Presidenttiehdokkaiden kotisivujen kampanjakuvissa lähes kaikki hymyilevät. Tummansininen jyrää puoluetaustasta riippumatta.
– Kuvat asettuvat hyvin perinteiseen, konservatiiviseen potrettikuvan genreen, kokonaisuutta arvioi valokuvataiteen vanhempi yliopistonlehtori Hanna Weselius Aalto-yliopistosta.
Poliittisilla viesteillä ei revitellä, koska ehdokkaan pitää pystyä miellyttämään muitakin kuin omaa ydinkannattajajoukkoa. Eroja pitää siis repiä yksityiskohdista.
Weseliuksen lisäksi kuvia analysoivat yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass sekä videoilla ammattikorkeakoulu Haaga-Helian opiskelijat Oskari Haverinen, Meiju Hämäläinen, Jani Könönen ja Laura Töykkälä.
Jutun valokuvat ovat ehdokkaiden kampanjasivuilta. Halla-ahon ja Anderssonin tapauksessa kuvat ovat kuvakaappauksia, koska alkuperäisiä valokuvia ei ollut sivuilla saatavilla.
”Kirkasotsainen”
Hanna Weselius: Kun Mika Aaltolaa (sit.) haastateltiin asiantuntijana Ukraina-yhteydessä, hän ei hymyillyt. Kampanjan aikana hymy on tullut tutuksi.
Hänet on viety studioon, josta on karsittu kaikki ylimääräiset elementit pois. Koska ympäristö on riisuttu ja perinteinen, persoonallisuutta on yritetty tuoda esille muilla tavoin: ei ole kravattia tai taskuliinaa, takki on rennosti auki.
Aaltola kököttää joko matalalla istuimella, ellei istu peräti slaavikyykyssä. Se on rento asento, jossa kädetkin löytävät paikkansa. Aaltolan lisäksi vain Harry Harkimo nojailee polviinsa.
Hanna Wass: Valittu asento on hyvin poikkeuksellinen kampanjakuvaksi, mutta sopii ehdokkaalle: raikas ulkokehältä saapunut tuulahdus vireyttää kangistuneita asetelmia.
Iloinen virnistys ei täysin vastaa viestiä siitä, että synkät ajat vaativat Pohjolan linnoittamista. Huomio kiinnittyy kuvassa kirkasotsaisuuteen: kampanjoinnin karu arki ei ole onnistunut pyyhkimään pois untuvikon idealismia.
Kuva on hyvin aidon oloinen: ”Tällainen minä olen”.
”Mustavalkoinen”
Hanna Wass: Li Anderssonin (vas.) asento ja ilme huokuvat itsevarmuutta ja osaamista, hänen ei tarvitse esiintyä korostetun valtionpäämäisenä.
Kuva on rennon inhimillinen ja suorastaan arkinen.
Mustavalkoinen asuvalinta eroaa enemmistön sinivalkoisesta ja viittaa hauskasti Andersonin suorasukaiseen tapaan ilmaista näkemyksensä.
Hanna Weselius: Tämä on toinen ulkona otettu kuva. Paikka voisi olla päiväkodin piha tai jokin muu hyvinvointivaltion toimintoja ilmentävä piha, mikä sopii Anderssonin poliittiselle profiilille.
Ehdokas haluaa näin viestiä toimivansa konkreettisesti kädet savessa, eikä irrota itseään norsunluutorneihin.
Anderssonia ei ole erityisemmin stailattu, eikä kuvassa ole käytetty voimakasta ammattimaista valaisua. Se on otettu pilvisenä päivänä luonnonvalossa.
Kaiteesta näkee, ettei kuvaa ole muutenkaan merkittävästi käsitelty. Kuva poikkeaa pyrkimyksellään luonnollisuuteen, mutta itse poseeraus on perinteinen.
”Angela Merkel”
Hanna Weselius: Rauhallinen, leppoisa ja lempeä. Kauniisti ja perinteisesti valaistu potretti, jossa valo lankeaa kasvoille pehmeänä ja imartelevana, kuten muotokuvassa pitääkin.
Kaulassa ei näy ristiä, mutta Sari Essayah'n (kd.) yhteen liitettyjen käsien asento on kiinnostava. Kädet muodostavat sydämen. Asento on kuin yhdistelmä rukousta ja Angela Merkelin tavaramerkkiä timanttikuviota.
