Rakennettua ympäristöä esittelevät, käsityönä tehdyt pienoismallit auttavat hahmottamaan kokonaisuuksia, mutta tarjoavat myös valtavasti yksityiskohtia.
Esimerkiksi Kemin historiallisen pysyvään näyttelyyn on hiljattain saatu pienoismalli, jonka avulla voi tutustua ainutlaatuisen Laitakarin saareen historiaan ja sahan ympärille syntyneen yhteisön elämään. Yli viisi metriä pitkää ja pari metriä leveää pienoismallia oli aikanaan tekemässä toistakymmentä rakentajaa. Talkootyöhön meni yli viisi vuotta ja 11 000 työtuntia.
Lapin maakuntamuseossa Rovaniemellä puolestaan pääsee pienoismalleja vertailemalla toteamaan muun muassa, miten valtavat tuhot rakennuksille sodasta aiheutuivat.
Lappilaiset museoammattilaiset uskovat – ja toivovat – fyysisten pienoismallien pysyvän museoiden näyttelyissä tulevaisuudessakin.
Käsityö kestää vertailun digimalliin
– Toivottavasti digitaaliset mallit eivät täysin syrjäytä näitä käsityönä tehtyjä malleja. Nehän ovat itsessään aivan taideteoksia, luonnehtii intendentti Janne Kuoppala Kemin historiallisesta museosta.
Myös Lapin maakuntamuseon johtaja Hanna Kyläniemi uskoo, etteivät fyysiset pienoismallit heti katoa. Ne ovat kestäviä, pitkäikäisiä ja helppoja ylläpitää. Niillä on myös muita etuja digimalleihin nähden.
– Niiden äärelle voi kokoontua isokin porukka, vaikkapa koululuokka, ja mallia voidaan yhdessä tutkia. Ne tarjoavat yhteisen kokemuksen, kun taas digimalli useimmiten tavoittaa kerralla vain yhden ihmisen, Hanna Kyläniemi huomauttaa.
Digitaaliset vaihtoehdot eivät ole ainakaan vielä maakuntamuseon ulottuvilla niiden kalleuden vuoksi. Kyläniemi ei osaa arvioida, milloin niitä saataisiin myös Rovaniemelle.
– Ehkä muutaman vuoden päästä, jos digitaalisten vaihtoehtojen ja virtuaalitodellisuus- eli VR-lasien hinnat laskevat.
Millimetrin tarkkaa työtä
Kemin historiallisessa museossa Laitakarin sahayhdyskuntaa esittelevä pienoismalli on tarkka kopio saaresta sen teollisen kukoistuksen ja monikulttuurisen elämänmenon aikakaudelta 1900-luvun alun vuosikymmeniltä.
Kemin ortodoksinen perinne -kerhon kokoama rakennusporukka kävi 1980-luvulla alkajaisiksi paikalla saaressa tekemässä mittaukset ja laati asemapiirrokset. Pienoismallista pääsee näkemään sekä sahasaaren kokonaisuuden oikeine mittasuhteineen että pieniäkin yksityiskohtia, aina pyykkinarulla roikkuvia pitsialushousuja myöten.
– Millimetrin tarkkaa työtä se on ollut, tietää intendentti Janne Kuoppala.
Hän on pienoismallia konservoidessaan itsekin tehnyt töitä suurennuslasin ja pinsettien kanssa. Kuoppala jopa löysi lautakasan alle karanneet minimaaliset alushousut ja ripusti ne pinsettien avulla takaisin pyykkinarulle minilakanoiden seuraan kuivumaan.
Rakentaminen vaatii paljon tietoa ja osaamista
Lapin maakuntamuseossa voi vuosia 1939 ja 1944 kuvaavien pienoismallien avulla tutkia, millaisia tuhoja Lapin sota silloisessa Rovaniemen kauppalassa aiheutti.
Museonjohtaja Hanna Kyläniemi kertoo, että pienoismalleja rakennettiin pari vuotta ja ne maksoivat satojatuhansia markkoja. Kokonaisuudet valmistuivat vuonna 1985.
– Ovathan ne työläitä. Jokainen talo ja yksityiskohta kerrallaan on pitänyt tehdä, ja laajan tietopohjan kerääminen vaati usean ihmisen työn. Nämä ovat pitkän tekemisen ja käsityöläisyyden osaamisen kautta syntyneitä, Hanna Kyläniemi sanoo.
Lapin maakuntamuseossa on esillä useita muitakin pienoismalleja. Muun muassa kivikautisen kylän elämää pääsee hahmottamaan Ylikylän pienoismallista.
Tutkittavaa riittää kerta toisensa jälkeen
Taaperoikäinen Selma Roivainen on tullut äitinsä Sanna Roivaisen kanssa tutkimaan sahasaaren saloja. Lukuisia yksityiskohtia on käyty tiirailemassa jo aiemmin pari kertaa. Suosikit ovat selvillä.
– Nuo veneet on mukavimpia. Ja just nähtiin yksi hiirikin, Selma kertoilee pienoismallin äärellä.
Sanna-äitiä viehättää koko Laitakarin saaren historia, josta saa pienoismallin avulla hyvän käsityksen.
– Kiinnostaa tämä koko systeemi, se miten saari on toiminut. On koulua, kylää, elämää, tehtaat, liikenne kulkee. Mielenkiintoinen historia.
Roivaiset ovat myös venekyydillä käyneet katsomassa, miltä Laitakari nykyään näyttää. Sanna Roivaisen mielestä olisi hienoa, jos edes osa saaren rakennuksista olisi säästetty.
– Olisi kyllä ollut mahtava lähimatkailukohde, tosin onhan siellä nytkin hiukan historiaa näkyvissä ja raunioita tutkittavissa.
