Torstai-illan uutinen ei päässyt yllättämään. Se, milloin NHL-seura Columbus vapauttaisi urheilupuolen pomo Jarmo Kekäläisen tehtävästään, tuntui olevan vain ajan kysymys. Tähdistöottelutauko tammikuun lopulla tuntui aiemmin potentiaaliselta mahdollisuudelta, mutta kun ratkaisuja ei kuulunut, päätösten oletettiin siirtyneen kesälle.
Toisin kävi.
Kekäläisen yksitoistavuotinen aika seurassa tuli päätökseen aikaisin torstaiaamupäivänä paikallista aikaa.
Omistajaportaalle ei lopulta jäänyt vaihtoehtoja. Koko NHL:n kolmanneksi pitkäaikaisin GM Kekäläinen teki seurassa paljon hyviä asioita yhdentoista vuoden aikana, mutta viime kaudet ovat olleet armottoman turbulenssin aikaa. Columbus on seilannut jo useamman vuoden kriisistä kriisiin sekä jäällä että sen ulkopuolella. Kenties huolestuttavinta on ollut selkeän suunnan ja vision puute – ainakaan ulospäin tai seurajohdon viesteistä sellaista ei ole ollut löydettävissä.
Toisaalta Columbus oli uudelleenrakennusjoukkue, toisaalta se tavoitteli seurajohdon puheissa pudotuspelejä. Urheilullisesti seura on ollut tuuliajolla vuosikaudet, ja kuuden heikoimman joukossa kolmen edellisvuoden osalta. Kekäläinen oli tästä vastuussa.
Ongelmaksi muodostui, että suomalaispomo tuntui kaivavan syntynyttä kuoppaa jatkuvasti syvemmäksi ja syvemmäksi.
Tämä näkyi muun muassa päävalmentajavalinnoissa. Kekäläinen palkkasi monien yllätykseksi päävalmentajaksi kesällä 2022 kokemattoman Brad Larsenin, jonka alaisuudessa joukkueen pelaamisessa ei ollut tuon taivaallista ajatusta. Joukkueen kausi päättyi käytännössä jo marraskuussa Tampereen NHL-tapahtumassa.
Seuraavaksi Kekäläinen palkkasi Torontosta kyseenalaisten valmennusmetodien vuoksi kenkää saaneen Mike Babcokin. Vaikka Kekäläinen esimiehineen vakuutti vakuuttelemasta päästyään Babcockin muuttuneen, tämä ei ollut muuttunut. Kanadalaisluotsi sai kenkää syksyllä 2023 ennen kuin oli ehtinyt vetää yksiäkään harjoituksia, koska oli rikkonut yksityisyyden suojaa tutkimalla pelaajan puhelinta. Viimeistään tuo fiasko sinetöi Kekäläisen kohtalon seurassa.
Tulipaloa sammutettiin palkkaamalla ruoriin taas uusi keltanokkaluotsi, apuvalmentaja Pascal Vincent. Kun yksi palo saatiin sammutettua, tai ainakin laannutettua, jossakin toisaalla jo kyti. Tämä oli toistuva teema usean vuoden ajan.
Kekäläisen viimeisistä vuosista seurassa jäi kuva, ettei pelaajilla ollut seurassa hyvä olla.
Pelkästään tämän kauden aikana lähes puolen tusinaa pelaajaa on syystä tai toisesta tuntenut tyytymättömyyttä ja halunnut pois seurasta. Jos aikajanaa venytetään vaikka viiden vuoden taakse, määrä nousee vieläkin suuremmaksi. Kulttuuri on varmasti haluttu rakentaa kovan vaatimustason kautta, mutta kenties vyö vedettiin liian kireälle. Ei voi olla pelkkää sattumaa, että saman seuran pelaajat oireilevat julkisesti jatkuvasti. Ja nyt muistamme, että NHL-maailmassa mölyt pidetään tavallisesti viimeiseen asti mahassa.
Kekäläinen ei tuntunut kykenevän rakentamaan seuraan kulttuuria, jossa pelaajilla olisi hyvä olla. Eri raporttien kautta on syntynyt kuva työyhteisöstä, jossa Kekäläisen, aiemmin John Tortorellan ja nyt Vincetin johdolla ylhäältä alaspäin johdetaan ja vieläpä jatkuvasti äärimmilleen viritetyillä siimoilla. Kun tähän kaikkeen yhdistetään poukkoileva ja kyseenalainen pelaajakehitys kuluvan kauden tapaan, negatiivinen ilmapiiri ja kierre on syntynyt kuin itsestään.