Tausta tuo mieleen kirkon, mutta pylväs voi olla myös eduskunnassa. Studiokuva tämä ei ole.
Hanna Wass: Sinikultainen värimaisema tuo mieleen EU-lipun ja heijastaa kokemusta europarlamentaarikkona.
Käsien asento kuvastaa yhteyttä ja rinnastuu myös kristillisdemokraattien logoon. Kuva henkii rauhaa ja harmoniaa, mikä sopii hyvin yhteen Essayah'n persoonan kanssa: ollaan rakentamassa yhtenäistä kansakuntaa ja sovintoa.
”Kuosiin ojennettu”
Hanna Wass: Valitsijayhdistyksen Pekka Haaviston (vihr.) kuvassa on leikitelty sinivalkoisilla kulmilla ja valoilla niin, että ehdokas jää kirjaimellisesti niiden varjoon.
Toisen käden puuttuminen kuvasta synnyttää häiritsevän asymmetrian, jolle on vaikea löytää erityistä viestiä.
Ilme on lähempänä naurua kuin hymyä, ja vaikuttaa vähän yliampuvalta. Haaviston vahva persoona ja omintakeinen charmi eivät tule kuvasta läpi vaan pikemminkin syntyy vaikutelma, että ne on ojennettu presidentilliseen kuosiin.
Hanna Weselius: Kuvista kaksi yllättivät hitusen, tämä on niistä toinen.
Pukeutuminen on porukan konservatiivisin: liivipuku, kravatti ja taskuliina. Kyse on liberaalista poliitikosta, mutta kuvasta ei löydy vihjeitä henkilön taustasta tai poliittisista viiteryhmistä.
Tulkinta jää pelkästään ihmisen kasvojen varaan. Haavisto hymyilee hyvin iloisesti ja vapautuneesti, ehdokkaista rennoimmin. Rento olemus onkin ristiriidassa eleettömän värimaailman kanssa.
Kuvaa on kaiken kaikkiaan käsitelty paljon, se on vinjettimäinen eli irrotettu alkuperäisestä taustastaan. Kuvaa on käsitelty, mutta ihon virheitä ei ole poistettu niin, että se muuttaisi persoonaa.
”Siniset silmät”
Hanna Weselius: Sinisen sävy on muita potretteja ärhäkämpi, ja myös Jussi Halla-ahon (ps.) silmät ja kravatti ovat hyvin siniset.
Näyttää että silmien väriä on kuvankäsittelyllä haluttu soinnuttaa muuhun kokonaisuuteen sopivaksi. Se ei ole kuitenkaan niin sininen, että hyppäisi katsojan silmille.
Itse potretti on valaistu pehmeästi ja kauniisti. Kuten Haaviston kampanjakuva, myös tämä on vinjettimäinen eli kuva on irrotettu ja syvätty uuteen taustaan.
Siinä missä muut ehdokkaat hymyilevät, Halla-ahon ilme on monitulkintaisempi. En sanoisi tätä välttämättä hymyksi ollenkaan, ilme on vakava ja huolestunut. Se tukee hänen poliitikkouttaan sekä uhkakuviin liittyvää kampanjaa.
Hanna Wass: Kuva poikkeaa sarjakuvamaisuudessaan muista.
Leikkaus tuo mieleen etsintäkuulutuksen, mitä tekstin käyttäminen korostaa. Sinimusta värimaailma on voimakas viesti, joka on suunnattu omalle kannattajakunnalle.
Kuvaa ei voi syyttää suurten massojen kosiskelusta tai pyrkimyksestä esittää jotakin muuta kuin mitä ehdokas on.
”Täältä saapuu muutosjohtaja”
Hanna Wass: Harry Harkimon (liik.) kuvan asento viestii samaa dynaamisuutta kuin Aaltolan, mutta astetta hillitymmin: täältä saapuu muutosjohtaja, joka hoitaa hommat sutjakasti.
Ilme on sama huvittuneen haastava kuin ehdokaalla on vaalikeskusteluissa. Eduskuntatausta alleviivaa, että mistään teerenpojasta ei voida enää puhua, vaan työmaa on ollut jo pitkään politiikassa.
Hanna Weselius: ”Eduskunnan vekkuli” -poseeraus. Asento on rehvakka. Eduskunnan arvokasta ympäristöä on hyödynnetty kuvauspaikkana, mikä saattaa korostaa poikamaista asentoa. Silti myös Harkimo luottaa tummansiniseen värikoodiin.
