HERSON Keskustaan lähelle Dniprojokea on hetki sitten pudonnut venäläinen kranaatinammus. Kaksi ihmistä on kuollut, ja hiiltyneet ruumiit ovat yhä auton etupenkillä.
Tunnelma on kireä. Toimittajien läsnäolo tuntuu ärsyttävän paikallista, joka huutaen ihmettelee, miksi olemme paikalla.
Hersonissa asukkaiden hermoja raastaa yhä venäläinen tykistö.
Ukraina vapautti kaupungin Venäjän miehityksestä marraskuussa 2022, ja Venäjän joukot vetäytyivät joen itäpuolelle. Yhdeksän kuukauden piina oli vihdoin oli, ja toivo oli korkealla. Hersonin kaupungin aukiolla pidettiin juhlat.
Erityisen huojentunut oli hersonilainen Andrij Andrjušenko, joka oli venäläisten vankina ja kidutettavana 47 päivää.
Kerromme tässä jutussa hänen tarinansa.
Kaupungissa asuu nyt noin 73 000 ihmistä. Ennen sotaa asukkaita oli yli 330 000. Suuri osa rakennuksista on kärsinyt tai tuhoutunut. Rikkoutuneiden ikkunoiden tilalle on asetettu vanerilevyjä, ja asukkaat kutsuvat Hersonia rikkinäisten ikkunoiden kaupungiksi.
Kaupungin autiolla keskusaukiolla liehuu kuitenkin taas Ukrainan lippu.
Kun venäläiset miehittivät kaupungin helmikuun lopussa 2022, uskalsivat ukrainalaiset tehdä aluksi julkista vastarintaa. Nuoret kerääntyivät soittamaan kovaäänisistä ukrainalaisia lauluja venäläisten sotilaiden edessä. Tunnelma muuttui pian.
Venäläiset ryhtyivät hajottamaan mielenosoituksia väkivalloin. Andrjušenko alkoi tehdä muiden samanmielisten kanssa aseetonta vastarintaa.
– Kun kaupungin viimeinen Ukrainan lippu laskettiin alas 7. maaliskuuta, saimme ajatuksen, että ripustamme tuhansia Ukrainan lippuja ympäri kaupunkia. Tilasimme ompelijalta sinikeltaisia nauhoja ja ripustimme niitä kaikkialle.
Sitten sininen ja keltainen kangas loppuivat. Seuraavaksi ryhmä ryhtyi kirjoittamaan ja maalaamaan Ukrainan lippuja ja Ukraina-mielisiä sloganeita talojen seiniin. Erityisesti niitä tehtiin rakennuksiin, joissa venäläiset sotilaat majoittuivat.
– Se herätti heissä hermostuneisuutta. Kun he heräsivät aamulla, he näkivät, että ikkunoissa luki esimerkiksi ”nouse kasakka – kuole örkki”.
Ukrainalaiset ryhtyivät kutsumaan venäläisiä sotilaita örkeiksi Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alettua.
– Kun olin myöhemmin venäläisten vankina ja kidutettavana, ymmärsin, millaista raivoa tekstit heissä herättivät, Andrjušenko sanoo.
Ajan myötä ryhmä hajaantui, ja Andrjušenko jatkoi yksin. Hän alkoi pohtia ryhtymistä aseelliseen vastarintaan. Kotonaan hänellä oli jo räjähde ja ase. Andrjušenko sanoo, ettei hän ehtinyt käyttää niitä.
Vankeus ja kidutus
Kaikki muuttui 4. elokuuta 2022. Venäläiset rynnäköivät kahvilaan, jossa Andrjušenko istuskeli.
– Heitä oli 12 sotilasta. He laittoivat kaikki lattialle ja kysyivät, kuka on Andrjušenko. Minut vietiin toiseen rakennukseen, jossa hakkaaminen ja kuulustelu alkoi heti.
Andrjušenko kertoo kokemuksistaan hersonilaisen ravintolan alakerrassa Venäjän tykistön aiheuttaman vaaran vuoksi.
– Jo ensimmäisten tuntien aikana minua hakattiin vasaralla ja korviani viilleltiin. He tekivät kaiken, mitä voi ihmiselle tehdä tappamatta häntä, Andrjušenko sanoo.
Sitten Andrjušenko vietiin hänen asunnolleen, mistä sotilaat löysivät räjähteen ja patruunoita. Kuulustelu jatkui entistä rankempana. Asunnolla venäläiset ryhtyivät käyttämään kidutukseen kehitettyjä laitteita.
– He eivät saaneet haluamiaan vastauksia, joten he veivät minut vankilaan, jossa kuulustelu ja hakkaaminen jatkui vielä muutaman tunnin.
Pian Andrjušenkon fyysinen tila romahti ja hän alkoi menettää jatkuvasti tajuntansa. Andrjušenko heitettiin selliin. Venäläiset sanoivat, että ”kerrot sitten aamulla niin päästämme sinut menemään.”
Sotilaat halusivat saada Andrjušenkon paljastamaan ennen kaikkea jonkin osoitteen, jossa asuisi ukrainalaisia vastarintataistelijoita tai jossa säilytettäisiin aseita.
– He kuvittelivat, että jokaisella hersonilaisella miehellä on kellarissa Himars, 115 turvallisuuspalvelun sotilasta ja henkilökohtainen bunkkeri, joka on täynnä aseita, Andrjušenko sanoo.
Piina oli kuitenkin vasta alussa. Aamulla venäläiset halusivat käyttää valheenpaljastinta, mutta laitteesta vastaava asiantuntija sanoi, että vangin fyysinen kunto ei mahdollistanut luotettavia tuloksia, kertoo Andrjušenko.
