Jenni Tokpanou haluaisi avata kaikille kokemuksen siitä, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön. Asuessaan Länsi-Afrikassa hän pääsi kokemaan, kuinka pieni elämänpiiri on, kun ei osaa tai uskalla lähteä mihinkään omasta asunnosta.
Nelikaistaisen tien ylittäminen vaikutti hengenvaaralliselta, koska ei tiennyt millä säännöillä liikenne toimii. Kauppaan ei voinut mennä, kun ei tiennyt missä se on. Eikä tiennyt sitäkään, onko sinne turvallista mennä. Apua ei voinut kysyä, kun ei osannut kieltä.
– Se oli hyvin pelottava ja opettavainen kokemus. Silti koin, että minut kohdattiin yksilönä ja ihmisenä, jota autettiin, Tokpanou kertoo.
Hiljalleen elinpiiri laajeni. Naapurit auttoivat Tokpanouta arjen asioissa. Ei ole heitä ja meitä, on vain erilaisia yksilöitä erilaisissa maissa.
Kotouttamistyö on auttamista, ei paapomista
Rasismiin puuttuminen on tänä vuonna valtakunnallisen rasismin vastaisen viikon teemana. Hämeen Setlementissä työskentelevä Jenni Tokpanou sanoo, että jokainen voi vähentää rasismia omalta kohdaltaan.
Hänen mukaansa on olemassa sekä tiedostamatonta että tiedostettua rasismia. Näiden välisen eron ihminen kyllä huomaa. Jos haluaa tarkistaa asenteitaan, kannattaa tutustua uuteen. Sen voi tehdä vaikkapa puhumalla uusien ihmisten kanssa.
– Kannattaa jäädä juttelemaan, lukea kirjoja tai hyödyntää internetin loputonta tietopankkia. Uudet asiat rikastuttavat omaa elämää. Eivät ne vie sieltä mitään pois, hän kannustaa.
Monikulttuurisuutta tukevassa työssään Tokpanou törmää usein asenteisiin.
Häntä esimerkiksi pidetään maahanmuuttajien paapojana. Sen sijaan Jenni Tokpanou kertoo olevansa auttaja ja rinnallakulkija. Hän ei ole ihminen, joka tekee asiat toisen puolesta.
”Maassa maan tavalla” sanonnan hän muuttaisi ”maassa lain tavalla” toteamukseksi.
– On tärkeää, että ihminen saa pitää kiinni omasta kulttuuristaan, minuudestaan ja perinteistään. Mutta se on tehtävä kulloisenkin maan lakien mukaan. Omana itsenään, mutta lain puitteissa.
