Virolainen Erle Kont, 29, pysäyttää orkesterin soiton.
Mahtipontisena Tampere-talon isossa salissa säkenöinyt Sibelius vaihtuu vaimeaan kahinaan ja yskähtelyyn, kun lähes satapäinen orkesteri vetää henkeä ja luopuu soittoasennostaan.
Alarivin penkeillä hajallaan olevat soitinkotelot ja ulkovaatteet eivät äänenpaineen muutosta hätkähdä. Menossa on harjoitus, joten yleisöä ei ole.
Kont kertoo kapellimestarin korokkeelta vaskipuhaltimille, miltä tahdilta ja minkä iskun tarvitsee olla voimakkaampi.
Alle minuutin palaverin jälkeen Jean Sibeliuksen 1. sinfonian avausosa soi samasta kohdasta uudelleen.
Erle Kont on tyytyväinen.
Katsomossa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon professori Sakari Oramo hymyilee ja nyökyttelee hyväksyvästi muutokselle. Orkesteriin päin työskentelevä Kont ei tätä näe.
Kapellimestari-professori elää vahvasti mukana oppilaidensa harjoituksessa. Hän näyttää puuttuvan siihen vain, jos se on välttämätöntä. Harjoitusten jälkeen epäilemättä puhutaan enemmän.
Oramon ympärillä katsomossa vuoroaan odottaa neljä muuta Sibelius-Akatemian kapellimestariopiskelijaa.
Erle Kontin lisäksi norjalainen Julie Røssland, australialais-puolalainen Mateusz Gwizdałła, kreikkalainen Costas Vallios ja ranskalainen Vincent Siret.
Kontin 40-minuuttinen orkesterin kanssa on pian käytetty.
Seuraavaksi orkesteria pääsee johtamaan norjalainen Julie Røssland, 23.
Hän on Erle Kontin tavoin klarinetistitaustainen kapellimestarilupaus.
Syksyllä 2023 Sibelius-Akatemiassa aloittanut Julie Røssland olisi päässyt myös Osloon suorittamaan kapellimestaritutkintonsa loppuun, mutta halusi Sibelius-Akatemiaan.
Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalle otetaan opiskelemaan yksi tai kaksi oppilasta vuodessa. Hakijoita on 100–200.
Opiskelijoilla on jo ennen kapellimestariopintoja oltava merkittävä osaaminen musiikista ja yhdestä tai useammasta instrumentista.
Videolla kapellimestari-professori Sakari Oramo kertoo, millaisiin asioihin kapellimestarin on kyettävä keskittymään.
Røssland sanoo, että Sibelius-Akatemia on maineeltaan maailmalla ylivertainen. Siellä opiskelleet johtavat monia maailman tunnetuimpia orkestereita.
– Käytännön tasolla ratkaisevinta oli se, että täällä saa eniten aikaa orkesterien kanssa.
Tampereella opiskelijat harjoittelivat Huomisen Huiput -konserttiin Tampere Filharmonian kanssa.
Konsertissa kukin viidestä opiskelijasta johti yhden teoksen tai sen osan. Sibeliuksen lisäksi ohjelmassa oli Kalevi Ahoa ja Richard Straussia.
Kapellimestariluokalla on yhteensä kymmenen oppilasta, joista neljä on suomalaisia. Kaikki suomalaiset ovat harjoitelleet toisessa viisihenkisessä ryhmässä Oulussa jo aikaisemmin.
Videolla muusikot kertovat, mistä tunnistaa suomalaisen koulutuksen saaneen kapellimestarin.
Sibelius-Akatemian ja Tampere Filharmonian yhteistyö on uusi lanseeraus.
Opiskelija Erle Kont kehuu Tampere Filharmonian asennetta ja osaamista vuolaasti ja toivoo tuoreelle yhteistyölle pitkää jatkoa.
Kapellimestariopiskelijoilla on säännöllisesti käytössään Sibelius-Akatemian omien soitinopiskelijoiden muodostama Kapubändi.
