Imjärventie kulkee heinolalaisen Vesa Haapaniemen metsäpalstan poikki.
Se on ihanteellinen tilanne:
Haapaniemi suunnittelee parhaillaan metsäänsä suurta harvennushakkuuta, ja rankakasat olisi helppo kasata valtion ylläpitämän maantien varteen.
Metsäyhtiöt maksavat energiapuusta huomattavasti enemmän, kun sitä myy kerralla paljon ja rekka pystyy noutamaan puut kelirikkokelpoisen tien varresta.
Haapaniemen ongelmaksi on muodostunut verkkoyhtiö Järvi-Suomen Energian suunnitelma siirtää metsässä kulkeva sähkölinja Imjärventien varteen.
Tien varteen pystytettävä ilmalinja poistaisi käytöstä Haapaniemen nykyiset puun varastointipaikat, koska linjojen alle on kiellettyä tehdä puu- tai oksapinoja.
Puun korjauskustannukset nousevat, kun varastointi joudutaan keskittämään yhteen tai kahteen paikkaan.
Lokakuussa Heinolan lupalautakunta antoi Järvi-Suomen energialle luvan sijoittaa linja Haapaniemen maille. Osapuolet eivät ole päässeet sopimukseen korvauksista.
Haapaniemi on valittanut lupalautakunnan päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeuskäsittelyt ovat harvinaisia. Verkkoyhtiö Elenialla on niitä korkeintaan yksi vuodessa, Carunalla kaksi, Järvi-Suomen energialla kahdesta kolmeen.
Caruna teki maanomistajien kanssa 10 000 sopimusta viime vuonna, Elenia 7 000 sopimusta.
”Moni allekirjoittaa, ennen kuin ehtii järjestämään kokouksen”
Vesa Haapaniemi on vaatinut vähintään 3 000 euron korvausta uuden varastointipaikan rakentamisesta. Verkkoyhtiö lupasi maksaa 1 800 euroa vakiintuneen korvaustason mukaan.
– He pelkäävät sitä, että jos tietoisuus metsätaloudelle aiheutuvista haitoista lisääntyy, he joutuvat maksamaan enemmän ja useammille, Haapaniemi sanoo.
Järvi-Suomen energian maankäyttöasiantuntija Arto Tuovisen mukaan yhtiö maksaa kaikille maanomistajille tasapuolisesti.
– Voimme myös rakentaa korvaavan varastointipaikan itse, niin ei tule riitaa korvaussummasta, Tuovinen sanoo.
Vesa Haapaniemi on erityisen käärmeissään tavasta, jolla Järvi-Suomen energia hankkii sijoittamislupia maanomistajilta.
Imjärventiellä sopimuspaperit tulivat postilaatikkoon palautuskirjekuoren kanssa. Haapaniemen mukaan maanomistajat ajattelevat helposti, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Moni on jo ehtinyt allekirjoittaa ja palauttaa paperit, ennen kuin kyläkokousta ehditään järjestää.
Haapaniemi uskoo, että Imjärventien varrelta olisi löytynyt vahva kannatus maakaapelin rakentamiselle, jos sähkölinjan siirrosta olisi tiedotettu ennen sopimusten tekemistä.
Järvi-Suomen energian mukaan toive maakaapelista on yleinen, mutta heillä ei ole tapana poiketa alkuperäisistä suunnitelmistaan.
Yhtiön laskelmien mukaan maakaapelin vetäminen Imjärventielle koko matkalta maksaisi 390 000 euroa enemmän kuin ilmalinjan rakentaminen. Kun mukaan lasketaan huoltokulut 50 vuoden ajalta, hinta on 120 000 euroa kalliimpi.
Virastolta lupa ennen maanomistajien suostumuksia
Pirkanmaan ely-keskus myönsi Järvi-Suomen energialle sähkölinjan sijoitusluvan Imjärventielle kesällä 2022. Tässä vaiheessa verkkoyhtiö ei ollut vielä hankkinut lupia kaikilta maanomistajilta.
Ely-keskuksen mukaan tapana on, että maanomistajien kanssa neuvotellaan ensin. Se ei ole kuitenkaan luvan saamisen ehto.
Vesa Haapaniemi kritisoi sitä, että ely ei tiedottanut luvasta alueen maanomistajia. Elyn mukaan Haapaniemi on asianosainen.
Elyn mukaan heillä ei ole tiedotusvelvollisuutta, koska heidän antamansa lupa ei yksin riitä sähkölinjan sijoittamiseen.
Vesa Haapaniemi aikoo kannella oikeuskanslerille kuulemisen puutteesta.
– Miten kuuleminen voidaan sivuuttaa? Eikö tämä ole hallintolain alainen päätös? Ovatko alan käytännöt pielessä?, hän kysyy.
Jos sopimukseen ei päästä, korvauksesta päättää Maanmittauslaitos
Jos maanomistaja ja verkkoyhtiö eivät pääse sopimukseen korvauksesta, sen määrittää Maanmittauslaitos. Tämä on melko harvinaista. Verkkoyhtiö Carunan mukaan tapauksia on muutama vuodessa, Elenialla vain yhdestä kahteen.
Maanmittauslaitoksen mukaan korvaus vastaa käypää markkinahintaa. Maanomistajat kuitenkin kritisoivat korvausten määrää niissä tapauksissa, kun valtio hankkii maita suurten voimalinjojen alta ja noudatetaan lunastuslakia.
Vesa Haapaniemikään ei pidä korvaustasoa riittävänä. Myös pienjännitelinjat voivat aiheuttaa metsätaloudelle pysyvää haittaa.
– Menetettyjen varastointipaikkojen osalta metsätaloudelle aiheutuvien haittojen korvaustasot eivät ole mitenkään vakiintuneet ja voivat olla aivan mitä sattuu, hän sanoo.