Perintöveron maksuaika piteni vuoden alussa kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Tässä muuttui siis raja, jonka jälkeen vero menee ulosottoon. Ensimmäisen eräpäivän siirtymisestä hamaan tulevaisuuteen ei ole kyse.
Jos perintöosuus on alle 20 000 euroa, perintöveroa ei tule.
Verohallinnosta kerrotaan, miten asia on tismalleen.
Perintövero lähtee ulosottoon, kun on kulunut kymmenen vuotta perintöveron ensimmäisen erän eräpäivästä, mikäli se on tämän vuoden puolella.
Viivästyskorkoa lasketaan maksamattomille erille normaalisti, samaten on syytä varautua siihen, että veronpalautukset menevät maksamattomiin perintöveron eriin.
Perintöveroille voi edelleen hakea maksujärjestelyä, mutta useimmiten se ei ole verovelvollisen kannalta tarpeellista tai edes kannattavaa. Perintöveroaan kun voi maksaa osissa kymmenen vuoden ajan myös järjestelyittä.
Jos maksujärjestelyä hakee, vero pitää maksaa kahdessa vuodessa tai järjestely raukeaa. Vaikka näin kävisi, vero ei sittenkään menisi ulosottoon ennen kuin sen ensimmäisen erän eräpäivästä on kulunut maagiset kymmenen vuotta.
Vuosikausia on kiistelty myös niinkin radikaalista reformista kuin perintöveron poistamisesta.
Veronmaksajain keskusliitto kiittelee kahta kohtaa uudistuksessa
– Uudistus on oikein hyvä ja tärkeä. Tämä on sellainen asia, mihin me olemme kiinnittäneet pitkään huomiota ja vaatineet korjausta, sanoo Veronmaksajain keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen.
Vanhassa laissa oli kaksi vuotta maksuaikaa eräpäivästä. Sen jälkeen saatava meni ulosottoon. Tämä oli Lehtisen mielestä lain yksi suuri ongelma.
– Vanhan lain pykälien perusteella tavallista kansalaista uhkasi ulosotto jo lyhyen maksuajan jälkeen.
Toisaalta korko oli korkea: seitsemän prosenttia plus vuosittain vaihtuva viitekorko, joka tänä vuonna on neljä prosenttia.
Viitekorko vahvistetaan aina kesällä seuraavaksi vuodeksi.
– Toinen ongelma oli siis kohtuuttoman korkea korkoseuraamus.
Lehtisen mukaan yleensä perintöverot pystytään saadusta perinnöstä hyvin maksamaan, mutta poikkeuksiakin on.
– Aika tavallista on, että perillinen saa omaisuutta, jota ei pysty realisoimaan. Tyypillinen esimerkki on se, että kuolinpesä koostuu lähinnä asunnosta, johon leski jää asumaan hallintaoikeudella.
Kuolinpesä voi olla jakamaton, jolloin rahavaroja ei ole saanut vielä kukaan. Omaisuus voi olla myös listaamaton yhtiö, jolle ei oitis löydy ostajaa.
Ytimessä on se, miten perintövero rahoitetaan. Tähän on nyt löytynyt lisää vaihtoehtoja, kiittää Lehtinen.
– Kymmenen vuoden maksuaika on hyvä asia, koska ainakaan ulosotto ei uhkaa ennen sitä. Toinen tärkeä juttu on se, että korkoa kohtuullistettiin.
Valtiokin tahtoo saatavilleen korkoa
Veronmaksajain keskusliitto ajoi koron kohtuullistamista voimakkaasti lausunnossaan, jonka antoi lakiesityksestä.
– Ei tietenkään nollakorko, se ei olisi kohtuullista, Lehtinen naurahtaa.
– Siinä kävi sitten niin, että marginaali puolitettiin 3,5 prosenttiin. Suomeksi sanottuna: pohjalla on neljän prosentin viitekorko ja siihen pannaan päälle 3,5 prosenttia, niin koko tämän vuoden viivästyskorko on 7,5 prosenttia.
Tämän perillinen maksaa perintöveron eräpäivän jälkeiseltä ajalta.
Keskusliitto teki laskelman maksuajan pituuden vaikutuksesta erisuuruisiin perintöihin:
Lehtisen mukaan muutokset vähentävät selvästi ongelmia, joita perintöveron maksamisesta on koitunut.
Keskusliitolla on 220 000 jäsentä, ja kysymykset perintöverosta ovat hyvin yleisiä. Tosin useimmiten kysytään verosuunnittelusta ja perunkirjoituksesta, harvemmin maksuajasta.
– Useimmiten on järkevintä maksaa perintövero heti pois.
Poikkeuksiakin on: jos esimerkiksi on jo ennestään paljon velkoja, ja kaikki omaisuus on jo niiden vakuutena, niin tällä lailla voi ikään kuin ottaa valtiolta vakuudetonta lainaa maksuajan muodossa, pohtii Lehtinen.
– Korko lienee kuitenkin alhaisempi kuin pikavipeissä, vaikka maksuaika ei ole halpa tapa selvitä perinnöstä.
– Toki ymmärrämme, ettei valtio anna saatavilleen maksuaikaa korvauksetta eikä valtio ole alkanut kilpailemaan rahoitusmarkkinoilla.
Uusi laki tuo joustoa erikoistilanteisiin, mihin perillinen voi joutua, summaa Veronmaksajain keskusliiton Lehtinen.