Opiskelija saa Tampereen viikosta kuitenkin lisäkokemusta esimerkiksi harjoitusten ajanhallinnasta, tilan soinnista ja vuorovaikutuksesta ison ammattiorkesterin kanssa. Opiskelijoiden toisilleen antama palaute on merkittävässä roolissa.
Yhdessä kohdassa Julie Røsslandin harjoitusta professori Oramo kävelee esiintymislavan luo.
Hän kertoo Røsslandille ystävällisesti, lyhyesti ja selkeästi oman huomionsa soinnista.
Erittäin tärkeää on niin Kontin ja Røsslandin kuin Oramon mielestä vuorovaikutuksessa tuleva psykologinen oppi. Peilin edessä tätä osaamista ei voi kartuttaa.
– On sanottu, että 20 prosenttia on tekniikkaa, loput psykologiaa, mutta suhde voi olla paremminkin 10–90, arvioi Kont.
Psykologinen osaaminen on muun muassa sen ymmärtämistä, mitkä oman persoonan puolet ovat avuksi parhaan lopputuloksen saamiseksi. Se on myös orkesterin näkemysten kuuntelemista sekä tilanteeseen sopivalla tavalla kommunikoimista.
Kont pitää inhimillisen yhteyden merkitystä jopa tekniikkaa merkittävämpänä. Jos ”kapun” ja orkesterin välillä ei ole yhteyttä, ulospäin ei välity mitään myöskään heidän yhteistyöstään.
Silti kapellimestarin on oltava se, joka johtaa työtä ja sanoo tarvittaessa viimeisen sanan.
Suomessa koulitaan huippukapellimestareita opetusperinteiden ja -innovaatioiden sekä nykyisin myös itse koulutuksen maineen avittamana.
Mutta miten se konkreettisesti välittyy orkestereille maailman toisella puolen, että kapellimestari on opiskellut Suomessa?
– Heidän käsistään saa tarvittavan informaation. Suomessa oppinsa saaneet osaavat pitää myös puhepuolen kompaktina.
Näin sanoo Tampere Filharmonian soolosellisti Kalle-Pekka Koponen. Hän pitää harjoituttamisen ja kapellimestariuden ydinasiana, että osaa tiivistää asiansa. Sanotaan vain se, mitä täytyy. Loput näytetään käsillä.
Muusikoita alkaa helposti ärsyttää, jos puhetta on liikaa, sanoo Kalle-Pekka Koponen.
Tiivistämisen taidosta välittyy se, että kapellimestari tietää, mitä hän haluaa ja uskoo siihen.
Videolla Erle Kont kertoo, miten alan miesvaltaisuus on vaikuttanut hänen uraansa.
Kun Julie Røsslandilta kysyy, missä ovat klassisen musiikin suuret egot, vastaus on vakaa ja varma.
– Ne ovat kaikki kuolleet tai kuolemassa.
Hän näkee egoilun liittyvän maestro-kulttuurin aikaan, jolloin suuret miehet johtivat kuin pelottavina jumalina orkestereita niiden yläpuolelta. Norjalaisen mielestä nyt ollaan hyvin lähellä sitä, ettei tylyttävää tapaa hyväksyttäisi enää missään, keneltäkään.
Tasa-arvoon liittyy orkesterin ja kapellimestarin yhteistyön ja yhteisen tavoitteen sekä luottamuksen korostaminen. Siihen liittyy myös sukupuolikysymys.
Videolla Julie Røssland kertoo, että tasa-arvoistuminen on edennyt, mutta matkaa valmiiseen maailmaan on vielä.
Sekä Erle Kont että Julie Røssland sanovat sukupuolisen tasa-arvoistumisen etenevän klassisen musiikin maailmassa.
Omalla luokallaan he ovat ainoat naiset.
– Uskon ja toivon, että kun olen 50-vuotias, minusta ei puhuta enää naiskapellimestarina, vaan kapellimestarina, sanoo 23-vuotias Røssland.