Ensimmäisenä Nato-vuonna Suomi tuntui toistavan yhtä tavoitetta yli muiden: Ruotsi on saatava sotilasliittoon. Poliitikkojen puheista ei oikeastaan selvinnyt, miksi ”käsi kädessä” kulkeminen oli niin tärkeää.
Lopulta Ruotsistakin tuli jäsen. Samalla toteutui Suomen historiallinen tavoite: Ruotsi sitoutui vihdoin Suomen puolustamiseen.
Pureudumme tässä jutussa siihen, mitä ensimmäisen vuoden tapahtumat ja ratkaisut kertovat Suomen uudesta turvallisuuspolitiikasta.
Suomesta on kuoriutumassa liittolainen, joka ajattelee ensin kansallista etuaan. Suomi ei esimerkiksi toistaiseksi ole osoittanut maajoukkoja Naton käyttöön, koska niille ei Suomen mielestä ole ollut muualla tarvetta.
Suomen on kuitenkin varauduttava myös tukemaan muita, ja ajattelutavan muutos vie aikaa.
”En ajatellut, että tällaista tulisi joku päivä tehtyä”, sanoo Jymy Nikkilä. Hän on suorittanut lukion ja ollut Mäkkärissä vuoropäällikkönä. Nyt hän on pioneeri.
1. Suomi on Suomen puolustaja
Maastopuvuissa on vaaleat housut ja vihreäkuvioinen yläosa. Pioneerit katoavat männikköön. Suomi on Naton itärajaa, ja Suomen rauhan turvaamista myös Karjalan prikaatin varusmiehet opettelevat.
Kun Nato-jäsenyys toteutui 4. huhtikuuta 2023, Karjalan prikaatissa ammuttiin kunnialaukaukset. Muutenkin oli tarkoitus ampua, mutta samalla päätettiin juhlistaa liittoutumista.
Venäjän uhka oli syy, miksi Suomi päätti vaihtaa kurssia ja liittoutua sotilaallisesti.
Liittolaismaiden ensimmäinen velvollisuus on vastata oman maansa puolustuksesta. Ja sitten on velvollisuus puolustaa muita, jos niitä vastaan hyökätään.
Suomen uusi turvallisuuspolitiikka rakentuu ratkaisu kerrallaan. Näyttää siltä, että Nato-Suomi aikoo keskittyä puolustamaan ensi sijassa omaa tonttiaan.
Suomi on ilmoittanut Natolle, että se ei voi toistaiseksi osoittaa suuria määriä joukkoja Suomen ulkopuolella käytettäväksi.
– Emme myöskään näe siihen tarvetta. En näe sellaista tilannetta, että Suomen joukkoja tarvittaisiin suurissa määrissä Suomen ulkopuolella, sanoo Janne Kuusela. Kuusela johtaa puolustusministeriön puolustuspoliittista osastoa.
Tähän on useita syitä: Puolustusvoimat on rakennettu puolustamaan nimenomaan Suomea, eikä Suomella ole ylimääräisiä joukkoja. Tällaisten joukkojen perustaminen vie aikaa.
Venäjän vallattua Krimin vuonna 2014 Nato palasi perustehtäväänsä, puolustamaan jäseniään. Tämän hetken puolustussuunnitelmissa uhka on Venäjä. Tämä istuu hyvin Suomen omiin puolustussuunnitelmiin.
Suomi on niin sanotusti etulinjassa, eikä täältä kannata vetää joukkoja pois.
Kun Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainassa, olisi uhkarohkeaa myös poliittisesti tehdä jokin muu ratkaisu.
Johtavan tutkijan Matti Pesun mukaan parissa vuodessa on selvinnyt, että Suomi hahmottelee itselleen alueellista ja aika pitkälti paikallista roolia. Eli, Suomi haluaa keskittyä toimimaan nimenomaan Suomessa. Pesu johtaa Ulkopoliittisen instituutin Nato-tutkimusohjelmaa.
Palvelustoverit auttavat Roni Laaksosta pukeutumaan sirpaleilta suojaavaan asuun.
Laaksonen sanoo oppineensa asioita, joita ei tehdä siviilissä, esimerkiksi kranaatin heittoa ja miinojen asettamista.
Liitossa oleminen on kuitenkin tasapainoilua sen välillä, mikä olisi sotilaallisesti ja poliittisesti järkevää.