– He sanoivat, että jos valheenpaljastin ei onnistu, niin kokeilemme ”pirautusta Zelenskyille”.
Andrjušenko kertoo, että ”pirautus Zelenskyille” tarkoittaa kuuluisaa venäläisten käyttämää kidutusmenetelmää. Vangin sukupuolielimiin sidotaan kaksi johtoa, joilla annetaan sähköiskuja kenttäpuhelimesta.
Pian Andrjušenko joutui käymään kyseisen kidutuskeinon läpi lähes päivittäin.
Kidutukseenkin tavallaan sopeutuu
Andrjušenko kuvailee kidutusta tarkasti. Hänen mukaansa ihminen sopeutuu jopa kidutukseen.
– Kun parin viikon jälkeen selliin tuotiin uusia miehiä, kuvailin heille vitsaillen, miltä mikäkin kidutuskeino tuntuu.
Helvettiä jatkui 47 päivää – venäläiset uhkasivat tappaa hänet joka ikisenä päivänä.
Andrjušenko sanoo, että hän sai voimaa selvitä toisilta vangeilta.
Hän kertoo tavanneensa useita vankeja, jotka olivat nähneet hänen seinämaalauksiaan ja kertoivat niiden tuoneen heille motivaatiota ja toivoa.
– Tajusin, ettei työni ollut mennyt hukkaan. Lisäksi uudet vangit toivat uutisia ja kertoivat, että ukrainalaiset ovat pian Hersonissa.
Toivoa herätti myös alati lähenevä Ukrainan tykistö.
– Ikkunoiden edessä oli rättejä, jotka liehuivat sitä kovempaa, mitä lähempänä Ukrainan ammus oli osunut. Ja me toivoimme, että jokin ammus osuisi vahingossa seinään, jolloin voisimme yrittää pakoa.
”Kun portit avautuivat, aloin vain juosta kovaa”
Syyskuussa 2022 Andrjušenkoa kohtasi onnenkantamoinen. Vankilaan tuli tuore kuulustelija. Andrjušenko mukaan tämä ei ollut tilanteen tasalla, eikä tiennyt, mitä hänen asunnostaan oli löydetty.
– Kerroin hänelle, että maalasin isänmaallisia seinämaalauksia rahan takia, koska minulla ei olisi ollut muuta tapaa selviytyä. Olisin voinut sanoa hänelle mitä vain ja hän olisi uskonut.
Andrjušenko uskoo, että kuulustelijoita motivoi yleensä mahdollisuus edetä armeijauralla. Jos he saavat vangista irti hyödyllistä tietoa, saattaa heitä odottaa kunniamerkki tai ylennys. Siksi kuulustelijat vaihtuivat useasti.
– Hän kysyi minulta, aionko vielä tehdä graffiteja. Vastasin, etten enää ikinä aio piirtää niitä. Sitten hän sanoi, että hyvä, mene hakemaan kamppeesi.
– Ajattelin, että nyt minut joko ammutaan tai lähetetään Krimille oikeudenkäyntiin.
Sitten kuulustelija antoi käskyn viedä Andrjušenko portille. Hän uskoi edelleen, että hänet ammutaan kohta.
– Kun portit avautuivat, aloin vain juosta kovaa.
Venäläisten systemaattista toimintaa
Hersonin paikallispoliisi vahvistaa Ylelle, että Andrjušenko oli vankina 47 päivää ja että häntä kidutettiin.
Myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kirjoitti Andrjušenkon vankeudesta ja kidutuksesta some-tilillään Hersonin kaupungin vapautuksen jälkeen.
Venäläiset ovat harjoittaneet ja harjoittavat systemaattista kidutusta miehittämillään alueilla. Useat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Geneven sopimusten rikkomisesta.
Hersonin vapautetussa osassa venäläiset pitivät ukrainalaisia vankeinaan yli 20 pidätyskeskuksessa, kertoo ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch.
Venäjän kidutuksia tutkiva syyttäjä arvioi, että venäläiset pidättivät vähintään 4 000–5 000 ukrainalaista Hersonin alueella kahdeksan kuukauden miehityksen aikana. Ukrainalaislapsia myös kaapattiin Hersonin alueelta Venäjälle.
Naapuri ei tunnistanut
Andrjušenko kertoo, että vankilasta päästyään ja kotiin mennessään hän kohtasi naapurin, jonka tunsi vuosien takaa.
– Hän ei tunnistanut minua. Tuntui typerältä, että jouduin todistelemaan hänelle, kuka olen, Andrjušenko sanoo.
Andrjušenko uskoo laihtuneensa vankeuden aikana noin 15 kiloa.
– Taivaan näkeminen tuon kokemuksen jälkeen oli uskomatonta. Ei ole mitään hienompaa, kuin raikas ilma ja ymmärrys siitä, ettei sinua rajoita mikään. Ne olivat elämäni hienoimmat hetket, Andrjušenko sanoo.
Hän pitää vapautumistaan odottamattomana kohtalon oikkuna, ”Jumalan lahjana” – ja toisaalta venäläisten täydellisenä huolimattomuutena.
Kysyn Andrjušenkolta, mitä hän tekisi, jos kohtaisi kiduttajansa kadulla. Vastaus on yllättävä.
– Tämä kuulostaa ehkä vähän kummalliselta, mutta on varmaa, etten kohtelisi heitä niin kuin he kohtelivat minua. Varmaan kiittäisin, etteivät he tappaneet minua.
Andrjušenko selittää, että hän on onnellinen ollessaan elossa, koska nyt hän voi tehdä töitä sen eteen, että ukrainalaisvankeja kiduttaneet venäläiset joutuisivat oikeuden eteen.
– Muuten emme eroaisi heistä mitenkään. Minun tapaukseni osoittaa, ettei väkivallalla saavuteta mitään.