Pikkutytön likaisten kasvojen ja sottaisten hiusten keskeltä paistavat vaaleansiniset silmät, joiden katse on väsynyt ja itkuinen. Taustalla loimottavat oranssinväriset liekit, kaikkialla on hiiltä, nokea, tuhkaa ja savua. Ympärillä olevilla ihmisillä on resuiset ja riekaleiset vaatteet.
Kuvasto voisi olla suoraan postapokalyptisistä eli maailmanlopun jälkeisistä maisemista.
– Eero Järnefelt on todennut, että Raatajat rahanalaiset -maalaus on vain ja ainoastaan vallitsevien olojen kuvausta, mutta itse näen siinä tietynlaista kritiikkiä juuri näitä vallitsevia oloja kohtaan, intendentti Timo Huusko Ateneumista summaa. .
Eero Järnefeltin tunnetuimpiin teoksiin kuuluva, vuonna 1893 valmistunut ikoninen Raatajat rahanalaiset -maalaus herättää edelleen intohimoja suuntaan jos toiseenkin. Savolaisten kaskenpolttajien köyhyyttä ja kurjia oloja kuvaava teos on kuolemanvakava, mutta siitä on tehty useita parodisia ja humoristisia meemejä.
1800-luvun lopulla osa kotimaisista poliitikoista ja päättäjistä koki, että kaskeaminen on turhaa ympäristön tuhlaamista, vaikka metsien keskellä asuneille savolaisille talonpojille ja torppareille kyse oli elinkeinosta. Teos nostaa edelleen esiin universaalia pohdintaa siitä, kenelle luonto oikeastaan kuuluu.
– Kyse on siitä, tarkasteleeko luontoa kaupunkilaisen kuplasta vai luonnosta toimeentulonsa saavana tahona. Teema on edelleen ajankohtainen, jos vertaa toisiinsa vaikkapa maanviljelijöiden ja luonnonsuojelijoiden todellisuuksia, Timo Huusko jatkaa.
Suomalaisuuden puolustaja
Suomen tunnetuimpiin taiteilijoihin ja kultakauden mestareihin kuuluva Eero Järnefelt (1863 - 1937) muistetaan etenkin Raatajat rahanalaiset -maalauksestaan ja lukuisista Kolin maisemia kuvaavista teoksistaan. Ateneumin suurnäyttely vyöryttää katsojan eteen lahjakkaan taiteilijan koko valtaisan skaalan, johon mahtuu muutamia pieniä yllätyksiäkin. Monelta on esimerkiksi jäänyt huomaamatta, että 1800-luvun lopulla Järnefelt kokeili myös symbolistista tyylisuuntaa.
Idän myrskyssä -omakuvassa taiteilija kohtaa yläruumis paljaana ja päättäväinen ilme kasvoillaan liekehtivän taivaan ja uhkaavasti kurottelevat, synkeät puunrangat. Ei jää mitenkään epäselväksi, että itäinen myrsky viittaa silloiseen Venäjään ja sen masinoimiin sortovuosiin.
Maalaamisen ohella Eero Järnefelt oli aktiivinen ja merkittävä kulttuurivaikuttaja ja suomalaisuuden puolestapuhuja. Vuonna 1889 hän perusti kirjailija Juhani Ahon ja poliitikko Eero Erkon kanssa Päivälehden. Julkaisun ympärille kehkeytyi myös nuorsuomalaisuus-aate, jonka teeseihin kuului kansallisen itsetunnon edistäminen ja kohottaminen.
– Eero Järnefelt oli mukana monissa asioissa, joista suomalainen kulttuuri on sittemmin kehittynyt. Hän ei ollut mikään yhden asian taiteilija, vaan yllättävän monipuolinen – niin aiheiden kuin tekotapojenkin puolesta, Timo Huusko kiteyttää.
Järnefeltin taiteelliseen missioon kuului suomalaisuuden olemuksen vangitseminen maalauksiin.
