Ranska, Saksa, Hollanti, Tanska, Bulgaria, Montenegro ja Albania.
Nämä maat saavat todennäköisesti tänä vuonna kasvatettua puolustusmenonsa Naton kahden prosentin tavoitteeseen, arvioi johtava tutkija Matti Pesu Ulkopoliittisesta instituutista.
Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg sanoi keskiviikkona, että 18 Naton jäsenmaata pääsee kuluvan vuoden aikana tavoitteeseen. Tällä hetkellä siihen yltää vain 11 Nato-maata.
– Tavoitteeseen tänä vuonna yltävien joukossa on Saksan, Ranskan, Hollannin ja Tanskan kaltaisia maita. Lisäksi on jokunen maa liittokunnan itäistä osista, toteaa turvallisuuspolitiikkaan ja Natoon erikoistunut Pesu.
Nato ei ole ilmoittanut, mitkä maat ovat yltämässä tavoitteeseen. Edellä luetellut maat ovat sanoneet sitoutuvansa kahden prosentin tavoitteen saavuttamiseen tai ovat lähellä sitä.
Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen monet Nato-maat kertoivat nostavansa puolustusmenojaan kohti tavoitetta.
– Erityisesti Saksa ja Ranska ovat olleet suurennuslasin alla. Myös Hollannissa ja Tanskassa on linjattu turvallisuusdokumenteissa, että ne nousevat kahteen prosenttiin.
Pesu toteaa, että isojen maiden eli Saksan ja Ranskan puolustusbudjettien nostamisella on suuri merkitys koko Naton ja Euroopan puolustuksen kannalta.
– Isojen maiden menot merkitsevät aidosti. Pienemmille maille se on tapa osoittaa, että ne eivät ole vapaamatkustajia.
Myös Yhdysvalloissa republikaanien presidenttiehdokkaaksi todennäköisesti nousevan Donald Trumpin kovat puheet ovat lisänneet painetta. Trump sanoi viikonloppuna, ettei Yhdysvallat puolustaisi maita, jotka eivät käytä riittävästi varoja puolustukseensa.
– Paine on kova. Se miksi Nato tuli nyt näin näyttävästi ulos lukujen kanssa liittyy ainakin osittain Trumpin mahdolliseen nousuun uudelleen valtaan ja kommentteihin, mitä hän on viime aikoina antanut, Pesu toteaa.
Myös keplottelu on mahdollista
Kahden prosentin puolustusmenoista on tullut Pesun mukaan Natossa symbolinen ja poliittinen mittatikku. Hän toteaa, että on syytä tarkastella sitä, miten maat lukuun pääsevät. Myös keplottelu on mahdollista.
– Koska on poliittista painetta saavuttaa tämä taso, niin valtiot ovat luovia siinä miten ne siihen pääsevät. Korkeammat menotasot paperilla eivät aina välttämättä materialisoidu sotilaallisena kykynä.
Vedätykseen on erilaisia keinoja.
– Numeroita on pystytty kaunistelemaan luovalla laskennalla. Tärkeintä on katsoa, kuinka paljon varoista menee investointeihin ja harjoittelutoimintaan. Jos mukaan lasketaan esimerkiksi eläke- tai byrokratiamenoja, niin ne eivät tietysti tuota automaattisesti sotilaallisessa kykyä.
Pesu toteaa, että Nato-maiden puolustusmenot ovat kasvaneet Venäjän hyökkäyksen jälkeen investointien takia. Takana on monta vuotta, jolloin investointeja tehtiin vähemmän.
– Tärkeintä olisi, että menotasot pysyisivät pitkällä aikavälillä. Jos valtiot sitoutuvat siihen, se alkaa materialisoitua myös sotilaallisena kykynä.
– Vielä ei pidä rynnätä siihen lopputulokseen, että Natossa on nyt tapahtunut joku valtava käänne.
Olennaista on, miten Venäjän uhka arvioidaan jatkossa. Pesu uskoo, että Venäjän naapurivaltiot pitävät puolustusmenonsa korkeina pitkällä aikavälillä. Eri asia on miten kauempana Venäjästä olevat Nato-maat toimivat.
– Onko niillä halua pitää menoja korkealla pitkällä aikavälillä? Se on tässä avainkysymys.
Stoltenberg sanoi eilen Naton puolustusministerikokouksessa, että Yhdysvaltain kritiikki maiden haluttomuudesta käyttää rahaa puolustukseen ei enää päde. Pesun mukaan tämä oli osittain asioiden kaunistelua.
– On kuitenkin kiistatonta, että Euroopassa käytetään aikaisempaa enemmän rahaa puolustukseen. Kuitenkin vain sillä on merkitystä, kuinka pitkäaikaista sitoutuminen on.
Tämän vuoden jälkeen 13 Nato-maata jää edelleen puolustusmenoissaan alle kahden prosentin. Onko näköpiirissä, että jäljelle jäävistä maista suurin osa yltäisi joskus tuohon tavoitteeseen?
– Ei ole näköpiirissä, että kaikki yltäisivät siihen. Tiettyjen maiden alibudjetointia voidaan katsoa läpi sormien, jos ne tuottavat edes jotain kykyä liittokunnan käyttöön, Pesu sanoo.