Poliisin mukaan Vantaan kouluampumisen motiivi on ollut koulukiusaaminen.
Keskusrikospoliisin (KRP) tiedusteluosaston rikostorjunnan ja ennaltaehkäisevän toiminnan linjan päällikkö Arto Tuomelan mukaan aiemmista koulusurmista tiedetään, että usein niihin liittyy mielenterveysongelmia ja kiusaamista.
KRP:n ennaltaehkäisevän toiminnan yksikkö perustettiin vuonna 2016, kun aiempien koulusurmien takia nähtiin, että on tarve uhkien arvioinnille. Tuomela uskoo, että poliisi on pystynyt toimillaan estämään suunniteltuja koulusurmia.
Tässä jutussa käydään läpi, miten koulusurmaajan aikeita pystyy ennakoimaan ja miten poliisi pystyy estämään väkivallantekoja kouluissa.
Kaksi mallia ennakoi koulusurmaajan aikeita
Tutkimusten perusteella tiedetään, miten henkilö päätyy ennalta suunniteltuun väkivaltaiseen tekoon kuten kouluampumiseen. Kuusiportainen malli tunnetaan nimellä ”pathway to violence” (polku väkivaltaan). Mainitut varomerkit auttavat viranomaisia tunnistamaan uhkia.
Polku väkivaltaan
1. Kaunaisuus: Monet kouluampujat ovat kertoneet olleensa koulukiusattuja tai syrjittyjä. Useimmat ihmiset pääsevät yli tällaisista kokemuksista, mutta pienelle osalle kaunasta eroon pääseminen on vaikeaa.
2. Ideointi: Tekijä tekee päätöksen ratkaista ongelma väkivallalla. Ideointi ei aina johda itse väkivallan tekoon ja henkilö voi luopua ajatuksesta joko itse tai esimerkiksi perheen tai viranomaisten ansiosta.
3. Suunnittelu: Kouluiskun suunnittelu ei vaadi paljon valmistelua, koska oppilas tuntee jo entuudestaan koulunsa. Yksi kriittinen päätös, jonka väkivallan tekoa suunnitteleva tekee, on se, haluaako hän selvitä iskusta itse vai ei.
4. Valmistelu: Tekoon tarvittavan aseen hankinta. Valmisteluvaihe on viimeinen hetki viranomaisille estää suunnitelman käynnistyminen.
5. Kohteeseen siirtyminen. Omaan kouluun pääseminen on helppoa. Tähän uhkaan poliisi pyrkii puuttumaan päivystämällä tarvittaessa näkyvästi kouluilla, joihin kohdistuu uhka.
6. Isku. Kaikki tekijät eivät kerro suunnitelmistaan ulkopuolisille. Vantaan kouluampumisista käsittelevän tiedotustilaisuuden aluksi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen vetosi yleisöön, että poliisi saisi tiedon, jos henkilön käytös on muuttunut arjessa jollakin tapaa poikkeavaksi:
– Hyvin pienetkin tiedonmurut auttavat siinä, että pystymme tekemään ennaltaestäviä toimenpiteitä, Kolehmainen sanoi.
Käyttäytymisen varomerkit on toinen malli, jolla pyritään löytämään merkkejä, jotka saattavat osoittaa henkilön kohonnutta riskiä suunnitelmalliseen väkivaltaan. Tutkimukset pohjaavat esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa tapahtuneisiin koulusurmiin.
Mallin mukaan iskun tekijä on useammin mies kuin nainen, ja hän samaistuu aiempien iskujen tekijöihin.
Ennen iskua läheiset saattavat huomata uudenlaista aggressiivista käyttäytymistä.
Uhka-arvioiden tekoa vaikeuttaa se, että yksittäistä täsmällistä profiilia kouluiskun tekijälle ei ole olemassa. He voivat olla hyvin tai huonosti koulussa menestyneitä, mies- tai naispuolisia.
Tiedetään myös, että koulusurmaajien perhetaustat eroavat tyypillisesti muihin väkivalta- ja henkirikoksiin syyllistyneistä. Perheet ovat yleensä ehjiä, eikä niissä ole taloudellisia vaikeuksia.
Poliisin uhka-arvioinnissa keskitytään selvittämään esimerkiksi opiskelijan viestintää ja käyttäytymistä. Yksi KRP:n ennaltaehkäisevän toiminnan yksikön työntekijöistä on psykologi.
Näin poliisi pyrkii ennalta estämään koulusurmat
Poliisin Nettivinkki-palvelussa voi tehdä ilmoituksen epäilyttävästä toiminnasta.
KRP:n Tuomelan mukaan ilmoituksia erilaisista rikosepäilyistä tulee vuosittain noin 20 000. Vain osa niistä käsittelee henkeen kohdistuvaa uhkaa. Näitä ilmoituksia KRP:n Rikostorjunnan ja ennaltaehkäisevän toiminnan yksikkö sitten analysoi.
Vuotaminen eli väkivaltaisista suunnitelmista muille kertominen voi olla kohta, jossa poliisi ehtii vielä estää koulusurman. Kouluiskua suunnitteleva henkilö saattaa tehdä esimerkiksi testamentin, jonka hän julkaisee sosiaalisessa mediassa.
Poliisi ottaa kouluihin kohdistuvat uhkaukset aina hyvin tosissaan, vaikka iso osa niistä on tehty pilailumielessä. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan koulu-uhkaukset ovat viikoittaisia, siksi poliisi joutuu usein turvaamaan koulupäivää näkyvällä läsnäololla oppilaitoksissa.
Aiempien koulusurmien perusteella tiedetään, että uhkauksen esittämisen jälkeen ei useinkaan ole enää paljon aikaa itse tekoon. KRP:n Tuomela korostaa, että mitään syväanalyysia ei jäädä tekemään, jos uhkaus on vakava. Poliisi pyrkii tavoittamaan uhkauksen tekijän mahdollisimman nopeasti.
KRP:n mukaan poliisi ottaa lastenkin tekemät uhkaukset tosissaan. Vantaan kouluampumisesta epäilty on 12-vuotias. Vuonna 1989 Raumalla 14-vuotias poika ampui kaksi luokkakaveriaan.
Koulusurmien jälkeen on pyritty lisäämään tiedonkulkua eri tahojen kesken, jotta tieto henkilön uhkaavasta käytöksestä tulisi poliisin tietoon. KRP:n tiedusteluosaston rikostorjunnan ja ennaltaehkäisevän toiminnan linjan päällikkö Tuomela kokee, että tiedonsaantia voisi poliisin näkökulmasta edelleen parantaa viranomaisten kesken.
Poliisille uhkaavasta käytöksestä kertomista saatetaan Tuomelan kokemuksen mukaan vältellä, ettei lapsi tai nuori ikään kuin leimaantuisi poliisin silmissä. Laki antaa mahdollisuuksia poliisille kertomiseen, mutta Tuomelan mukaan tietojen luovuttamisessa sitä tulkitaan usein hyvin suppeasti. Poliisin ollaan yhteydessä vasta, kun nuori on tehnyt jo jotain rikollista.
– Meidän pitäisi aikaisemmassa vaiheessa pystyä reilusti puhumaan nimillä henkilöistä ja hänen tiedoistaan. Toimivan viranomaisen ei tarvitse olla poliisi, vaan se voi olla myös nuorisotyö tai sosiaaliviranomaiset. Isossa kuvassa pitäisi kyetä ratkaisemaan juurisyitä, Tuomela sanoo.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Vaihtoehtoisesti voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.