Ajatus seksin määrästä parisuhteen onnen mittarina istuu tiukassa. Halujen vaihtelu ja eriparisuus ovat kuitenkin erittäin yleisiä, lähes jokaista paria ainakin jossain vaiheessa koskettavia asioita. Halujen eriparisuus onkin heteroparien yleisin syy hakeutua seksuaalineuvojan tai -terapeutin puheille.
Itä-Suomen yliopistossa vastikään väitellyt filosofian maisteri Maiju Parviainen selvitti väitöskirjassaan seksologisen parisuhdetyön ammattilaisten, eli lähinnä seksuaaliterapeuttien käsityksiä ja tulkintoja heteroparisuhteen seksuaalisuudesta ja seksistä. Parviaisen mukaan seksologien näkökulma heteroparisuhteeseen on seksuaalikeskeinen ja seksimyönteinen.
Näkökulmassa sinänsä ei ole vikaa, mutta aina seksologian ammattilaisten apu ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Parviainen hahmotti seksologien antamassa pariterapiassa muun muassa seuraavanlaisia epäkohtia (valinta ja numerointi tehty toimituksessa):
1. Seksistä puhuttaessa nostetaan esiin vastavuoroisuus, kun muissa sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä asioissa, kuten kotitöissä, se saatetaan ohittaa.
2. Seksimyönteinen näkökulma saattaa kääntyä myös seksin merkitystä ylikorostavaksi siten, että säännöllisen seksin esitetään pitävän parisuhteen onnellisena ja kestävänä.
3. Kun keskitytään siihen, että parisuhteessa on tärkeä harjoittaa säännöllisesti seksiä, vähemmälle huomiolle jää millaista seksi on tai onko osapuolilla ylipäätään halua siihen.
4. Halun ja seksin vähäisyydellä esitetään olevan lähes väistämättä erilaisia kielteisiä seurauksia parisuhteen kannalta.
Pahimmillaan seksin ylikorostaminen voi johtaa ajatteluun, että parisuhteessa vähemmän seksiä haluavan pitäisi suhteen ylläpidon takia joskus suostua seksiin vaikka ei itse sitä haluaisikaan.
Seksologit: Onneksi maailma ja asenteet ovat muuttuneet
Ammattilaisten tulkinnat muovaavat käsityksiämme seksuaalisuudesta. Siksi esimerkiksi seksuaaliterapeuttien toiminnan kriittinen tarkastelu on tärkeää. Mutta mitä mieltä tutkijan kritiikistä ovat seksuaaliterapeuttien kouluttajat?
Väestöliiton Hyvinvointi Oy:n seksuaaliterapeuttikoulutuksesta vastaava kliininen seksologi ja psykoterapeutti Jonna Karimo nostaa esiin, että väitöskirjan aineisto on melko vanhaa. Esimerkiksi seksuaalineuvontaopintojen oppimateriaalit ovat vuosilta 2010–2011 ja yhdentoista seksuaaliterapeutin haastattelut tehty vuonna 2015.
– Seksologian kenttä on muuttunut aika lyhyessä ajassa paljon. En ihan tunnista sitä tämän päivän seksologiaksi, vaikka kentällä on toki paljon erilaisia ammattilaisia ja heillä omia tapojaan tehdä työtään, Karimo sanoo.
Samaa mieltä on seksuaaliterapeutti ja kouluttaja Maarit Sinisaari-Eskelinen Metropolia-ammattikorkeakoulusta. Väitöskirja kuvaa hänen mielestään tilannetta noin 10–15 vuotta sitten.
– Väitöskirjaa lukiessani läikähti rinnassa ilo siitä, että olemme menneet eteenpäin. Tulee mieleen varsinkin keskustelu suostumuksesta.
Sinisaari-Eskelinen on erityisen huolissaan, jos seksuaaliterapeutit unohtavat yksilöiden suostumuksen parisuhteen seksuaalisuudessa.
– Minun oli vaikea lukea väitöskirjasta kohtaa, jossa sanottiin, että terapeutit jotenkin vahvistaisivat tai rohkaisisivat parisuhteen ylläpitoon harrastamalla seksiä, vaikkei tekisikään mieli.
