Millainen koulupäivä oli? Mitä kuuluu? Mitä haluaisit ruoaksi?
Näihin ja moniin muihin vanhempien kysymyksiin on yksi vastaus ylitse muiden: ”emmätiiä”. Välillä kuullaan myös toinen klassikko: ”ihasama”.
Keskustelun virittäminen aikuisten ja nuorten välille ei aina ole helppoa. Tavallisesti viimeistään teini-ikä tuo haasteita vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen.
Apua hankaliin keskusteluihin voi saada niin sanotusta motivoivasta keskustelusta. Se on raskaan sarjan ammattilaisten työkalu, jota käyttävät esimerkiksi rikosseuraamuslaitoksen työntekijät.
Jyväskylän yhdyskuntaseuraamustoimistolla työskentelevä Vilma Lesonen sanoo, että motivoivan keskustelun avulla nuori oppii itse pohtimaan valintojaan ja voi löytää motivaatiota muutokseen.
Lesonen antaa tämän jutun lopussa omat vinkkinsä nuoren ja aikuisen kanssakäymisen parantamiseen.
Nuori kokeilee, oletko kiinnostunut
Teini-iässä aivoissa tapahtuu isoja muutoksia. Muun muassa empatiakyky heikkenee hetkellisesti. Se tuo omat vaikeutensa myös vuorovaikutukseen.
Rikosseuraamustyöntekijälle hankalien keskustelujen käyminen on ammatin arkipäivää. Lesosen työhön kuuluu muun muassa ehdollisen vankeusrangaistuksen saaneiden nuorten valvontaa.
Osana rangaistusta voi olla esimerkiksi päihdetyötä ja suuttumuksen hallinnan harjoittelua. Merkittävässä osassa ovat myös keskustelut valvojan ja nuoren välillä. Niissä pohditaan nuoren tulevaisuutta ja sitä, millaisia muutoksia tarvittaisiin, että rikosten tekeminen loppuisi.
Kun vastaus on emmätiiä, Lesonen on oppinut olemaan turhautumatta.
– Kyseessä saattaa olla testi aikuiselle. Nuori haluaa nähdä, ollaanko hänestä oikeasti kiinnostuneita. Jaksatko yrittää uudelleen vai jääkö keskustelu tähän, Lesonen kuvailee.
Neljä vinkkiä keskustelutilanteisiin nuoren kanssa:
Keskustelkaa jo ennen, kuin tilanne kriisiytyy
Jos keskusteluja käydään vain silloin, kun käyttäytymisessä on ollut huomautettavaa, ei ole ihme, että nuori tulee jutteluhetkeen valmiiksi puolustusasenteella.
Lesonen kehottaa rakentamaan luottamusta ja hyviä kokemuksia vuorovaikutuksesta ihan tavallisessa arjessa. Hedelmällisin keskustelu syntyy, kun mukana ei ole suuria tunteita.
Monissa perheissä ongelmana on läsnäolon puute. Lesosen neuvoo vanhempia laittamaan luurin useammin sivuun. Ja kysymään nuorelta avoimesti, mitä kuuluu?
Juteltaisiinko sittenkin autossa?
Keskustelu keittiön pöydän äärellä kasvotusten voi olla monen nuoren painajainen, vaikka aihe olisi mukava. Silmiin tuijottaminen ja arvioitavana olemisen tunne saavat monen aikuisenkin lukkoon.
Lesonen ehdottaa kokeilemaan erityisesti hankalien keskustelujen käymistä vaikka kävelyllä tai automatkalla. Mikä tahansa tekeminen, joka vie jännitystä pois keskustelutilanteesta, voi olla kokeilemisen arvoinen, Lesonen ehdottaa.
Keskusteluajasta voi myös sopia yhdessä. Kokeile antaa pallo nuorelle. Voit kertoa, että haluat jutella tänään, mutta anna hänen aloittaa keskustelu itselleen sopivana aikana. Tärkeintä on, että olette molemmat rauhallisia, kun keskustelu alkaa.
Avoimin mielin ja kysymyksin
Kannattaa välttää väittämiä tai kysymyksiä, joihin voi vastata vain kyllä tai ei. Avoimien kysymysten ja empaattisen kuuntelun avulla autetaan nuorta pohtimaan itse tilannettaan.
Sen sijaan, että neuvot, anna nuoren löytää itse ratkaisu ongelmaansa. Voit auttaa nuorta huomaamaan omasta puheestaan ristiriitoja tai halua muutokseen. Näitä oivalluksia voi vahvistaa lisäkysymyksillä ja kannustuksella.
– Tärkeintä on kuunnella ja olla kiinnostunut. Silloinkin, kun vastaukset eivät ole sitä, mitä haluaisit kuulla, Lesonen muistuttaa.
Sanavalinnat syyniin
”Miksi” on hankala kysymys. Se saa helposti syyttävän sävyn ja keskustelu muuttuu väittelyksi.
Kysy mieluummin miten, minkä takia tai milloin. Ne kannustavat kertomaan asiasta enemmän, ilman rivien väliin piilotettua piikittelyä.
On myös tärkeää varoa, että palaute kohdistuu tapahtuneeseen asiaan, ei vastaanottajan persoonaan.
Eli ei: ”Miksi läksyt on taas hoitamatta? Sä oot aina niin huolimaton.” Vaan esimerkiksi: ”Mitä tapahtui, että läksyt jäivät tekemättä?”
– Aikuisen kannattaa tuoda asioita esille huolen kautta. Se osoittaa välittämistä, Lesonen muistuttaa.
Avun hakeminen on aikuisen tehtävä
Keskustelun lopuksi kannattaa kerrata, mitä on sovittu. Pelisäännöt voi kirjata ylös ja ennakoida, miten toimitaan, jos yhteisesti sovittuja asioita ei noudateta.
Jos nuoren tilanne huolestuttaa, ammattilaisiin kannattaa olla yhteydessä ajoissa ja matalalla kynnyksellä.
– Nuori ei yleensä osaa itse vastata, millaista apua hän kaipaisi. Siinä tarvitaan aikuisten rohkeutta ja osaamista, Lesonen muistuttaa.
Kuuntele, millaista on rikosseuraamustyöntekijän arki nuorten parissa:
