Moni kyyhötti kynttilänvalossa, kun pörssisähkön hinta taannoin nousi yli kahteen euroon kilowattitunnilta. Pian pesukoneet taas lauloivat hinnan pudottua kymmeneen senttiin. Hintaheilahteluja voisi hillitä pumppuvoimala, jollaista Kemijoki Oy kaavailee osin tunturin sisään Kemijärvelle.
Se pumppaa vettä ylämäkeen, kun sähköä on yli tarpeen ja hinta olematon, esimerkiksi yöllä. Kun kysyntä kasvaa ja hinta nousee vaikkapa tuulettomana pakkaspäivänä, vesi lasketaan turbiinin kautta sähköksi.
Pumppuvoimalan kannattavuuslaskelmien haaste on, että Suomessa ei ole riittävän pitkäaikaista dataa hintavaihteluista. Näin sanoo energiatekniikan professori Esa Vakkilainen. Hän on laskeskellut, että yhtiön pitäisi saada myymästään sähköstä 50 euroa enemmän megawatilta kuin mitä se maksaa pumppaukseen käytetystä sähköstä.
– Menee varmaan useampi vuosi ennen kuin tällaisissa päivittäisissä hintaeroissa ollaan. Etenemistä auttaisivat valtion tuet tai takaukset, joilla saataisiin kannattavuutta paremmaksi. Totuushan on, että pumppuvoimalaitos auttaisi nimenomaan suomalaista kuluttajaa tasatessaan hintoja, LUT-yliopiston professorina toimiva Vakkilainen sanoo.
Hintaheilahtelut todennäköisesti vain yltyvät kun sääriippuvaisen tuuli- ja aurinkovoiman osuus kasvaa. Sen on pakkokin kasvaa, jos fossiilipolttoaineista aiotaan toden teolla eroon.
Koska varmaa tietoa tulevaisuuden sähkön tuotannosta ja hinnoista ei ole, pumppuvoimahankkeisiin liittyy tietty riski. Vakkilainen arvioi Suomen energiajärjestelmän hyötyvän pumppuvoimasta siinä määrin, että riskiä kannattaisi verovaroin lievittää.
– Se tukisumma on tietenkin iso, kymmenistä miljoonista puhutaan.
Pumppuvoimala on kuitenkin edullisempi keino energian varastointiin kuin akkuvarastot, joiden rakentamista on myös tuettu.
Kansainvälinen hyöty toisi muhkeat tuet
Kemijoki Oy:llä on vasta hyvin summittainen, 600 - 800 miljoonan haarukkaan asettuva arvio Ailangantunturin pumppuvoimalan rakennuskustannuksista. Kustannuksia kasvattaa esimerkiksi neljän kilometrin maanalainen vesitunneli.
Rakentamispäätös tehdään toimitusjohtaja Tuomas Timosen mukaan aikaisintaan vuonna 2028. Hankkeen järkevyyteen vaikuttaa ennen kaikkea se, kuinka perinpohjaisesti yhteiskunta lopulta sähköistyy: tuleeko hiilivapaasta teräksentuotannosta valtavirtaa tai toteutuvatko visiot sähkölle persosta vetytaloudesta.
– Nämä ratkaisevat sen, miten tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto etenee ja kuinka paljon tarvitaan tasoittavaa sähköntuotantoa, Timonen sanoo.
Mitä rahoitukseen tulee, toimitusjohtaja luettelee pitkän listan monenkirjavia EU-tukien lyhenteitä.
– EU on täynnä erilaisia tukimekanismeja ja niissä on kyse jopa sadoista miljoonista euroista. On kehitysvaiheen tukia, joissa puhutaan miljoonista euroista ja investointitukia, joissa puhutaan kymmenistä tai jopa sadoista miljoonista euroista.
Jokiyhtiö selvittääkin nyt, voitaisiinko Kemijärven pumppuvoimala tulkita myös naapurivaltioita hyödyttäväksi hankkeeksi. Hankkeen PCI-status (Projects of common interests) olisi väylä muhkeamman EU-tukisumman äärelle.
Hankkeen lopullinen hintalappu paljastuu vasta vuosien päästä, kun selviää millaisen voimalan rakennukselle yhtiö saa luvan, jos sellaisen ylipäätään saa. Ympäristövaikutusten arviointi Kemijärvellä on vasta alkamassa.
Kemijoki Oy:n suunnitelmissa on Ailangantunturin voimalan lisäksi useita muitakin pumppuvoimaloita. Niiden yhteisteho olisi noin 2000 megawattia.
Ministeri Mykkänen: “Kemijärven hankkeet ratkaisevia”
Hallitus satsaa nyt siihen, että Suomeen saadaan pian ensimmäinen pumppuvoimala ja mielellään myös useita lisää. Pumppuvoimalat pääsevät hallituksen päätöksellä luvituksen pikakaistalle. Se tarkoittaa, että ympäristö- tai vesitalousluvan käsittelyn tulisi hoitua aluehallintovirastossa vuodessa.
Voimayhtiöiden taloudellista riskiä aiotaan pienentää niin sanotulla kapasiteettimekanismilla, jossa energiamarkkinoilta kerätyllä rahalla tuetaan säästä riippumatonta, nopeasti käynnistyvää säätövoimaa. Ympäristöministeri Kai Mykkäsen mukaan “kapasiteettiporkkanaa” on tarkoitus tarjota jo tällä hallituskaudella.
– Mekanismin kokoluokka ja suuntaamistapa on selvityksen alla, mutta tavoite on selvä. Suomeen tarvitaan lisää ydinvoimaa, lisää sähkön varastointia kuten pumppuvoimaloita ja lisää kulutusautomatiikkaa, jotta paukkupakkasten läheltä piti -tilanteet eivät toistuisi.
Mitä investointitukiin tulee, Mykkäsen mukaan suomalaisten veronmaksajien panostukset ovat “pieniä kaloja” eli lähinnä täydennystä EU-tason tukiin. Kymmeniä miljoonia vai satoja miljoonia, siihen ei Mykkänen ota kantaa.
– Tiedossa on, että Kemijoen hankkeet ovat tehomittakaavaltaan aivan ratkaisevia paukkupakkaspäivien pärjäämiselle ja ne ovat miljardi-investointeja. Silloin varmasti kohtuullisenkin kokoinen tukiosuus tarkoittaa ihan merkittäviä summia.
Valtio ehti myöntää 26 miljoonan euron tuen Pyhäsalmen kaivokseen suunnitellulle pumppuvoimalalle, joka olisi ollut Ailangantunturin hanketta pienempi. EPV Energia ilmoitti viime vuoden lopussa kuitenkin luopuvansa hankkeesta, koska rakennuskustannukset olivat ampaisseet yläviistoon.
Maailmalla pumppuvoimaloita on rakennettu 1800-luvun lopulta alkaen vuoristoseuduille ja viime aikoina yhä enemmän myös vanhoihin kaivoksiin. Esimerkiksi Saksassa pumppuvoimalla tuotetaan sähköä säännöllisesti aamukahdeksan ja iltakuuden kysyntäpiikkien aikaan. Voimalat käynnistyvät muutamissa minuuteissa.