Punaiseksi maalatun oven takana odottaa näky, johon ei osaa valmistautua. Seinillä oleviin tauluihin on maalattu karuja hahmoja, lattiaan maalattu pitkä teksti on kehystetty verenpunaisella maalilla, lattialla on särjettyjä astioita ja matto on rytyssä.
Tämä ei ole onnellisen kodin muisto.
Kemiläisen autokorjaamon yläkerran huoneistoon on luotu itseoppineen outsider-taiteilija Camilla Valkaman väkivallan, pelon ja hyväksikäytön rikkoma lapsuus.
Trauma – naamiot on riisuttu on taidenäyttely, joka on syntynyt Valkaman traumatisoituneen alitajunnan virrasta. Samalla se on keino puhdistautua kehoon pesiytyneistä kauhumuistoista ja vuosia vaietuista salaisuuksista.
– Ei tätä ole ollut helppoa tehdä. Täällä on möyritty niissä tunteissa ja itketty, mutta se piti tehdä, Valkama toteaa.
Valkama käy pian kolmatta vuotta psykoterapiassa, mutta trauman työstäminen myös taiteen kautta on ollut eheyttävää.
Taide on kanava, kun sanat puuttuvat
Psykoterapeutti, Traumaterapiakeskuksen johtaja Sanna Isosävi (PsT) toteaa, että tärkeitä paranemista edistäviä asioita voivat olla erilaiset ihmisen oppimat keinot ilmaista ja symboloida kokemuksiaan ja etsiä itselleen levollista oloa. Tällaisia voivat olla taideterapia, eläinten läheisyys, musiikki tai liikunta.
Taide voi olla keino saada ilmaisukanava auki kokemukselle, josta puuttuu vielä sanat.
– Tai lemmikki on voinut olla omassa turvattomassa historiassa tai nykypäivässä asia, mihin voi luottaa, mikä on turvallinen, mikä on ennakoitava, mikä ei tarkoita minulle mitään pahaa, Isosävi tähdentää.
Vakavista traumoista seuraavien pitkäaikaisten ja haittavien oireiden kanssa tarvitaan myös ammattilaisten apua. Usein se tarkoittaa pitkää psykoterapiaa, joka auttaa ihmistä ymmärtämään ja tulemaan toimeen traumansa kanssa.
Terapiaan pääsyä voi kuitenkin joutua jonottamaan, sillä avun tarvitsijoita on enemmän kuin psykoterapeutteja.
Siksi on tärkeää, että traumaoireista kärsivä ihminen oppii auttamaan itseään silloin, kun kokee olonsa hankalaksi.
Ankkuroidu nykyhetkeen aistien avulla
Lapsuuden kodin kauhut, kuolemanpelko, väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, nöyryytys ja hoidon laiminlyöminen ovat Valkamassa yhä. Mikä tahansa, vaikka haju tai ääni, voi laukaista paniikkikohtauksen tai rajun fyysisen reaktion, jossa keho kuvittelee yhä olevansa vaarassa.
Unetkaan eivät jätä häntä rauhaan, vaan turvaton lapsuus palaa piinaamaan öisin.
Kun traumatisoitunut ihminen kohtaa tilanteen tai asian, joka laukaisee vahvan tahdosta riippumattoman reaktion, siitä vastaa autonominen hermosto. Se kuvittelee, että kyse on hengissä selviämisestä, kuten trauman aiheuttaneessa alkuperäisessä tapahtumassa.
Siinä hetkessä järkipuhe ei auta, mutta Isosävi lohduttaa, että reaktiolle voi tehdä itse jotain.
– Havainnoi oloa, kiinnostu siitä ja sen triggeröineestä asiasta. Hae keinoja, joilla voit vaikuttaa oloosi. Ankkuroidu aistien avulla tähän hetkeen, Isosävi ehdottaa.
Isosävin mukaan jo se, että pystyy suhtautumaan uteliaasti omaan oloonsa ja tekemään siitä havaintoja, voi olla hyvä lähtökohta olon vakauttamiselle ja nykyhetkeen kiinnittymiselle.
Aistien kautta nykyhetkeen kiinnittyminen on taito, jonka voi opetella. Isosävi neuvoo kokeilemaan erilaisia keinoja siirtää omaa huomio traumareaktiosta nykyhetkeen.
Esimerkiksi näköaistia voi hyödyntää nimeämällä kolme asiaa, jotka näkee. Makuaistia puolestaan voi käyttää syömällä jotain voimakasta, kuten pastillia tai chiliä. Tuntoaistikin maadoittaa, jos keskittyy miettimään vaikkapa miltä lattia jalkojen alla tuntuu.
– Tiedossa olevat omat keinot (lähden kävelylle, menen suihkuun, kuuntelen musiikkia, katson kun puut heiluvat ulkona) voivat olla tärkeitä. Tärkeää on, että voisi uteliaammin suhtautua omaan oloonsa ja ajatella, että sille on hyvä syy. Ja että sille voi tehdä jotain.
”Salailu ja suojelu riittää nyt”
Valkama on kantanut häpeää ja salaisuutta 45 vuotta. Nyt hän on sanoutunut niistä irti ja haluaa puhua kokemuksistaan omalla nimellä ja omilla kasvoillaan.
– Salailu vaikeissa ja inhottavissa asioissa antaa vain valtaa tekijöille. Olen 45-vuotias ja tähän asti suojellut ihmisiä ja peitellyt heidän tekemiään asioita. Minulle riittää nyt, Valkama toteaa jämäkästi.
Näyttelyn tekeminen on Valkamalle erittäin tärkeää, jotta hän tuntee asettuvansa tekijän asemaan aiemaan kokijan sijaan.
– Tietysti toivon, että tämä voisi rohkaista muitakin ihmisiä kohtaamaan omia vaikeita asioitaan, Valkama sanoo.
Isosävin mukaan tavallinen uskomus traumatisoituneilla on, että he ovat huonoja tai kaikki sujuisi paremmin, jos he vain olisivat erilaisia.
– Itsesyytökset ja häpeä voivat estää avun piiriin hakeutumista ja tieto siitä, etteivät vaikeudet ole omaa syytä, helpottaa, kertoo Isosävi.
Outsider-taitelija Camilla Valkaman paraneminen on vielä kesken ja Kelalta tuli juuri korvaus kolmannelle vuodelle tärkeää psykoterapiaa.
Jo nyt hyväksikäytetystä, nöyryytetystä ja unohdetusta lapsesta on kasvanut omilla jaloillaan seisova selviytyjä – aikuinen nainen ja äiti, jonka oma perhe-elämä on nyt turvallista ja rakkaudentäyteistä.
– Tämä näyttely on tässä aikansa, ja sen jälkeen se katoaa. Koko huoneisto sisustetaan ihan uusiksi. Ehkä poltankin osan näistä, Valkama sanoo hymyillen.
