Kuva näyttää melko tavalliselta vanhalta perhepotretilta.
Isä, äiti ja kolme lasta ovat asettautuneet pöydän ääreen. Tunnelma on harras. Yhdellä pojista tosin näyttäisi olevan hymynkare huulillaan, kun hän katsoo äitiään. Paljon muuta maallikon on vaikea vanhasta valokuvasta irrottaa.
Historiantutkija Maria Syväniemeä kuva jäi kuitenkin vaivaamaan.
Syväniemi tutkii lapsiköyhyyttä ja käyttää valokuvia lähdemateriaalina. Oletettu perhepotretti on yksi sadoista valokuvista, joita murrekerääjä Aino Oksanen otti keruumatkoillaan. Tiedämme, että kuva on Iitistä. Siinä näkyvä mies on nimeltään Väinö Vainio. Kuva on otettu vuonna 1929. Siinä kaikki.
Historioitsijan harjaantunut silmä kiinnitti kuitenkin huomion yhteen yksityiskohtaan, jonka kautta koko kuva saisi ehkä uuden merkityksen. Miksi pojat on puettu raitapaitoihin?
Nykyihmiselle, ainakin täällä Suomessa, vaakaraitaisesta trikoopaidasta tulee väistämättä mieleen Marimekko.
Annika Rimala suunnitteli tasaraita-nimisen kankaan vuonna 1968. Siitä valmistettiin alusasuja, yövaatteita ja t-paitoja. Rimala kertoo yllä olevalla videolla, kuinka sai idean tasaraitaan Leviksen farkuista. Raidallinen t-paita sopisi pariksi huippusuosituille sinisille farmareille, Rimala järkeili.
Tasaraidasta tulikin yksi Marimekon tunnetuimmista kuoseista.
Vaatteen alkuperäiseen filosofiaan kuului tasa-arvo: raitapaita oli suunnattu kaikille, niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Se oli helppokäyttöinen, mukava ja suhteellisen edullinen. Vaatteesta tuli 1970-luvun unisex-symboli – jopa siinä määrin, että yöpaidan on vitsailtu olevan tehokas ehkäisyväline.
Historioitsija Maria Syväniemelle raitapaita toi kuitenkin mieleen jotain muuta kuin tasa-arvon. Syväniemi muisti nähneensä vanhan valokuvan, jossa oli kovin samannäköisiä raitapaitoja kuin jutun pääkuvan pojilla.
– Valokuva oli kasvatuslaitoksen pojista. Heillä kaikilla oli raitapaidat.
Köyhyystutkija alkoi kehitellä hypoteesia: ehkä Aino Oksasen ottamassa kuvassa ei ollutkaan niin sanottu ydinperhe? Ehkä raitapaitaan puetut pojat olivatkin kasvatuslaitoksesta ja sijoitettu Väinö Vainion perheeseen? Ehkä kasvattilapsina tai kukaties kesäloman ajaksi?
Tähän suuntaan viittasivat myös poikien lyhyet hiukset. Ne olivat tyypillisiä köyhistä oloista oleville kasvatuslaitospojille. Syväniemi löysi myös muita kuvia Väinö Vainion perheestä ja huomasi, ettei pojilla ollut kenkiä jalassaan – jälleen yksi todiste kasvatuslaitostaustalle?
Raitaa keisarin käskystä
Kun Syväniemi tutustui aiheeseen tarkemmin, hänelle selvisi, että raitapaitoja oli käytetty kasvatuslaitosten univormuina aivan laitosten historian alusta asti. Kun ensimmäinen kasvatuslaitos perustettiin Viipuriin vuonna 1829, peräti keisarilta tuli ohjeistus, että lasten vaatteet oli tehtävä raidallisesta kankaasta. Sitä keisari ei asetuksessaan eritellyt, pitikö raitojen olla pysty- vai vaakasuunnassa.
Kun katsoo 1920-luvulla otettua kuvaa kasvatuslaitoksesta, huomaa, että raidat kulkevat vaakaan. Ehkä näin haluttiin erottautua vangeista, sillä klassisen vankiunivormun kuviohan on pystyraita.