Sekä Sinisaari-Eskelinen että Karimo vakuuttavat, että nykyään seksuaaliterapeuteiksi opiskelevat osaavat toimia paremmin. Seksuaaliterapian ytimessä on ajatus, että asiakas itse löytää ratkaisuja ongelmiinsa seksuaaliterapeutin avustuksella keskustellen. Ammattilainen on tilanteessa neutraali kuuntelija ja keskustelukumppani eikä omien ratkaisujen tai mielipiteiden tuputtaja.
Omien asenteiden tunnistaminen seksologille tärkeää
Yhteiskunnassa vallitsevat normit ja oletukset siitä, minkälaista seksin pitäisi heteroparisuhteessa olla, vaikuttavat sekä asiakkaiden että seksuaaliterapeuttien ajatteluun.
Jonna Karimo on hieman hämmästynyt siitä, miten tiukassa yhteiskunnassamme istuvat esimerkiksi ajatukset siitä, minkälainen on seksuaalisesti riittävä mies tai minkälaista parisuhteen seksin kuuluisi olla.
– Yksi meidän tärkeimmistä tehtävistämme onkin auttaa asiakkaita tiedostamaan uskomuksia ja toimimattomia käsikirjoituksia sekä tutkia, missä niiden juuret ovat. Sukupolvelta toiselle saattaa siirtyä perintönä esimerkiksi ajatus, että vain tietynlainen nainen on kelpaava, Karimo sanoo.
Myös seksuaaliterapeutit ovat kasvuympäristönsä, saamansa seksuaalikasvatuksen tai sen puutteen sekä oman seksuaalihistoriansa muovaamia yksilöitä. Asiakastyössä omista asenteista ja arvoista on oltava tietoinen eivätkä ne saisi vaikuttaa siihen, miten asiakkaita kohtaa.
Seksologien koulutukseen kuuluukin tärkeänä osana oman taustan tarkastelu.
– Tarkoituksena on, että seksuaaliterapeutit ja -neuvojat pääsisivät kiinni omiin asenteisiin, tunteisiin ja oman kulttuurinsa tuottamiin ajatuksiin. Siihen kaikkeen, mikä voi tuottaa taustakohinaa päässä niin, ettemme kuule, mitä asiakas oikeasti sanoo, selittää Maarit Sinisaari-Eskelinen.
Suurimmalla osalla seksuaaliterapeuteista on taustalla sosiaali- ja terveysalan koulutus.
Uskaltaako seksuaaliterapiaan yhä hakeutua?
Maiju Parviainen pitää tärkeänä, että seksologian ammattilaisten jakamia käsityksiä tuodaan näkyviksi.
– Toivon, että tutkimukseni tarjoaa uusia näkökulmia heteroparisuhteen seksuaalisuudesta, seksistä, halusta ja näihin liittyvistä ongelmista niin seksologisen parisuhdetyön ammattilaisille, julkiseen keskusteluun kuin parisuhteessa oleville ihmisille, Parviainen kommentoi Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa.
Metropolia-ammattikorkeakoulun Maarit Sinisaari-Eskelinen kiittää tutkimusta keskustelun herättämisestä. Hänen mielestään ammattilaisten on hyvä välillä pysähtyä katsomaan peiliin ja miettimään, onko toiminnassa jotain parannettavaa.
– Tämä tutkimus hyödyttää minua kouluttajana ihan hirveästi. Ei meistä kukaan ole täysin vapaa omista arvoistaan.
Sinisaari-Eskelinen aikookin kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, että opiskelijat tunnistavat oman taustansa vaikutukset ja osaavat asiakastyössä välttää niiden valumista terapiatilanteeseen.
Väestöliiton Jonna Karimon mukaan seksologisten opintojen tavoitteena on vahvistaa ymmärrystä, että asiakkaan maailma on ainutlaatuinen ja erillinen.
– Tarkastelemme, mikä on asiakkaalle merkityksellistä, miten hän kokee seksuaalisen toiminnan sekä minkälaisia seksuaalisia arvoja hänen elämässään on ja mitä kohti hän haluaa mennä. Seksuaaliterapeutin tehtävänä ei ole kertoa, kuinka kuuluisi elää onnellisesti ja seksuaalisesti hyvinvoivana ihmisenä.