Turun yliopiston kemian laitoksen professori Mika Lastusaari ei vaikuta pahasti pettyneeltä, vaikka yliopiston kehittämän säteilymittarin testausmatka avaruuteen viivästyy vuodella.
– Näissä avaruushommissa aikataulut kuulemma tyypillisesti aina viivästyvät.
Tämänhetkisen tiedon mukaan Lastusaaren työryhmän kehittämään luonnonmineraali hackmaniittiin perustuvat kaksi säteilymittaria lähtevät kansainväliselle ISS-avaruusasemalle ensi vuoden aikana.
– Ne ovat sellaisia tuuma kertaa tuuma -suuruisia laitteita, joilla on tarkoitus tutkia ultraviolettisäteilyä avaruudessa.
Euroopan avaruusjärjestö ESA:n rahoittamassa projektissa on tarkoitus saada selville, toimiiko hackmaniitti säteilymittarina avaruudessa samalla tavalla kuin maapallolla.
Yksi mielenkiinnon kohde on laitteen kestävyys avaruusoloissa.
– Täällä maassa se toimii. Olemme simuloineet sitä sekä Turussa että ESA:n laboratorioissa samanlaisissa olosuhteissa, joissa sen pitäisi avaruudessa toimia.
Mittarit toimivat ilman sähköä
Säteilymittareita testataan avaruudessa 6–12 kuukautta. Mikäli hackmaniitti toimii avaruudessa suunnitellulla tavalla, niillä voitaisiin korvata nykyiset avaruusasemalla olevat sähkökäyttöiset säteilymittarit.
Turun yliopiston kehittämissä säteilymittareissa on se etu, että ne eivät tarvitse erillistä virtalähdettä.
– Hackmaniitti toimii sellaisenaan, passiivisesti, eikä se tarvitse minkäänlaista sähköä.
Luonnossa hackmaniitti on ainutlaatuinen kivi. Se pystyy vaihtamaan väriä ja hohtaa pimeässä. Toistaiseksi sitä on käytetty värinvaihto-ominaisuuksien vuoksi lähinnä korukivissä.
Sitä pystytään valmistamaan myös synteettisesti.
Turun yliopistossa on tällä hetkellä maailman johtava hackmaniitin tutkimusyksikkö. Kemian laitoksella yritetään kehittää erilaisia sovelluksia mineraalille, jonka löysi Kuolan niemimaalta suomalainen geologi Victor Hackman.
– Hackmaniitin sovelluksia ei ole tutkittu eikä tutkita missään muualla maailmassa kuin Turussa. Ylipäätään sitä on tutkittu hyvin vähän, sanoo professori Mika Lastusaari.
Hän aloitti hackmaniitin tutkimukset kymmenisen vuotta sitten.
Lastusaaren tutkimusryhmän työn tuloksena hackmaniitille yritetään kehittää sovelluskäyttöä uv-säteilyn lisäksi esimerkiksi röntgen- ja gammasäteilyn havaitsemiseen.
Hackmaniitin tutkimus on kuitenkin vasta lapsenkengissä.
– Teemme hackmaniittia synteettisesti ja uusia ominaisuuksia tulee koko ajan esiin. Niistä ei voi kuitenkaan vielä kertoa, koska niitä ei ole julkaistu.