Eikä Kekäläinen onnistunut viime vuosina pelaajistoon tekemissä muutoksissakaan. Hän esimerkiksi päästi irti kahdesta ikääntyvästä seuraikonista: Cam Atkinsonista ja Nick Folignosta. Pelaajista, joille kaupunki ja seura todella merkitsivät jotakin.
Sisään tuotiin isolla rahalla Johnny Gaudreaun ja Patrik Laineen kaltaisia palkkasotureita. Molempien hankintaa voi pitää lähes katastrofaalisena ratkaisuna.
Näin rapautettiin kulttuuria, vietiin pukuhuoneesta täysin keskeisiä pelaajia ja persoonia.
Lopulta kyse on silti aina tuloksista. Seurassa alati vallinnutta turbulenssitilaa vasten Kekäläisen voi hyvällä syyllä katsoa saaneen todella paljon enemmän aikaa, mitä samoilla näytöillä toisissa seuroissa olisi saanut. Columbus voitti Kekäläisen aikakaudella vain yhden pudotuspelisarjan, senkin neljä vuotta sitten. Sen jälkeen seura on kuulunut alati liigan pohjasakkaan sekä tulosten että pelin osalta.
Paljon hyvää
Ei Jarmo Kekäläisen uraa seurassa voi silti kokonaan mustaksi maalata. On selvää, että hän teki paljon hyviäkin asioita.
Heti ensitöikseen suomalainen palkkasi päävalmentajakseen John Tortorellan, jonka johdolla jäätason toiminta ja päivittäisen toiminnan kulttuuri laitettiin kuntoon. Tortorellan alaisuudessa Columbus rakensi NHL-historian toiseksi pisimmän voittoputken sekä pudotti pudotuspeleissä voitoin 4–0 runkosarjan historialliseen näytöstyyliin voittaneen Tampa Bayn, tulevan tuplamestarin.
Tortorellan vuosina Columbuksesta tuli aidosti uskottava NHL-joukkue.
Kekäläinen tullaan muistamaan Tortorellan vuosilta ja keväältä 2019. Sen sijaan, että tämä olisi kaupannut pois halunneet Artemi Panarinin ja Sergei Bobrovskin, tamperelaissyntyinen jääkiekkopomo löi keskelle lisää panoksia ja vahvisti joukkuetta. Kun keväämmällä Tampa kaatui, Kekäläisen GM-osake NHL-yhteisössä oli korkeammalla kuin koskaan. Rohkeutta kovassa paikassa todella arvostettiin.
Kekäläinen onnistui myös pelaajakaupoissa ensimmäisinä vuosina. Etenkin Artemi Panarinin naaraaminen Chicagosta vaihdossa Brandon Saadiin, Anton Forsbergiin sekä peräkierroksen varausvuoroon, oli GM-työn mestariteos.
Kekäläisen aikakaudella organisaation pelaajatarkkailijaosasto oli myös viritetty sellaiseen kuntoon, että seura varasi aina varsin hyvin. Columbus löysi Kekäläisen vuosina useita NHL-pelaajia jopa viimeisiltä kierroksilta.
Eikä Kekäläinen rehellisyyden nimissä jätä seuraa juurikaan huonompaan jamaan, missä se oli, kun suomalainen palkattiin talvella 2013. On tärkeää ymmärtää, ettei seurassa ollut meneillään tuolloin yhtään mitään. Vaikka juuri nyt urheilullinen tulos laahaa ja seuran sisällä on kiistatta jonkinlainen ilmapiiriongelma, valutyöt ovat itse asiassa hyvässä vauhdissa. Seuralla on yksi NHL:n parhaista nuorten pelaajien katraista ja siitä kuuluu kunnia myös Jarmo Kekäläiselle.
Columbuksella on kaikki eväät nousta uuden sukupolven pelaajien avulla suosta, jossa se nyt tarpoo. Ensin putka on kuitenkin siistittävä mädistä omenoista ja kulttuuri rakennettava pelaajalähtöisemmäksi. Kekäläinen ei ollut siihen operaatioon enää oikea mies.
Jarmo Kekäläinen teki Columbuksessa pitkän päivätyön ja oli repimässä ovea auki Euroopan suuntaan. Viimeiset vuodet eivät valitettavasti jättäneet erityisen hyvää makua suuhun, mutta uskon kynnyksen eurooppalaisten palkkaamiseen seurajohtotyöhönkin madaltuneen. Silläkin työllä on oma arvonsa.