Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
MOT
Elämä sodan jälkeen
Osalla Ukrainan sotaan osallistuneista suomalaistaistelijoista on ollut vaikeuksia saada apua sodassa syntyneisiin traumoihin.
Teksti: Veli-Pekka Hämäläinen
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on kestänyt kaksi vuotta. Osana tuhoisaa sotaa on taistellut myös joukko suomalaisia vapaaehtoisia.
Kukaan ei ole kertonut tarkkaa määrää, mutta sodan aikana suomalaisia on osallistunut taisteluun ehkä noin sata. Todennäköisesti heitä on jo Suomessa enemmän kuin Ukrainassa.
Tässä jutussa kerromme, mitä Ukrainan sodan veteraaneille tapahtuu kotiinpaluun jälkeen. Juttua varten on haastateltu kuutta Ukrainan suomalaista vierastaistelijaa.
Katso MOT:n jakso Ukrainassa taistelleista suomalaisista.
Eero, 25: ”Mielessäni olin jo kuollut”
Eero: “Kun sota syttyi, ajattelin että tuo on parempaa kuin mikään, mitä mulla on tällä hetkellä. Mulla oli myös helpompaa lähteä sotaan kuin saada ADHD-lääkkeet tai päästä kouluun, johon olisin halunnut.”
Eero oli jo päättänyt tehdä itsemurhan, kun sota Ukrainassa leimahti. Hän laski, että joko kuolee Ukrainassa tai sitten kokemus muuttaa hänen elämänsä parempaan.
Ennen lähtöä hän myi osan omaisuudestaan ja heitti paljon tavaraa roskiin.
– Mielessäni olin jo kuollut, ajattelin, että en tee tällä omaisuudella mitään.
Eeron mielestä sotaan lähteminen oli helppoa.
Yksityisyytensä suojaamiseksi Eero esiintyy tässä jutussa tunnistamattomana.
Hän toimi Ukrainassa noin kahdeksan kuukauden ajan vuonna 2022, muun muassa tarkka-ampujana.
Eräällä Eeron kuvaamalla videolla näkyy hän ja neljä muuta vapaaehtoistaistelijaa. Kaikki ovat sittemmin kuolleet – paitsi Eero, itsemurhaa suunnitellut.
– Et yhtään arvaa miltä musta tuntuu, hän sanoo.
Eero otti alla olevat kuvat Ukrainassa.
Kuin paluu maailmansotien todellisuuteen
Sotilaspsykologian dosentti Petteri Simola kuuntelee Eeron tarinaa huolestuneena. Eero ei ole ainoa, joka lähti Ukrainaan pakoon elämäntilannettaan kotimaassa. Yksi Ylen haastattelema vapaaehtoinen kertoi hakeneensa Ukrainasta täyskäännöstä elämälleen: häntä kaduttivat Suomessa tekemänsä talousrikokset.
Kaiken todennäköisyyden mukaan mielen ongelmat eivät kuitenkaan ratkea sotaan lähtemällä.
– Jos ollaan valmiiksi vaikeassa tilanteessa ja lähdetään tapahtumaan, joka on erittäin vahvasti potentiaalisesti traumatisoiva, on vaikea kuvitella, että näissä tilanteissa psyykkinen hyvinvointi pitkässä juoksussa paranisi, Simola sanoo.
Simolan mukaan Ukrainan sota merkitsee sotilaan mielelle eräänlaista paluuta maailmansotien todellisuuteen.
– Uupumus, väsymys, kylmyys, kuolemanpelko. Ukrainassa ovat erittäin isossa roolissa tykistökeskitykset ja uutena ilmiönä droonit: et voi yhtään tietää, milloin kimppuusi isketään.
