Tarja Karjalaisen 58. hääpäivä oli raskas. Hän joutui laskemaan syöpään kuolleen Väinö-miehensä tuhkauurnan maan poveen.
– Tuntui todella pahalta, kun mieheni ystävä kaupungilla vastaan tullessaan vaihtoi kadun toiselle puolelle, Karjalainen kertoo.
Vastasairastuneet kertovat usein saavansa kuulla sammakoita, kun kertovat sairastuneensa syöpään, sanoo Satakunnan syöpäyhdistyksen sairaanhoitaja Päivi Riekkinen.
”Kauheata, minun serkkunikin kuoli tuohon” ei ole kommentti, jonka haluaa kuulla.
– Siinä vaiheessa ihminen haluaa tietää kaikki syövästä parantuneet, Riekkinen sanoo.
Jotkut välttelevätkin vakavasti sairastunutta ja hänen läheisiään, kun pelkäävät sanovansa jotakin väärin. Ihmiset jäävät usein yksin sairauden kanssa.
Läsnä ja lähellä, aidosti kuunnellen
Sairastuneet ja heidän läheisensä ovat yksilöitä, joten mitään yksiselitteistä ohjetta, kuinka kohdella sairaita ei voi antaa. Tärkeintä onkin kohdata ihmiset yksilöinä.
– Katsoa silmiin ja kysyä mitä sinulle kuuluu, Päivi Riekkinen ohjeistaa.
On tärkeä olla aidosti läsnä ja kuunnella, antaa sairastuneen päättää itse mitä ja kuinka paljon kenellekin kertoo.
– Suru on niin suurta, ettei sitä voi sanoittaa. Joskus halaus on parempi, Tarja Karjalainen sanoo.
Tärkeää on hyväksyä myös se, että ihminen haluaa puhua jostain aivan muusta aiheesta.
– Sitä hän pelkäsi kaikista eniten, että ihmiset alkaisivat häntä säälimään, Karjalainen kuvailee edesmenneen miehensä tuntoja.
Moni toivottaa taistelutahtoa, mutta sekä sairaahoitaja että leski pitävät sitä huonona sananvalintana.
Syöpä on monimutkainen sairaus, josta paranemiseen vaikuttaa moni tekijä. Ihminen ei taudin etenemäiseen voi paljon vaikuttaa.
– Hän sanoi aina, että minä en taistele. Lääketiede ja hoitohenkilökunta taistelevat hänen puolestaan, antavat hänelle hänen tarvitsemaansa hoitoa, Karjalainen muistelee.
Pieniä ilonaiheita arjen keskellä
Karjalaisen edesmennyt puoliso kuihtui fyysisesti, mutta oli loppuun saakka täynnä elämää.
Vain muutama päivä ennen menehtymistään Väinö käveli omin jaloin alttarille nauttiakseen ehtoollisen.
– Ne olivat hänen viimeiset askeleensa. Ei hän enää alttarille kyennyt polvistumaan, Tarja Karjalainen kertoo.
Miehensä pyynnöstä hän oli ostanut pari viikkoa aiemmin ruuveja, kun Väinö aikoi tehdä terassin.
– Hänen iloisuutensa säilyi loppuun saakka.
Vääriä sanoja pelätessään moni ihminen kaikkoaa sairastuneen ja hänen läheistensä elämästä. Ihan tavallinen tervehtiminen ja kuulumisten vaihto voi helpottaa.
– Jos minulla olisi kaveri, jonka puoliso on sairaana, niin minä veisin hänet kahville.