Kunnes kuolema meidät erottaa.
Tilastot kuitenkin osoittavat, että Suomessa puolet avioliitoista päättyy kuoleman sijasta avioeroon.
Kumppanuuden ja ikuisen liiton symboli, vihkisormus, voi eron jälkeen olla muisto kauniista ajoista tai karvas vertauskuva pettymykselle ja sirpaloituneille unelmille.
– Esineisiin varastoituu muistia, vihkisormukseen erityisesti tunnemuistia, kertoo psykoterapeutti Marja Saarenheimo.
Ajan saatossa moni sormus unohtuu piirongin perälle, mutta säilytyspäätös voi olla myös aktiivista sorttia.
– Jos ero on ollut sopuisa, voi haluta säilyttää sormuksen, koska siihen liittyy hyviä muistoja, Saarenheimo toteaa.
Katkeran eron myötä sormus latautuu negatiivisilla tunteilla, mutta sekään ei automaattisesti ole syy hankkiutua siitä eroon.
Saarenheimon mukaan jotkut haluavat kaikesta huolimatta pitää sormuksesta kiinni ja masokistisesti vaalia katkeria tuntemuksiaan.
– Me ihmiset ollaan tällaisia. Ei me välttämättä haluta luopua jostain, joka herättää meissä paljon negatiivisia tunteita, vaan me ryvetään siinä.
Moni vihkisormus päätyy panttilainaamoon tai romukullaksi.
Erosormuksia kiikutetaan myös panttilainaamoihin, kertoo Helsingin Pantin konttorinjohtaja Roope Sipilä.
– Kyllä niitä useita tulee ihan päivittäin.
Myös koruseppä Tom Antell kertoo ostavansa vihkisormuksia asiakkailtaan.
Sormuksen myyminen voi olla kylmän laskelmoitu vihanpurkaus, psykoterapeutti Marja Saarenheimo arvioi.
– Ainakin siitä saa rahaa, vaikka mitään muuta ei jäisikään.
Paljonko?
Panttilainaamo maksaa sormuksista oman arvionsa mukaan, koruseppä Tom Antell jalometallin markkina-arvon perusteella. Jalokivistä maksetaan erikseen.
Helsingin Pantin Roope Sipilä arvioi heille saapuvien sormusten keskiarvoksi 150–500 euroa. Antell kertoo, että hänen ostamissa sormuksissa liikutaan 1000–1500 euron haitarissa.
Silloin tällöin myytäväksi tuodaan myös poikkeuksellisen arvokkaita erosormuksia.
– Joskus sanotaan suoraan, että ero tuli, toteaa kultaseppä Tom Antell.
Jokainen sormus kantaa tarinaa
Vihkisormus on enemmän kuin pelkkä esine.
Sillä on paitsi valtava vaikutus identiteettiin, se on myös muistojen tallentaja ja tarinoiden kantaja.
Toisinaan ihmisillä on tarve jakaa oman erosormuksensa tarina.
– Kaikkiin koruihin liittyy tunnetiloja. Joskus ne on positiivisia, joskus ei niin positiivisia, mutta kyllä niitä meille välillä kerrotaan, toteaa Roope Sipilä Helsingin Pantista.
Kultaseppä Tom Antell vahvistaa, että osa ihmisistä haluaa kertoa myyntipäätöksen taustat.
– Joskus sanotaan suoraan, että ero tuli.
Tapa, jolla sormuksesta luovutaan, voi kuvastaa luopujan persoonallisuutta.
Luopuminen voi olla myös rituaali
Temperamenttiselle ihmiselle myyminen ei välttämättä tuo riittävää tyydytystä. Silloin sormuksen voi tuhota tai hävittää rituaalinomaisesti.
– Kiivasluontoinen ihminen saattaa haluta päästä sormuksesta eroon hyvin dramaattisella tavalla, vaikka heittämällä sen järveen. Se on myymistä impulsiivisempi teko ja kuvastaa luopujan persoonallisuutta, psykoterapeutti Marja Saarenheimo toteaa.
Järveäkin dramaattisempi vesistö löytyy lähes jokaisesta kodista.
Helsingin seudun ympäristöpalveluista vahvistetaan, että jotkut hävittävät sormuksen wc-pönttöön.
– Kyllä on tullut puhelinsoitto tai ehkä jokunen. On ollut riitaa henkilöiden välillä, sitten on sormus heitetty vessanpönttöön ja seuraavana päivänä on harmittanut, kertoo HSY:n tuotantopäällikkö Marina Graan.
Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ”leluhyllyyn” on kerätty jäteveden seasta paitsi purukalustoa...
...myös peräkalustoa.
Jäteveden seasta löytyy kaikenlaista pikkutavaraa kännyköistä tekohampaisiin ja lasten leluista aikuisten leluihin, joista osa on päätynyt Viikinmäen jätevedenpuhdistamon vitriiniin näytille.
Sormuksia jäteveden seasta ei ole löytynyt.
– Meillähän on isot viemäritunnelit. Ne on monta metriä leveät, niin niihin johonkin rakosiin on varmaan jäänyt. Tai sitten sormus on päätynyt tämän trasselimönjän joukkoon, ja sitten se menee tuonne voimalaitokselle polttoon, Graan avaa.