Moni on pelastanut pakkasilta pelargonit talteen kodin lämpöön toivoen, että ne säilyisivät hengissä seuraavaan kesään. Kasveja odottaa pimeänä vuodenaikana kuivassa ja kuumassa huoneistossa kauniista ajatuksista huolimatta karu kohtalo. Ne näivettyvät ja lopulta kuolevat yksi kerrallaan ennen kevättä.
DigiGardenin omistaja, biologi ja puutarha-asiantuntija Emmi Koskela toivoo, etteivät ihmiset heittäisi ulkokasvejaan syksyllä pois ja ostaisi keväällä puutarhalta uudelleen samoja kasveja.
– Se ei ole kestävän kehityksen mukaista toimintaa. Monivuotisia kasveja, kuten pelargoneja tulisi edes yrittää pitää hengissä talven aikana, vaikka sitä kuuluisaa viileää tilaa ei olisi. Lisäksi työ palkitsee, kun saa pidettyä kasvin elinvoimaisena talven yli.
Kasveja ei tarvitse siirtää talven ajaksi viileään 5-10 asteiseen kellariin, varastoon tai kuistille. Kausikasveja, kuten pelargoneja, maljaköynnöksiä ja verenpisaroita voi kasvattaa sisällä, jos huolehtii lisävalaisusta ja oikeanlaisesta kastelusta.
Salainen ase on kasvivalo
Valon puute on suurin syy kausikasvien kuolemaan lämpimissä huoneistoissa. Myöhään syksyllä ja talvella on niin pimeää, että ikkunasta tuleva valon määrä ei riitä kasvien fotosynteesiin eli yhteyttämiseen.
Syksyllä sisätilaan napatut kukat pärjäävät ensi kesään, jos ne laittaa kasvivalon alle. Tavallinen hehkulamppu tai kodin yleisvalo eivät Koskelan mukaan riitä.
– Sinisen ja violetin yhdistelmän sijaan kotioloissa kannattaa käyttää silmille ystävällistä valkoista kasvivaloa. Kirkas päivänvalolamppu myös raikastaa kodin sisustusta.
Koskela korostaa, että kasvi jatkaa normaalisti kasvuaan valon alla kodin lämmössä. Sen vuoksi kasville tulee tarjota säännöllisesti vettä ja ravinteita.
– Kasvivalon alla lehtien vihreä väri säilyy elinvoimaisena. Kasvi tekee myös uusia lehtiä ja esimerkiksi pelargonit voivat kukkia.
Puutarhamyymälä Pelargonitaivaan puutarhuri Tiina Hiltunen lisää, että kodin lämpötila ja valo täytyy pitää tasapainossa.
– Mitä lämpimämpää kotona on, sitä enemmän kasvi tarvitsee valoa. Lisävaloa annetaan päivällä ja yön kasvi voi olla pimeässä.
Pelargonille sopiva valotusaika on Hiltusen mukaan 8-12 tuntia. Lisävaloa on tapana antaa ainakin Matin päivään eli helmikuun loppuun asti.
Jos kasvia säilyttää viileässä, vaikkapa varastossa, se kestää jopa lyhyen jakson pimeää.
Pelargoneja ei tarvitse pakottaa lepoon
Kun pelargonit vie viileään tilaan, niiden elintoiminnot hidastuvat. Hiltunen puhuu tässä yhteydessä pakotetusta levosta.
– Pelargoneilla ei ole luontaisesti lepokautta, kuten esimerkiksi perennoilla. Perennat tuleentuvat syksyllä ja keräävät ravinteet juuristoon, mutta pelargonit eivät tee näin.
Hiltunen muistuttaa, että kaikki ympäri vuoden lehdessä olevat viherkasvit voi tuoda alkusyksystä ulkoa sisälle. Esimerkiksi Aasiassa trooppisessa ilmassa luontaisesti kasvava kiinanruusu viihtyy kodin lämpimässä ilmassa.
Verenpisara viihtyy myös lämpimässä kodissa, vaikka se talven aikana saattaa tiputtaa kaikki lehtensä. Hiltunen kertoo, että rangaksi muuttuneesta verenpisarasta ei tarvitse murehtia.
– Keväällä kasvi usein kasvattaa lehtensä uudelleen. Kasvin kastelussa tulee kuitenkin olla aluksi erityisen tarkka, jotta juuret eivät mätäne. Lehdetöntä kasvia voi sumuttaa.
Pakkasessa monivuotisia kausikasveja ei voi säilyttää, koska silloin niiden juuret jäätyvät ja kasvit kuolevat.
Pistokkaat talteen nyt
Jos olet siirtänyt syksyllä esimerkiksi pelargoneja ulkoa kodin lämpöön, niin Hiltusen mukaan marras-joulukuu on hyvää aikaa ottaa niistä pistokkaita. Pistokkaita voi ottaa myös elo-syyskuussa tai keväällä auringonvalon kasvaessa.
Pistokkaan ottamisessa on paljon hyviä puolia. Emokasvi haaraantuu leikkaamisesta ja kasvi kukkii seuraavana kesänä entistä runsaammin. Latvapistokkaista saa edullisesti uusia kasveja omalle pihalle tai lahjaksi ystäville.
Pistokkaan on hyvä olla 10-15 cm korkea. Isoista lehdistä voi leikata saksilla yhteyttävää pinta-alaa pienemmäksi. Pistokkaan voi asettaa vesilasiin tai juurruttaa taimimullassa.
Jos sattuu, että emokasvi kuolee, niin pistokkaiden ansiosta samaa lajiketta on vielä jäljellä.
Hiltunen muistuttaa, että kasvien aktiivinen jakaminen esimerkiksi pelargoniharrastajien kesken varmistaa suomalaisten perinnelajikkeiden säilymisen.
Pelargonilajikkeita maailmalla riittää. Niitä on jopa yli 30 000.
Oliivipuut sisälle, terassille tai ulos
Talvella kodin lämpöön kasvivalon alle voi tuoda useita puurunkoisia kasveja. Koskela nappaisi pakkasen jaloista talteen ainakin oliivipuut, viikunat ja erilaiset sitruspuut.
– Kasvit tiputtavat talven aikana usein lehtiä, mutta uusia tulee tilalle viimeistään kevätauringon paistaessa.
Oliivipuita ja viikunoita voi säilyttää myös lasitetulla terassilla, jos ruukussa olevat juuret suojataan hyvin. Koskela suosittelee laittamaan paksun lämpöeristeen pintamullan päälle. Ruukun ympärille voi hänen mukaan kietaista juuttikangasta ja kietoa kankaan nätisti rungon ympäriltä.
– Kokonaisuudesta tulee myös kaunis katseltava, lisää Koskela.
Oliivipuut ja viikunat voi jättää myös ulos lumisateeseen. Silloin kasvit pitää suojata erityisen hyvin. Paksu eriste esimerkiksi pakkaspeite tulee laittaa sekä ruukun alle, että ruukun päälle, ja koko kasvi voidaan huputtaa huolellisesti Koskelan mukaan juuttikankaalla tai pakkaspeitteellä.
– Paketissa olevan kasvin voi asetella nojaamaan johonkin suojaisaan paikkaan, vaikka talon seinää vasten, katoksen alle.