Ehdokaskuvissa kaikki sellainen persoonallisuuden ilmentäminen on plussaa, joka ei vie uskottavuutta.
”Pukumies villapaidassa”
Hanna Weselius: Kuva yllättää sikäli, että symboliikkaa on käytetty melko poikkeuksellisella tavalla.
Valitsijayhdistyksen Olli Rehn (kesk.) on kertonut, että presidenttiehdokkaana häntä kuvaa Simon ja Garfunkelin kappale I am a Rock. Ajatusta on brändätty niin, että hän ikään kuin pitää graniittipaatta pystyssä.
Suomen Pankin pääjohtaja on viety Suomen luontoon, graniitin ja veden äärelle, pois studiosta. Siitä huolimatta on nähty vaivaa ja käytetty voimakasta valaistusta. Kasvoja on myös jälkikäteen valaistu, kuten potretteja käytännössä aina.
Kun poistutaan studiosta, täytyy olla tarkkana, mitä kuvassa näkyy. Jos kivellä olisi istunut lokki, merkitys olisi muuttunut.
Hanna Wass: Kuva on symboliikaltaan vahva ja jatkaa mainiosti ehdokkaan itseironisella linjalla. Harmaa Rehn on vakaa kuin kallio, josta hänkin saa tukea.
Villapaita erottaa ehdokkaan pukumiehistä ja korostaa sitä, että kun kannukset on hankittu maailmalla, kotimaassa voi olla rennosti savolainen.
Ilme on Rehnille ominainen vakavan pohdiskeleva hymykare.
”Miksi kädet puuskassa?”
Hanna Wass: Sinivalkoinen kuva alleviivaa päättäväistä johtajuutta. Auki jätetty puvunnappi vastaa rentouselementistä.
Kädet puuskassa on yllättävä valinta, koska se on helposti tulkittavissa myös varauksellisuudeksi tai suoranaiseksi torjunnaksi, mikä istuu heikosti ideaan olla helposti lähestyttävä koko kansan presidentti.
Riskinä on, että kuva vahvistaa oletusta Alexander Stubbin (kok.) arroganssista.
Ilme on vakavampi kuin tunnusmerkiksi muodostunut pepsodentvirnistys. Syntyy vaikutelma, että presidenttinä hän joutuisi pidättelemään itseään, mikä on linjassa kampanjaa leimanneen, virheitä varovan himmailustrategian kanssa.
Hanna Weselius: Stubb esiintyy tässä gallupykkösen itsevarmuudella, hyvä ryhti korostaa urheilullista olemusta.
Kuvassa on hymyä, mutta kuuluisa hammashymy on päätetty jättää pois. Ilmeen voi tulkita jopa ironisena, tietoisena kuvaustilanteesta sekä omasta roolista.
Kädet puuskassa seisominen kuvaa päättäväisyyttä, mutta ele tulkitaan helposti myös torjuvaksi. Kädet on kuitenkin laitettava johonkin, sillä presidenttiehdokas ei voisi seistä potretissa tumput suorana.
Ollaan Suomen väreissä. Muuten kaikki poliittiseen taustaan littyvät elementit on riisuttu pois.
”Jakkara eikä norsunluutorni”
Hanna Weselius: Perinteinen ja tyylikäs studiopotretti. Hymy on valaistu imartelevasti. Jutta Urpilainen (sd.) istuu rennosti, keittiöjakkaralla haetaan arkisuutta. Kuten muistakin kuvista näkyy, presidentillinen jäykkyys on katoamassa potreteista.
Tulkinnalliset elementit ovat selkeät: sininen ja valkoinen. Sinisen käyttö puolueesta riippumatta kertoo maailmanpoliittisesta tilanteesta. Suomalaisuus ja maanpuolustus ovat kovassa huudossa.
Hanna Wass: Sinivalkoinen housupuku on varmaakin varmempi valinta. Sinikullan yhdistelmä tuo EU-säväyksen: Suomen komissaari on aina valmiina tarttumaan toimeen.
Uskonnollisen vakaumuksen symboli eli ristikoru on näkyvästi esillä ja synnyttää vahvan aitouden tunteen.
Hulmuavat kiharat kertovat naispoliitikkojen ulkonäköön kohdistuvien odotusten höllentymisestä: tiukka asiaosaaminen ei vaadi vakuudekseen kiristävää nutturaa.