On vaikea olla liitossa, jos sieltä hakee vain omaa hyötyä. Siksi Suomen pitää jossain vaiheessa osoittaa joukkoja myös Naton komentoon.
– Suomen pitää pystyä osoittamaan, että emme ole ainoastaan Pohjois-Euroopassa kökkivä maa, vaan että olemme jollain lailla kiinnostuneita myös kauempana olevien liittolaismaiden turvallisuudesta, sanoo Matti Pesu.
Tätä kiinnostusta Suomi osoitti, kun se päätti lähettää hävittäjiä Romanian ilmatilan valvontaa tukemaan. Merivoimat taas osallistuu lähempänä, Itämerellä. Mutta maavoimat pysyvät täällä, eivätkä toistaiseksi ole lähdössä rauhanajan tehtäviin.
– Suomen maavoimajoukoille ei ole ollut selkeää kysyntää. Me olemme itsekin rajamaa ja meillä on itsellämmekin niille käyttöä, sanoo puolustusministeriön Kuusela.
Puolustusministeriön mukaan Suomen omakuva Natossa on olla kyvykäs uusi jäsen, josta on hyötyä puolustukselle ja pelotteelle, ja se osallistuu näitä tukevaan yhteiseen toimintaan.
2. Ruotsi ja muut sitoutuvat puolustamaan Suomea
Suomen puolustaminen nojasi aiemmin kahteen ajatukseen: Ensinnäkin, Suomi puolustaa maataan yksin. Toisekseen, jos joku meitä siinä auttaa, niin se on hyvä lisä. Näin tiivistää Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jyri Raitasalo. Hän on aiemmin opettanut Maanpuolustuskorkeakoulussa strategiaa ja sotataitoa.
Natoon liittyminen muuttaa sodan ajan suunnitelmia. Nyt on menossa vaihe, jolloin mietitään järjestelmällisesti, mitä muut maat voivat tuoda lisää Suomen puolustukseen.
– Naton jäsenenä muiden tuki Suomen puolustukselle on selkeämmin ja paremmin suunniteltavissa etukäteen, sanoo Raitasalo.
Keitä Suomi sitten odotti apuun? Mahdollisesti kumppaneita, joiden kanssa se oli sopinut puolustusyhteistyöstä. Näitä maita saattoivat olla Pohjoismaat ja Britannia, sekä Yhdysvallat, jolta Suomi on ostanut runsaasti aseita.
Ruotsin kanssa Suomi on vuosia syventänyt puolustusyhteistyötä. Missään vaiheessa maat eivät suoraan sopineet tukevansa toisiaan, jos tulisi sota. Tutkija Matti Pesu arvelee, että Suomelle tällainen kirjaus olisi käynyt, mutta Ruotsille ei.
– Se oli vähän sellainen elefantti huoneessa.
Pesu näkee Ruotsin toiminnassa järkeä: miksi Ruotsi olisi sitonut itsensä geopoliittisesti hauraampaan maahan, jos maalla ei olisi ollut laajempia läntisiä turvatakuita.
Tämä asia ratkesi kuin itsestään, kun Ruotsikin hyväksyttiin helmikuussa 2024 Naton jäseneksi.
– Nyt saimme Ruotsin sidottua ihan paperilla Suomen puolustamiseen. Tämä on historiallinen tapaus.
Ruotsi-yhteistyö on Suomen kannalta äärimmäisen tärkeää.
Ruotsi on väylä lännestä Suomeen, ja tämä tuo Suomen puolustukseen syvyyttä. Suomi on enemmän turvassa, jos Ruotsi toimii yhdessä meidän kanssamme. Puolustusta ja operaatioita voidaan suunnitella tehokkaasti kokonaisuutena, Puolustusministeriön Kuusela avaa Ruotsin liittolaisuuden merkitystä.
Suomi tuli liittoon juuri siinä vaiheessa, kun Naton suunnittelu muuttuu voimakkaasti: se palaa aluepuolustukseen ja rakentaa uusia sotilaallisia kykyjä.
Suunnitelmat eivät ole julkisia, mutta tutkija Matti Pesu arvioi, että suunnitelmissa pohjoista puolustaisivat Suomi, Ruotsi, Norja, Britannia ja Yhdysvallat.