Ralf, 32: ”Ihmisillä on väärä käsitys siitä, mikä sodassa pelottaa”
Ralf Sirén, 32: “Ihmisillä, jotka eivät ole kokeneet sotaa, on väärä käsitys siitä, mikä siellä pelottaa. Käsitys että siellä juostaan ja ammutaan ihmisiä lähitaistelussa, on väärä. 99,9 prosenttia ajasta vihollista ei edes näe.
Todellisuudessa siellä pelottaa eniten epäsuora tuli. Se on kuolema, joka voi tulla kohdalle milloin tahansa. Näet, tiedät, tunnet kehossa paineaallot ja tiedät, että sun ympärillä kavereita kuolee. Mutta siihenkin tottuu.”
Ralf Sirén liittyi Ukrainan Kansainväliseen legioonaan ensimmäisten joukossa vuonna 2022. Hän oli reservin luutnantti, joka halusi valjastaa Suomessa saadun hyvän sotilaskoulutuksen Ukrainan avuksi.
Kun Sirén puolen vuoden jälkeen palasi Suomeen, alkoivat stressioireet: ahdistus ja sodan äänten kuuleminen myös kotimaassa.
– Yksi aika mielenkiintoinen oli pakettiautojen liukuovet. Jos joku sulki sellaisen lähellä, siitä tuli ääni, joka muistutti epäsuorasta tulesta.
Sirénille, kuten Eerollekin, on diagnosoitu PTSD eli traumaperäinen stressihäiriö. Se on pitkittynyt stressireaktio johonkin traumatisoivaan tapahtumaan. Siihen liittyy takaumia, muistojen välttelyä, uniongelmia, ahdistuneisuutta.
Ralf Sirén kertoo, millaisia taustoja vapaaehtoistaistelijoilla oli.
Joillekin sodan nähneille kokemukset tulevat uniin. Ne voivat olla esimerkiksi toistuvia painajaisia todellisista tai kuvitelluista tapahtumista Ukrainassa.
Veteraanit ilman veteraanien asemaa
Eero: “En oikein osaa käsitellä näitä kokemuksia. Totta helvetissä niitä pitäisi käsitellä, mutta en ole päässyt julkisen terveydenhuollon kautta terapiaan. Vapaaehtoisten kautta olen käynyt pari kertaa, mutta siinä on tullut joitakin tekosyitä vastaan, miksi en ole jatkanut.”
Osalla Ukrainan sodasta palanneilla on vaikeuksia saada apua. He kutsuvat toisiaan usein veteraaneiksi, mutta heillä ei ole veteraanistatusta eivätkä he saa valtiolta minkäänlaista erityiskohtelua.
Esimerkiksi Eero sanoo, ettei ole päässyt julkisen terveydenhuollon kautta terapiaan. Ralf Sirén pääsi sinne ensin työterveyden kautta ja sitten yksityiselle, josta Kela maksoi puolet ja hän itse loput.
Jotkut yhdistykset ovat erikoistuneet auttamaan Ukrainan vapaaehtoisia. Your Finnish Friends ry:n puheenjohtaja Kasper Kannoston mukaan yhdistys on auttanut palanneita taistelijoita esimerkiksi pääsemään terapiaan, kirjoittamaan työhakemuksia tai etsimään asuntoa.
– Yksi kaveri asui paluun jälkeen autossa, Kannosto sanoo.
Taistelija: ”Kukaan ei ole vaatimassa erityisoikeuksia”
Ralf Sirén: “Kukaan Ukrainassa sotinut ei ole kinuamassa sääliä ja vaatimassa erityisoikeuksia. Kyse on siitä että on oireita, joihin pitäisi saada oikeaa hoitoa. Kaikki tietää, että meidän terveydenhuoltojärjestelmä on ylikuormittunut. Veteraanit eivät välttämättä itse myöskään käsitä, että he tarvitsevat apua heti. En itsekään käsittänyt.”
Yksittäiset poliitikot ovat esittäneet tukitoimia, mutta ne eivät ole ainakaan vielä johtaneet mihinkään.