– Järnefeltin mukaan suomalaisuus tuli esittää sellaisena kuin se oikeasti näyttäytyy: sitä kautta suomalaisuus erottuisi esimerkiksi muusta Skandinaviasta tai Venäjästä, Timo Huusko kertoo.
Perhe-elämä toi taiteeseen uusia sävyjä
Eero Järnefeltiä voisi luonnehtia tasapainoiseksi ja tasaiseksi puurtajaksi, jonka toimintaa leimasi haihattelun sijaan rationalismi.
– Järnefelt ei pitänyt itseään yli-ihmisenä tai nerona, kuten esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela: tällaiset ajatukset olivat hänelle vieraita. Hän halusi edistää sen ajan kulttuuria niillä voimilla, jotka hän koki omaavansa, Timo Huusko toteaa.
Eero Järnefeltiä pidetään kansallisesti merkittävänä taiteilijana, joka maailmansotien välillä nousi Suomessa melkeinpä virallisen muotokuvaajan asemaan. Sen ajan julkkiksien ja silmäätekevien muotokuvissa Järnefelt yhdisti psykologisen, sisäisen puolen ulkoisten ominaisuuksien tarkkaan havainnointiin.
Timo Huuskon mukaan Järnefeltin ”viralliseen” taiteilijakuvaan tuo uusia vivahteita ja näkökulmia perhe-elämä, jota vietettiin Suviranta-nimisessä taiteilijakodissa Tuusulanjärven rannalla vuodesta 1901 lähtien.
– Perheenisän rooli ja uusi koti toivat Järnefeltin taiteeseen rentoutta, vapautuneisuutta ja tyylillistä uusiutumista, joka näkyi muun muassa värien pehmenemisenä.
Perinteisen öljyvärimaalauksen ohella Järnefelt oli kiinnostunut myös valokuvauksesta ja guassitekniikasta eli läpinäkymättömistä vesiväreistä. 1900-luvun alkupuolella omista lapsista maalatut guassityöt kuuluvat taiteilijan keskeiseen tuotantoon.
– Samoihin aikoihin Järnefelt tutki ja maalasi myös lähiluontoa, ja teosten tunnuspiirteisiin kuuluvat sammakko ja rentukka. Tällainen kotiympäristön kuvaaminen on hauska kontrasti virallisemmalle muotokuvataiteelle.
Huumorintajuinen nihilisti
Jos Eero Järnefeltistä haluaa etsiä särmää, sitä löytyy taiteilijan viljelemästä pienimuotoisesta nihilismistä. Timo Huuskon mukaan suhde ihmiskuntaan ja suomalaisiinkin oli toisinaan nihilistinen.
– Hän oli sitä mieltä, että osa suomalaisista oli laiskaa porukkaa, joka ei saa mitään aikaiseksi eikä pysty yhtään mihinkään. Toisaalta hän taas ilmoitti, että sellaisia suomalaisia, jotka ovat saaneet jotakin aikaiseksi, tulee arvostaa ja maalata.
Eero Järnefelt on selvästi maalannut teoksiaan myös pilke silmäkulmassa. Isäntä ja rengit -maalaus (1893) vangitsee tilanteen, jossa rengit loikoilevat pihapiirin nurmikolla hieman alistuneen oloisen isännän katsellessa vierestä.
– Maalaus kuvaa savolaisia, jotka Järnefeltin mielestä olivat hyviä tyyppejä ja hauskoja karaktäärejä – vaikka toisinaan olivatkin vähän saamattomia, Timo Huusko kertoo.
Eero Järnefelt itse kiteytti taiteen tekemisen seuraavaan lauseeseen: ”Tehdä vähän, mutta hyvin, tehdä niin kuin parhaiten tuntee, eikä ajatella suurenmoisuutta”.
Lisäys 9.4. klo 12.25: Lisätty marsalkka Mannerheimin muotokuvan kohdalle tieto, että hän oli vielä vuonna 1922 kenraali.