessa nuorten ikäluokassa.
Toisin kuin jääkiekossa, cheerleadingin välinekustannukset harrastajan huoltajille ovat pienet. Kynnys lopettaa harrastus on ainakin siinä suhteessa matalampi.
Kausimaksuja jouduttiin palauttamaan vuosina 2020 ja 2021, kertoo Lahti Elite Cheer Team ry:n toiminnanjohtaja Nea Mäkinen.
– Aika monet nuoret lopettivat jo ensimmäisenä koronakeväänä. Vasta viime syksynä harrastajamäärät alkoivat taas nousta.
Moni nuori lopetti cheerleadingin korona-aikana, mutta kertaalleen lopettaneita on palannut lajin pariin enemmän kuin useisiin muihin urheilulajeihin.
– Meidän seura on päässyt jo aika lähelle koronaa edeltäviä harrastajamääriä Lahdessa ja Nastolassa. Tosin laajensimme syksyllä toimintaamme läheiseen Orimattilaan. Sieltä on tullut paljon uusia cheerleadingin harrastajia, LEC:n Mäkinen kertoo.
Hiihdossa harjoittelu korona-aikana oli helpompaa kuin sisälajeissa
Maastohiihdossa kaikkien ikäluokkien harrastajamäärät putosivat selvästi koronavuosina eikä paluuta entiseen harrastajien määrään ole vielä näkyvissä.
Sen sijaan hiihto sai hyvin pidettyä kiinni juuri nuorista harrastajista, jotka liikkuivat laduilla jo ennen koronaa.
Espoon hiihtoseurassa korona-aikana valmentajana toimineen Axa Sorjasen mukaan koronarajoitusten alkaminen vaikutti poikkeuksellisen konkreettisesti nuoriin hiihtäjiin.
– Kauden päätapahtuma vuoden 2020 Hopeasompa-kisat jouduttiin perumaan, kun kilpailijat olivat jo kisapaikalla tai matkalla sinne.
Sorjanen kertoo, että lajin sisällä käytiin jatkuvia vääntöjä nuorten vanhempien kanssa siitä, miten rajoituksia tulisi noudattaa.
– Alkuun omankin seuran sisällä oli kaikenlaista kissanhännänvetoa siitä, pitääkö noudattaa ohjeita tai onko valmentajan käytettävä maskia hiihtäessä ja minkälaista ohjeistusta leireillä noudatetaan, Sorjanen muistelee tilannetta Suomen suurimmassa nuorten hiihtoseurassa.
Nuoret hiihtäjät pääsivät nopeammin takaisin harjoittelemaan kuin sisätiloissa urheilevat.
Datan valossa nuoret hiihtäjät saatiin pidettyä hyvin laduilla läpi koronavuosien, mutta silti epidemian vaikutukset nuoriin näkyivät valmentajalle.
– Kun syksyllä pääsimme aloittamaan harjoittelun, vilkkaimmat pojat ja tytöt olivat käsittelemättömässä kunnossa. Epäsosialisoituneita ja villiintyneitä. Ensimmäiset parit treenit olivat ihan hirveää sirkusta, muistelee Sorjanen.
JuniorPelicansin Ari Suomalaisen mukaan koronan jäljet näkyvät yhä harrastajamäärien lisäksi muutenkin.
– Se näkyy myös jonkinlaisena arkuutena. Se on peräisin siitä, kun vanhemmat eivät saaneet tulla harjoituksiin, sanoo Suomalainen.
Salibandyssä korona-aika näkyy nyt eniten uusien pelaajien määrässä.
– Meiltä puuttuvat ne harrastajat, jotka olisivat aloittaneet salibandyn ensimmäistä kertaa koronavuosina, toteaa LASB:n Maarit Rajamäki-Kivi.
Voit keskustella aiheesta tiistai-iltaan 14.11.2023 klo 23:00 saakka.