Vihreiden kansanedustaja Atte Harjanne on väläyttänyt veteraanistatuksen myöntämistä, kokoomuksen Jarno Limnéll puolestaan yhteistä palvelumallia Ukrainan vapaaehtoisille ja kriisinhallintaveteraaneille.
Se vaatisi kuitenkin valtiolta rahaa. Moni on kysynyt, mihin raja vedetään, jos valtio myöntää erityisaseman myös muille veteraaneille kuin toisessa maailmansodassa tai kriisinhallintaoperaatioissa palvelleille. Esimerkiksi Sotaveteraaniliiton mukaan Ukrainan vapaaehtoisia ei tulisi rinnastaa näihin erityisryhmiin.
– Minusta se raja on helposti vedettävissä: Suomi on selkeästi sodassa Ukrainan puolella. Totta kai silloin siellä taistelleita suomalaisia pitää auttaa, sanoo Kirill Rinne Suomi–Ukraina-maanpuolustusyhdistyksestä.
Eero miettii paluuta Ukrainaan
Eero: Ai mitä se mun sota oli? Se oli helvetin hauskaa. Siellä oli paljon sellaista joka päivä, mitä ei löydä mistään muualta maailmasta. Vähän kuin elokuvassa olisi elänyt. Jarhead-elokuvassa on kohtaus, jossa Jamie Foxxin hahmo katselee palavia öljykenttiä ja kysyy: “Kuka muu saa tilaisuuden nähdä tällaista?” Ajattelen vähän samoin. Mutta sillä oli myös hintansa.
Ukrainasta palanneiden sotilaiden kokemus sodasta on yksilöllinen. Yksi asia tuntuu kuitenkin yhdistävän heitä: sota on yhtä aikaa elämän pahimpia ja parhaimpia kokemuksia. Elämä kotimaassa voi tuntua sen jälkeen merkityksettömältä. Toisin kuin ukrainalaiset, suomalaiset voivat itse päättää, menevätkö sotaan vai eivät.
Ralf Sirén: Joku kuvaili sitä niin, että kun olet sodassa, se on ikään kuin katsoisi elokuvaa väritelevisiosta. Kun palaat normaaliyhteiskuntaan, se on kuin katsoisit samaa ohjelmaa vanhasta mustavalkotelevisiosta. Ja monet jotka ovat olleet sotimassa, haluavat takaisin.
Avantouinti helpottaa Ralfia rentoutumaan.
Veljeys, adrenaliini ja merkityksen tunne koukuttavat. Pahinta on pelko ja ystävien kuoleminen.
Eero palasi Suomeen menetettyään lyhyessä ajassa useita ystäviä kaatuneina ja haavoittuneina. Hän todisti lähietäisyydeltä, kun toinen suomalainen haavoittui jalkaan venäläisen panssariajoneuvon tulituksessa.
Palatessaan Eero oli sodan kokenut, ilman työtä, ilman asuntoa. Vaikeuksistaan huolimatta hän ei ole enää itsetuhoinen. Eero sanoo, että sota pelasti hänen henkensä.
Eero: Mulla on sellainen kokemus, joka on vain promillella Suomen väestöstä, jos silläkään. Se on helvetin hieno asia omistaa, jos sen haluaa omistaa ja näkee sen arvokkuuden. Mulla on joku sellainen partiomerkki, jota ei ole muilla.
Hän miettii usein, pitäisikö hänen palata Ukrainaan.
Katso minuutissa videolta MOT:n laajan selvityksen tiivistys.
Katso MOT:n jakso Ukrainassa taistelleista suomalaisista.
Lue lisää
Kasper Alhoniemi, 23, kaatui taistellessaan Ukrainan puolesta – tämä on hänen tarinansa
"Lähdetään häntä koipien välissä", viestitti "Roni" Ukrainasta – moni suomalainen lähti sotimaan innolla, mutta turhautui todellisuuteen