3. Suomi sitoo itseään Yhdysvaltoihin
Suomi on haalinut viime vuodet liittolaisia ja turvallisuuslupauksia: ensin EU, sitten erilaisia puolustusyhteistyösopimuksia, Nato ja lopulta tiivistyvä yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa.
Heti Natoon liittymisen jälkeen Suomi teki Yhdysvaltojen kanssa puolustusyhteistyösopimuksen (DCA, defence cooperation agreement).
Nato ei Suomen mielestä ole mikään ihmelääke, joka auttaisi heti. Sen sijaan Yhdysvallat voi reagoida tunneissa, jos se sitoutuu Suomeen. Suomi on kirkastanut suhteen merkitystä kuluneena vuonna.
– Meidän kannattaa yrittää saada tänne Yhdysvaltojen läsnäoloa ja intressiä niin paljon kuin mahdollista, sanoo Pesu.
Yhdysvallat voi sopimuksen perusteella ennakkovarastoida varusteita ja aseita sekä harjoitella Suomessa.
Yhdysvaltojen huomio siirtynee kuitenkin joka tapauksessa kauemmas itään Kiinan suunnalle. Suomenkin pitää miettiä, mitä se tarkoittaa Yhdysvaltojen Eurooppaan siirretylle sotavoimalle, Pesu muistuttaa.
Suomi sitoutuu Yhdysvaltoihin myös komentorakenteen kautta.
Jo viime syksynä Naton sotilasjohdossa ajateltiin, että kaikkien Pohjoismaitten kannattaisi olla saman esikunnan komennossa. Tämä ”yhteisoperaatioesikunta” sijaitsisi Yhdysvaltain Norfolkissa.
Nyt Suomi on Hollannin Brunssumin esikunnan alaisuudessa, Keski-Euroopan ja Baltian kanssa.
Baltian maat olivat muutosta vastaan, joten yhteistä näkemystä piti hakea. Nyt asia näyttää ratkenneen.
– Tästä on jo hyvä yhteisymmärrys. Miten muutos tarkalleen järjestellään ja millä aikataululla, siinä työ jatkuu, sanoo puolustusministeriön Kuusela.
Kuuselan mukaan itsetarkoitus ei ole, missä esikunta sijaitsee, vaan mitkä maat toimivat yhdessä ja millaiset puolustussuunnitelmat on tehty.
4. Natoon kiinni kasvaminen vie vuosikymmenen
Suomen uusi turvallisuuspolitiikka rakentuu ensimmäisen Nato-vuoden perusteella ainakin näille elementeille: kansalliseen puolustusajatteluun, liittolaisten tukeen ja Yhdysvaltojen kylkeen lyöttäytymiseen.
Yhteistyö ja liittolaisuudetkaan eivät takaa, miten Suomi pärjäisi, jos Venäjä jostain syystä päättäisi hyökätä.
Pesun mukaan tulevaisuus tarkoittaa Suomenkin puolustusmenojen kasvua.
Päätään nostaa myös keskustelu ydinaseiden kauttakulusta. Presidentinvaalitenteissä Alexander Stubb esitti, että Suomen tulisi sallia ydinaseiden kuljettaminen Suomen kautta. Toistaiseksi hallitus tai presidentti eivät ole käynnistäneet asian poliittista valmistelua, mutta asiaan palattaneen lähikuukausina.
Ministeriön Kuusela muistuttaa, että kun Suomi liittyi Natoon, asioiden todettiin olevan kunnossa eikä lainsäädäntö ollut este.
– Suomelle ei kukaan ole tarjonnut eikä tule tarjoamaan ydinaseita. Me emme niitä ole tänne pyytämässä. Näin ollen en itse näe tarvetta tällaiselle keskustelulle
Nato hivuttautui osaksi puolustusta parinkymmenen vuoden aikana ennen liittoutumista: se näkyi kalustohankinnoissa, niiden käytössä ja johtamisjärjestelmissä. Nyt se näkyy erityisesti harjoituksissa, joissa liittolaisia on mukana.
Suomen on osattava ottaa huomioon, miten muut kykenevät maatamme puolustamaan. Mutta Suomen on myös tuettava liittolaisia, jos tarve tulee.
– Tämä on iso kulttuurinmuutos, joka vie yhden sukupolven ja tapahtuu hiipien, prikaatin komentaja Raitasalo sanoo.
Voit keskustella aiheesta 2.4.2024 kello 23.00 asti.