Palkan kysyminen hakemuksessa hätkähdyttää. Jos aikoo ehdottaa ritarikunnan kunniamerkkiä jollekin, pitää sitä varten täytettävässä hakemuksessa kertoa kunniamerkin saajan palkan suuruus.
Hakemuksen täyttöohjeessa todetaan, että työtehtävän vaatimustason ilmentämiseksi voi palkan sijasta merkitä henkilön alaisten määrän. Palkasta ja alaisten määrästä kertominen kunniamerkin saamiseksi tuntuu yllättävältä, mutta asialle on looginen selitys.
Ritarikuntien kansleri Jussi Nuorteva sanoo, että se liittyy yritysten työntekijöilleen hakemiin kunniamerkkeihin.
Hänen mukaansa monessa yrityksessä käytetään tänä päivänä monenkirjavia englanninkielisiä titteleitä, joiden perusteella on vaikea arvioida kyseisen tehtävän vaativuutta. Tästä syystä hakemuksessa kysytään palkkaa tai alaisten määrää.
Tänä vuonna kunniamerkin saavien nimet julkaistaan huomenna perjantaina.
Viime itsenäisyyspäivänä kunniamerkin sai 3 631 suomalaista yhteiskunnan eteen tehdystä työstä.
Miten kunniamerkin sitten voi saada?
Yleensä kunniamerkin saajaa ehdottaa jokin organisaatio, kuten yliopisto tai yritys, jossa henkilö on töissä.
Ritarikunnan kunniamerkkiä ehdotetaan täyttämällä lomake, joka löytyy ritarikuntien kotisivulta.
Hakemuksessa on toinenkin kohta, joka pistää silmään. Siinä pitää ilmoittaa, että kunniamerkin saaja on hyvämaineinen.
Hyvämaineisuudesta kysyminen kertoo kunniamerkkejä jakavien ritarikuntien kristillisestä historiasta. Suomalaisten ritarikuntien juuret ovat keskiajan hallitsijoiden ja katolisen kirkon perustamissa ritarikunnissa.
Ristiretkien aikaan ritarit muodostivat Euroopassa paavin luvalla hengellisiä ritarikuntia, jotka tekivät sotaretkiä Jerusalemiin ja muualle Lähi-itään. Niistä tunnetuimpia oli ranskalaisritarien vuonna 1119 perustama Temppeliherrain ritarikunta, jonka tunnus oli punainen risti valkoisella pohjalla.
Myös suomalaisten ritarikuntien jakamissa kunniamerkeissä on risti. Ristin koko ja nauhan leveys pienevät ylemmästä alempaan luokkaan siirryttäessä.
Kunniamerkkien nauhan silkki tilataan Ranskasta, jolla onkin tärkeä rooli ritarikuntien historiassa.
Ritarilaitosten luonne muuttui 1800-luvun alussa, kun Ranskan Kunnialegioona alkoi palkita porvariston edustajia sotilaallisten ansioiden lisäksi myös yhteiskunnallisista saavutuksista.
Suomen ensimmäinen ritarikunta, Vapaudenristin ritarikunta perustettiin Carl Gustaf Emil Mannerheimin aloitteesta sisällissodan viimeisinä kuukausina keväällä 1918. Sen jälkeen Tasavallan presidentti on palkinnut suomalaisia kunniamerkein heidän saavutuksistaan.
Valkoisen Ruusun ritarikunta
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kansleri Jussi Nuortevan mukaan kunniamerkki voidaan myöntää henkilölle, jonka ”ansiot nousevat keskitason yläpuolelle”.
– Nykyisin painotetaan virka-asemaa enemmän sitä, että on osoittanut normaalia suurempaa aktiivisuutta yhteiskunnassa. On toiminut esimerkiksi oman työnsä ohessa ammattiyhdistyksessä, vapaaehtoistoiminnassa tai ollut mukana alansa kansainvälisessä toiminnassa, Nuorteva antaa esimerkin.
Nuorteva on sekä Suomen Valkoisen Ruusun että Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri ja johtaa kunniamerkkiehdotusten käsittelyä.
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR) perustettiin sisällissodan jälkeen vuonna 1919. Se palkitsee sekä siviilejä että sotilaita.
Itseään voi kutsua ritariksi, jos saa ritariluokan kunniamerkin, joita ovat viisi ylintä kunniamerkkien luokkaa.
Kolmas suomalainen valtiollinen ritarikunta on jatkosodan aikaan vuonna 1942 perustettu Suomen Leijonan ritarikunta. Se jakaa muun muassa Pro Finlandia mitalin, joka on tarkoitettu ansioituneille taiteilijoille, kirjailijoille ja muille kulttuurialan edustajille. Se on ainoa suomalainen kunniamerkki, johon kaiverretaan saajan nimi.
Ehdotus itsenäisyyspäivänä jaettavien kunniamerkkien myöntämiseksi on täytettävä heinäkuun loppuun mennessä ja lähetettävä ministeriöön. Itselleen ei voi kuitenkaan ehdottaa kunniamerkkiä, kansleri Nuorteva painottaa.
Esimerkiksi terveydenhoitoalalla toimivan kunniamerkkiehdotus lähetetään sosiaali- ja terveysministeriöön.
Kullakin ministeriöllä on tuntemusta omasta hallinnonalastaan, minkä pohjalta arvioidaan kunniamerkin saajien ansioita. Lopuksi valitaan ritarikuntien määrittelemän kiintiön verran kunniamerkin saajía.
Ritarikunnan hallitus vahvistaa ministeriöiden ehdotusten pohjalta kunniamerkkien saajat, mutta voi tehdä myös itse ehdotuksia. Se on kuitenkin harvinaista.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on Suomen kolmen ritarikunnan suurmestari, joka virallisesti antaa kunniamerkit.
Kunniamerkkien lunastaminen maksaa
Ehdotuksen tekijä lunastaa kunniamerkin, joiden hinta vaihtelee 215–1 900 euroon.
– Hinta kattaa kunniamerkkien valmistuksesta syntyvät kulut, Nuorteva kertoo.
Moni kunniamerkin saanut noutaa sen ministeriöstä, mutta niitä postitetaan myös eri puolille Suomea.
Kunniamerkin luovutustilaisuuden järjestää yleensä kunniamerkkiä ehdottanut taho.
Kunniamerkin käyttöön liittyy monenlaisia ohjeita esimerkiksi siitä, missä kohtaa asua niitä käytetään. Kunniamerkkiä voi käyttää monenlaisissa tilaisuuksissa, kunhan pukeutuu juhlavasti.
Kansleri Nuorteva antaa esimerkin. Jos haluaa katsoa kotisohvalla Linnan juhlia tumma puku tai juhlava leninki päällä, voi silloin käyttää saamaansa kunniamerkkiä.
– Se liittää kauniilla tavalla kunniamerkkiä kantavan henkilön itsenäisyyspäiväänsä juhlivaan kansakuntaan.
Jos saa kunniamerkin, saa siitä jakaa kuvan someen. Merkki on julkinen kunnianosoitus, joten siitä saa iloita ja kertoa muille.
Kunniamerkin myöntämisessä painotetaan ihmisen ylimääräisiä ansioita, kuten vapaaehtoistoimintaa.
– Tasavallan presidentti on ritarikuntien suurmestarina painottanut, että entistä laajemmin tulee huomioida yhteiskuntaa eri tehtävissä pyyteettömästi palvelevat kansalaiset, Nuorteva sanoo kunniamerkin antamisesta.