Itä-Suomen yliopisto kehittää DNA-viivakoodausta, jonka avulla tulevaisuudessa on tarkoitus tunnistaa uusia hyönteislajeja. Joensuun kampuksella toimiva Jaakko Pohjoismäen tutkimusryhmä on kiertänyt Suomen soita ja kerännyt hyönteismateriaalia, jonka avulla on kartoitetaan kunkin alueen tyypillistä lajistoa.
Erityistä hankkeessa on se, että tutkimus sijoittuu pääosin Kiuruveden Ylpässuolle, jonka yliopisto omistaa itse.
– Kun aikoinaan luin yliopistomme nettisivuilta, että tällainen lahjoituskohde on saatu iloitsin heti, että ”jes, nyt oli hyvä päätös”. Toiveissa oli, että suota voidaan käyttää sekä tutkimukseen että koulutukseen, ja nyt on vielä päästy isoon eurooppalaisen tutkimukseen, iloitsee professori Elina Oksanen ympäristö- ja biotieteiden laitokselta.
Oksanen viittaa EU:n alaiseen REWET-hankkeeseen, johon tutkimus vastikään valittiin mukaan. Ylpässuo on yksi seitsemästä eurooppalaisesta kosteikkoalueesta, jotka ovat tutkimuksen kohteena. Valittujen kosteikkojen on edellytetty poikkeavan toisistaan, ja yläsavolainen suotyyppi onkin ainoa lajinsa edustaja koko Pohjoismaiden alueella.
Tutkimuksen tarkoitus on ehkäistä kasvihuonepäästöjä ja vahvistaa Ylpässuon kaltaisten alueiden toimintaa esimerkiksi ennallistamisella ja luonnon monimuotoisuuden tutkimisella.
Tutkimus käyntiin jalkapatikalla ja lihasvoimin
Tutkimuskäytössä oleva suo hankittiin keräysrahoituksella. Yliopisto järjesti vuonna 2020 kymmenvuotisen historiansa kunniaksi kampanjan, jolla kerättiin rahoitusta.
– Keksimme tarjota valmiin lahjaidean, jos yliopistoa jotenkin haluttaisiin muistaa, rehtori Jukka Mönkkönen sanoo.
Kampanja tuotti yhteensä noin 19 000 euroa, jolla Luonnonperintösäätiö osti Kiuruveden Ylpässuon eteläosasta reilun kymmenen hehtaarin suojeltavan alueen. Myös yliopisto sijoitti keräykseen rahaa, jotta koko suoalue saatiin hankittua.
Suoalue on ostettu yksityiseltä maanomistajalta, joka halusi myydä alueen suojelutarkoitukseen. Luonnonperintösäätiö huolehtii alueen ennallistamisesta ja suojelutoiminnasta.
Yliopisto saa tehdä suolla tutkimuksia, mutta jo alussa oli edessä haasteita. Koska suo on suojelualuetta, ei tutkimuskaluston kuljettaminen onnistunut autojen avulla. Teitä ei ollut eikä niitä saanut rakentaa. Tutkimuskalusto kuljetettiin perille ahkioiden ja lihasvoiman avulla.
– Kaksi vahvaa miestä siihen tarvittiin, ja ne olivat pitkiä päiviä, kun kaikki tarpeellinen piti saada kohteeseen, muistelee alkutaivalta professori Oksanen.
Tutkijan paratiisi, koska on ”keskellä ei-mitään”
Tutkijat ovat olleet Ylpässuohon tyytyväisiä. Tänä vuonna runsaat sateet ovat pitäneet suon hyväkuntoisena, alueelta löytyy uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Kyseessä ei myöskään ole mikään matkailukeskus tai marjastuskohde. Itä-Suomen yliopiston lisäksi myös Oulun yliopisto on tehnyt alueella vesitutkimuksia.
– Parastahan kohteessa on se, että se on keskellä ei-mitään. Tutkimuskohteet ovat kiitettävän luonnonvaraisia. Siellä on hiljaisuutta, siellä elää susilauma ja linnutkin saavat pesiä rauhassa, tiivistää paikan tunnelmaa Oksanen.
Suolle viety laitteisto on suunniteltu sään kestäväksi. Vaikka tutkimustoiminta hiljenee talvikuukausiksi, ei laitteistoa tarvitse korjata pois. Kevään koittaessa aurinkovoima alkaa tuottaa taas energiaa koneita varten, uuden tutkimuskauden arvioidaan alkavan ensi maaliskuussa.