– Hyppyantilooppi, valkoinen valkopäätopi, kirjoantilooppi, valkopäätopi sekä valkohäntägnuu.
Uljas Valkeinen osoittaa ympärilleen ja kertoo lajien nimiä. Emme ole Etelä-Afrikan savannilla, vaan Valkeisten talossa Keski-Suomen Keuruulla.
Minne tahansa katseensa kääntää, näkee kotimaassa metsästettyjä ja maailmalta tuotuja täytettyjä eläimiä, kalloja, sarvia ja muita metsästysmuistoja. Olohuoneessa jököttää kokonainen täytetty mustakarhu.
Eläimet ovat Uljas Valkeisen ja hänen vaimonsa Marjaana Valkeisen ampumia. Osan niistä on saanut tuoda Suomeen vain tarkan lupaprosessin jälkeen.
Uhanalaisten tai uhanalaistumisvaarassa olevien lajien tuontia ja vientiä säätelee Cites-sopimus, johon on listattu lähes 40 000 eläin- ja kasvilajia.
Suomen ympäristökeskus (Syke) myöntää vuosittain noin sata lupaa Cites-lajien kuljettamiseen EU:n ulkorajojen yli. Suurin osa niistä on tuontilupia.
– Vain osa tuotavista lajeista on merkittävästi uhanalaisia tai sukupuuton partaalla luonnossa olevia lajeja, Syken ylitarkastaja Stella From sanoo.
Uljas ja Marjaana Valkeinen ovat tuoneet metsästysmuistonsa luvallisesti.
Suomalaiset metsästysmatkailijat tuntevat Suomen ympäristökeskuksen mukaan yleensä lupaprosessin hyvin.
Sen sijaan muun muassa matkailijat ja nettishoppailijat ovat yrittäneet viimeisen 12 vuoden aikana tuoda rajojen yli monenlaisia eläintuotteita krokotiilibootseista jääkarhun nahkoihin sekä eläviin eläimiin.
Yle kävi läpi Tullin säädösten vastaisten Cites-tapausten tilastot vuosilta 2010–2022.
Krokotiilibootseja, viidakkokanan kauloja ja kokonainen susi
Eläin- ja kasvituotteita on hamuttu rajojen yli myös luvatta – tiedostaen ja tiedostamatta.
Tullin haaviin on viimeisen vuosikymmenen aikana jäänyt noin kymmenen luvatonta Cites-tapausta vuodessa. Määrä on vähentynyt viime vuosina.
Luvat kuntoon
Uljas ja Marjaana Valkeisen metsästysmuistojen paperit ovat kunnossa.
He hoitavat lupa-asiat yleensä asiaan perehtyneiden agenttien ja yhteistyökumppaneiden kautta.
Tulli on silloin tällöin tarkastanut rahdit, mutta tulli-ilmoitukset ovat olleet asianmukaiset.
Vuosina 2017 ja 2019 Valkeiset toivat Suomeen Brittiläisessä Kolumbiassa ampumiensa mustakarhujen taljoja ja kalloja. Se vaatii vientiluvan lähtömaasta. Lajia ei välttämättä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, mutta sitä on tarkkailtava.
Valkeisilla on kansio metsästysmatkojen vaatimista luvista. Kuvassa on mukaan otetun aseen lupa sekä Cites-sopimuksen vaatima mustakarhun vientilupa.
Valkeisten talossa ei ole mattoja. Lattiaa peittävät taljat. Olohuoneen lattialla ovat juovagnun, mustakarhun ja aroseepran taljat.
Marjaana Valkeisen metsästysharrastus alkoi, kun hän voitti Suomen Robinson -ohjelman ja sai Keuruun kaupungilta lahjaksi haulikon. Sen myötä hän suoritti metsästäjätutkinnon. Siitä on nyt parikymmentä vuotta. Laji vei mennessään. Kotimaassa Marjaana Valkeinen metsästää erityisesti majavia.
Metsästysmatkailu herättää kritiikkiä, erityisesti sen eettisyys on kyseenalaistettu. Globaalisti salametsästys, uhanalaisten lajien kauppa ja lajikato ovat valtavia ongelmia.
Valkeiset ovat tottuneet vastaamaan ihmisten kysymyksiin ja reaktioihin. Marjaana Valkeinen kertoo selvittävänsä tarkasti yhteistyötahojen ja matkakohteiden taustoja.
Uljas Valkeinen toteaa, että metsästyksen tulee olla tarkkaan säädeltyä ja harkittua sekä tähdätä kantojen ylläpitämiseen
– En hyväksy sitä, että mennään epämääräisten kumppaneiden kanssa vaikka Zimbabween ja metsästetään uhanalaisia eläimiä. Se ei ole laillista, hän sanoo.
Valkeiset sanovat pitävänsä tärkeänä myös sitä, että metsästetyn riistan liha menee käyttöön ja metsästysmuistot tuodaan laillisin keinoin Suomeen.
Sakkoja ja ehdollista vankeutta
Cites-säädösten rikkomisella on seuraksensa, ja tyypillinen seuraus on sakko.
Kävimme läpi kahden viime vuoden ajalta käräjäoikeuden luonnonsuojelurikostuomioita, joissa on kyse Cites-säädösten rikkomisesta.
Yhdessä tapauksessa mies oli salakuljettanut Suomeen 46 kanarialintua ja neljä papukaijaa. Hänet tuomittiin viime vuonna 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen luonnosuojelurikoksesta, elänsuojelurikoksesta ja salakujetuksesta.
27 kappaletta viidakkokukon, eli harmaaviidakkokanan, niskoja tilanneelle perhonsidonnan harrastajalle lankesi 180 euron sakot ja 80 euron rikosuhrimaksu. Lisäksi hän menetti tilaamansa niskat valtiolle. Miehellä ei ollut asetuksen vaatimia asiakirjoja, jolla viidakkokukon osien laillinen alkuperä olisi pystytty osoittamaan.
Eläviä lintuja luvatta tuoneiden kohdalla sakot olivat muutamia satasia.
Täsmennetty 19.12. klo 8.19 faktalaatikkoon ”Näitä tuotiin luvatta Yhdysvalloista” arapapukaijan töyhtö muotoon arapapukaijan sulkia.