Todennäköisesti raidan suunnalla ei ollut merkitystä kokemuksiin ja muistoihin, joita univormusta lapsille jäi. Koulukotien lasten elämää tutkineen Marjo Laitalan mukaan laitoskokemus jätti lapsiin leiman, tahran, joka vaikeutti monen elämää aikuisenakin.
Ei ihme, jos nuoret poispäästyään pyrkivät eroon kaikesta laitoselämään viittaavasta, niin vaatteista kuin hiustyylistäkin. Tunnistettava univormu koettiin häpeälliseksi ja leimaavaksi.
Sitä se todennäköisesti olikin: kun Viipurin koulukoti muutti sodan jaloista Harjavaltaan, univormuun puetut lapset erotti helposti muista ja heitä nimiteltiin ”ryssän kakaroiksi”, historioitsija Syväniemi kertoo.
”Jos luulet tietäväsi, miksi valokuva on otettu, menetät mahdollisuuden nähdä se toisin.”
Historioitsija Maria Syväniemi siteeraa tunnettua valokuvan historian tutkijaa Jens Jägeriä. Syväniemelle itselleen meinasi käydä juuri näin. Hänellä oli niin vahva ennakko-oletus Aino Oksasen valokuvasta, että se ohjasi tutkimusta, eikä Syväniemi heti hoksannut miettiä muita mahdollisia tulkintoja.
Kunnes hän törmäsi kuva-arkistoja selatessaan merimiesasuun.
– Tunsin itseni tosi tyhmäksi, Syväniemi puuskahtaa.
Yhtäkkiä hänelle valkeni, ettei raitapaita suinkaan ollut vain laitoslasten univormu. Se oli myös muotivaate. Tutkimusasetelma kiepsahti päälaelleen. Huono-osaisuuden merkistä tuli silmänräpäyksessä myös varakkuuden symboli.
Lasten muoti-ilmiö
Merimiespuku, johon kuului oleellisena osana raidallinen aluspaita, oli ensimmäinen lapsille suunnattu muoti-ilmiö. Sen aloittajana pidetään Frans Xaver Winterhalterin maalausta Englannin prinssi Albert Edwardista vuodelta 1846.
Aluksi merimiesasu oli hovin ja varakkaan yläluokan lasten muotivaate. Kuten muoti yleensäkin, merimiespukukin pikkuhiljaa arkipäiväistyi ja valui alempien kansanluokkien ulottuville. 1920-luvulle saavuttaessa raitapaita oli jo niin tavallinen vaatekerta, että se löytyi myös iittiläisestä torpasta.
Merimiesmuodista raitapaita levisi 1800-luvun lopulla myös urheilun puolelle. Suomeen perustettiin tuolloin kymmenittäin urheiluseuroja ja monet niistä valitsivat edustusasukseen raitapaidan. Raitapaidasta tuli siis myös reippauden symboli.
Historioitsija Maria Syväniemi oli keksinyt uuden hypoteesin tutkimalleen valokuvalle. Silti kyseessä oli yhä vain niin sanottu aihetodiste. Lopullinen varmuus raitapaitaisten poikien tarinasta yhä puuttui.
Apu löytyi, mistäpä muualta kuin sosiaalisesta mediasta. ”Iittiläiset - entiset ja nykyiset” -facebook-ryhmän kautta Syväniemi sai yhteyden Väinö Vainion pojanpoikaan. Hän vahvisti, että merimiespukuiset pojat todella olivat Vainioiden biologisia lapsia. Kasvatuslaitosmenneisyydestä hänellä ei ollut mitään tietoa.
Poikien päällä olevat raitapaidat tuskin todistavat kasvatuslaitoksesta, sillä kukapa haluaisi viestiä valokuvassa jostain kurjasta ja leimaavasta. Todennäköisemmin raitapaidoilla haluttiin kertoa, että täällä asuu reippaita lapsia, jotka on varaa pukea muodinmukaisesti.