Tummaihoinen, ruskeaan mekkoon puettu malli avasi italialaisen muotitalo Fendin näytöksen Milanon muotiviikoilla kuluneena syksynä.
Nainen oli nimeltään Anok Yai. Pakolaistaustainen Yai on kotoisin Etelä-Sudanista ja on yksi tämän hetken kuumimpia kasvoja mallimaailmassa.
– Moni asiakas haluaa nyt buukata erityisesti eteläsudanilaisia malleja. Heillä on tummempi iho, ja moni on luonnostaan pitkä ja hoikka. Muutama vuosi sitten pinnalla olivat nigerialaiset. Sitä ennen malleja haluttiin Dominikaanisesta tasavallasta.
Näin kertoo kansainväliselle mallitoimistolle työskentelevä Ylen haastattelema mallialan asiantuntija, joka haluaa aiheen arkaluontoisuuden vuoksi pysyä nimettömänä.
Hän etsii työkseen malleja eri puolilta maailmaa. Asiantuntija ei halua joutua työnantajansa kanssa vaikeuksiin puhumalla asiasta julkisesti.
Malleja haetaan myös pakolaisleireiltä
Muotimerkit ovat viime vuosina pyrkineet tuomaan kampanjoihinsa yhä enemmän erilaisista etnisistä taustoista tulevia ihmisiä.
Monimuotoisuudella on kuitenkin hintansa.
Brittilehti Sunday Times paljasti hiljattain tapauksen, jossa lontoolainen mallitoimisto oli värvännyt malleja afrikkalaiselta pakolaisleiriltä.
Lehden haastattelemat, kenialaiselta Kakuman pakolaisleiriltä bongatut mallit kertoivat, että heille oli luvattu rahakasta tulevaisuutta Euroopan muotimaailmassa.
Moni joutui kuitenkin palaamaan tyhjin käsin takaisin kotiin, pahimmillaan tuhansien eurojen veloissa toimistolleen.
Mallit jäävät velkaa mallitoimistolle
Mallialan ansaintalogiikka perustuu siihen, että mallit työskentelevät osittain velaksi toimistolleen.
Toimisto maksaa lentoliput ja majoituksen sekä muita palveluita, jotka mallin pitää maksaa takaisin omalla työllään. Lisäksi toimisto ottaa töistä oman osansa mallin palkkiosta.
Ylen haastattelema suomalaisnainen työskenteli mallina Pariisissa joitakin vuosia sitten. Hän ei halua kommentoida aihetta omalla nimellään, sillä pelkää vahingoittavansa suhteitaan mallitoimistoihin.
Nainen kertoo lähteneensä maailmalle omakustanteisesti ja välttäneensä velkaantumisen, koska puhui paikallista kieltä ja pystyi itsenäisesti hankkimaan asunnon, puhelinliittymän ja metrolipun ilman mallitoimistonsa apua.
Hän sanoo kuitenkin törmänneensä tilanteisiin, joissa osa malleista oli veloissa omalle toimistolleen.
– Esimerkiksi itäblokin maista tuli tyttöjä, jotka olivat välillä tosi avuttomia ja toimistot heille ystävällisiä ja mukavia. Mutta kyllä siellä varmaan maksettiin kovaa hintaa niistä palveluista mitä saatiin.
Hän myöntää, että toimiston tarjoamalla apu voi olla tärkeää niille, joille uuteen kaupunkiin muuttaminen on haastavaa.
– Mallibisneksessä on aina ollut myös se puoli, että toimistot muka auttavat. Tietysti joillekin ihmisille se voi olla iso apu, kun tulet uuteen kaupunkiin etkä tunne ketään. Mutta jos ei ilmoiteta tarpeeksi selvästi, että tämä tulee velaksi ja kaikki mitä tienaat tulee toimiston kautta, niin siinä on varmaan on ollut informaation kanssa ongelmaa.
Myös Ylen haastatteleman nimettömänä pysyvän malliasiantuntijan mukaan velkaatuminen on yleinen käytäntö on mallimaailmassa.
Hän epäilee, että pakolaisleiriltä malleja värvännyt toimisto ei ollut antanut oikeaa kuvaa työmahdollisuuksista Euroopan mallimarkkinoilla.
– Moni toimisto rekrytoi pakolaisleireiltä, mutta tässä tapauksessa malleille ei ollut kerrottu asioita totuudenmukaisesti. Aina pitäisi pystyä kertomaan se, että töitä ei välttämättä olekaan tarjolla.
Hän kertoo itsekin etsivänsä malleja Afrikan maista.
– Meillä on kaikkien mallien kanssa samat sopimukset. Oli malli sitten Afrikasta tai Suomesta, niin jos heillä ei ole varaa ostaa omia lentoja tai varaa maksaa majoitusta, niin me maksamme sen, mutta kulut vähennetään palkkioista.
Hänenkin toimistonsa on löytänyt malleja pakolaisleireiltä. Osa heistä on menestynyt hyvin.
– Meidän löytämämme mallit ovat siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että heille on löytynyt hyvin töitä Euroopasta, ja he pystyvät elättämään perheensä tai koko kylänsä.
Moni on riippuvainen toimiston avusta
Suomen suurimman mallitoimiston Paparazzin perustaja Laila Snellman on lähettänyt lukuisia suomalaismalleja maailmalle.
Hän on nähnyt niitä, jotka menestyvät ja niitä, joille töitä ei riitä.
– Tämä ala on sellainen, että jos me lähetämme jonkun Pariisiin ja hän ei tee siellä töitä, niin hän palaa tänne takaisin. Siinä on niin monta tekijää, miksi joku onnistuu ja joku ei. Kukaan ei voi taata, että alkaisi mieletön ura.
Kun Ylen haastattelema entinen suomalaismalli aloitti uraansa, maailma oli toisenlainen. Harva omisti älypuhelimen, nettiyhteydet olivat heikompia eikä Airbnb-asuntoja ollut tarjolla yhtä paljon kuin nykyään.
Moni nuori malli oli riippuvainen toimiston avusta lähtiessään maailmalle.
– Ongelma on se, että jos tulee heikommista lähtökohdista, eikä ole varaa ostaa puhelinta, niin sitten toimisto voi auttaa hoitamaan tilanteen, mutta kustannukset voivat sitten olla mitä vaan.