Vuosi sitten sairaanhoitaja Tuomo Hämäläinen työskenteli ympäristössä, jossa piti koko ajan olla varuillaan.
– Ilmahälytyksiä kuului keskimäärin kolme kertaa päivässä, hän kertoo.
Hämäläinen työskenteli ensihoitajana reilun kahden kuukauden ajan Ukrainassa osana Punaisen Ristin kansainvälisen komitean avustusoperaatiota.
Hän on ollut tämän vuosituhannen aikana yhteensä kahdeksan kertaa Punaisen Ristin kansainvälisissä avustustehtävissä, yleensä katastrofialueilla.
– Siinä mielessä Ukrainan pesti oli erilainen. Luonnonkatastrofissa vahinko on tapahtunut ja aloitetaan jälleenrakennus. Sodassa tapahtuu koko ajan ja tilanne elää.
Hämäläiselle avustustehtävät ovat yksi tapa auttaa ihmisiä.
– En pelasta maailmaa, mutta teen oman osuuteni, hän sanoo.
Ukrainassa ambulanssin ensihoitajat tekivät sairaalasiirtoja, eli kuljettivat vanhuksia kodista sairaalaan ja takaisin.
– Kannettiin potilas esimerkiksi kahdeksanteen kerrokseen rättipaareilla, kun millään muulla ei mahtunut kantamaan, sanoo Hämäläinen.
Toinen tehtävä oli auttaa paikallista Punaista Ristiä, joka etsi ja evakuoi tykinkantaman päästä löydettyjä vanhuksia.
– Heidät tuotiin meille ja me kuljetimme ihmiset hoitolaitoksiin tai omaisille eri puolille Mykolaivin ja Odessan aluetta.
Punaisen Ristin näkyvyys oli tärkeää. Ulkopuolisen avun läsnäolo antoi paikallisille toivoa sodan keskellä.
Yhteistä kieltä ei potilaiden kanssa käytännössä ollut, ja kommunikointi tapahtui tulkin avulla.
– Kielimuurista huolimatta ihmisten kiitollisuus tuli selväksi, sanoo Hämäläinen.
Punaisen Ristin kansainvälinen toiminta tapahtui koko ajan tykinkantaman ulkopuolella. Silti kokemus oli uuvuttava.
– Ilmahälytykset ja muut, kyllä siinä jatkuva stressi oli, Hämäläinen kertoo.
Kylmä kokemus, isolla K-kirjaimella
Suomalaiset ovat lähtökohtaisesti tottuneita kylmään vuodenaikaan ja täällä on totuttu siihen, että aina pääsee pujahtamaan lämpimään.
Hämäläinen kertoo, että kokemus Ukrainassa oli rankka ja Kylmä, isolla K-kirjaimella.
– Luulin, ettei kylmyys meikäläiseen vaikuta, mutta kyllä se vaikutti, hän sanoo.
Marras-joulukuussa taukoamatta Mustaltamereltä puhaltava tuuli on raaka. Kun siihen lisätään 100 prosentin ilmankosteus, niin pukeutumisen on oltava kohdallaan.
– Päivät vietettiin ulkovaatteet päällä, oltiin sisällä tai ulkona. Nukkumaan meno 17 – 18 asteen lämpötilassa ilmasta kosteisiin petivaatteisiin oli aina elämys, sanoo Hämäläinen.
Erilainen itsenäisyyspäivä
Vaikka lämpöä ei aina ollut, ruokaa oli.
– Se oli yllätys, että kaupoissa oli tavaraa ja ruoasta ei ollut puutetta. Ikävä kyllä, minä jopa lihoin siellä, sanoo Hämäläinen.
Ruoka oli hyvää ukrainalaista perusruokaa, Hämäläisen mukaan hieman samantyyppistä, kuin täällä Suomessa.
Vaikka majoituspaikassa oli kylmä, illan ruokailu oli jokapäiväinen juhlahetki. Niin oli myös vuosi sitten joulukuun kuudentena, Suomen itsenäisyyspäivänä.
– Sanoin porukalle, että käykää hakemassa lasinne, kun olette syöneet. Tarjosin salmiakkikossupaukut. Se oli siinä se itsenäisyyspäivän juhlistus, naurahtaa Hämäläinen.
Saksalaisen, kanadalaisen ja itävaltalaisen kollegan ilmeistä päätellen itsenäisyyspäivän juhla jäi heille mieleen.
Linnan juhliin itse huuhdottua kultaa
Kutsu itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle tuli Hämäläiselle täytenä yllätyksenä.
– Illalla räntäsateessa katsoin onko tullut mainospostia. Joku kirje siellä oli, ja ensin meinasin heittää sen roskikseen, mutta sitten huomasin, että se on tasavallan presidentiltä, hän kertoo.
Nyt Hämäläisellä on frakki varattuna itsenäisyyspäivän vastaanottoa varten.
– Sen kerran kun frakin saa pistää päälle, niin laitetaan, hän nauraa.
Minna-puolisolla on Henna-Riikka Uusitalon suunnittelema juhlapuku ja kultaseppä Pertti Aittilan suunnittelemat korvakorut.
Korujen kullan Hämäläinen on vuosien varrella kaivanut ja huuhtonut yhdessä lastensa kanssa.
Korujen oli tarkoitus olla joululahja vaimolle, mutta kutsu linnan juhliin muutti suunnitelmia.
Ensikertalaista linnan juhlien kättelyosuus hieman jännittää, mutta sen jälkeen on tarkoitus vaan nauttia juhlallisesta illasta.
Hämäläiselle itsenäisyys merkitsee vapautta.
– Meillä on vapaus keskustella, ajatella ja olla. Tai vaikka mennä Lappiin kultaa kaivamaan, hän sanoo.
