Lähes neljäksi vuosikymmeneksi merenpohjaan juuttunut jäävuori irtosi ja purjehtii pois Antarktiksen rannikolta

Maailman suurin jäävuori A23a irtosi jäähyllystä 1980-luvulla. Nyt vuori on sulanut riittävästi kelluakseen merivirtojen mukana kohti ”jäävuorien hautausmaata”.

Satelliittikuva pilviverhon alla meressä ajelehtivasta jäävuoresta
EU:n Copernicus-ohjelman satelliittikuva A23a-jäävuoresta marraskuun 27. päivänä. Kuva: Copernicus Sentinel-3 / EPA
  • Anniina Wallius

Antarktiksen Filchnerin jäähyllystä vuonna 1986 irronnut jäävuori A23a on liikkeellä pois synnyinmantereensa rannikolta. A23a:n pinta-ala on 3 900 neliökilometriä, joten juuri nyt se on maailman suurin jäävuori.

Pohjoiset merivirrat työntävät A23a:ta pohjoiseen kohti Drakensalmea. Atlantin ja Tyynenmeren yhdistävä alue on ”jäävuorten hautausmaa”, jossa useimmat Weddellinmerellä alkunsa saaneet suuret vuoret ovat kokeneet vetisen lopun.

Kun A23a syntyi, Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Sille tuli kiire pelastaa Antarktiksen-tutkimusasemansa rakoilevalta jäähyllyltä. A23a kuitenkin jämähti vuosikymmeniksi kiinni merenpohjaan.

Se ei ole epätavallista jättiläisjäävuorille. Niitä pidättelee massa ja Antarktiksen läheisyys, kertoo Marylandin yliopiston ja Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan glasiologi Christopher Shuman tiedesivusto LiveSciencen haastattelussa.

A23a on kuitenkin irrotellut itseään pohjasta jo vuodesta 2020 alkaen. Alkuvuonna sen havaittiin liikkuvan, ja nyt se on jättämässä kotirannikkonsa kokonaan taakseen.

Uhka ja ravinnon antaja

A23a ajelehtimisreitillä on useita saaria, joita se saattaa kolhia. Eniten huolta on Etelä-Georgian saaren suurten pingviini-, hylje- ja merilintuyhdyskuntien kohtalosta. Kolme vuotta sitten jäävuori A68a ohitti saaren vain niukasti.

Jos A23a purjehtii ehjänä Etelä-Georgian ohi, se saattaa olla koossa vielä Etelä-Afrikan vesillä ja uhata laivaliikennettä. Shuman ei kuitenkaan pidä sitä todennäköisenä.

A23a:n sisältämän veden määrää ei tiedetä. Viime vuosikymmenellä suurin piirtein samankokoisesta jäävuoresta suli vähitellen mereen yli biljoona tonnia vettä.

Jäävuoret eivät ole pelkästään ongelma, vaan niistä myös vapautuu mineraaleja, jotka ne ovat raapineet mukaansa merenpohjasta.

Mineraalit ovat ratkaisevan tärkeää ravintoa mikro-organismeille, meren ravintoketjujen ensimmäiselle lenkille.

Juttua korjattu 2.12. klo 14.06: Jäävuoren nimi esiintyi jutussa virheellisesti A32a:na, joka on nyt korjattu A23a:ksi.

Lisäksi poistettu merenpintaa nostava vaikutus: vain mannerjään sulaminen nostaa vettä.