Potkunyrkkeilyllä ja kyseenalaisilla bisneksillä omaisuuden takonut Andrew Tate, 37, on aikamme isoimpia julkkiksia. Hän on sarjayrittäjä ja somehahmo, jonka persoona rakentuu toksisen maskuliinisuuden ja naisvihan varaan.
Naiset kuuluvat nyrkin ja hellan väliin, seksuaalinen väkivalta on osin naisten syytä ja niin edelleen.
Yle Areenassa tänään maanantaina julkaistu dokumentti Minä olen Andrew Tate kertaa Taten uran vaiheet seksichat-bisnestä virittelevästä rääpäleestä virkavaltaa Romaniassa vältteleväksi gangsteriksi, jota syytetään raiskauksista ja ihmiskaupasta.
Dokumenttia lähdettiin tekemään Taten kanssa, mutta koska Tate joutui heti projektin alussa vankilaan, on elokuva koostettu arkistolähteistä.
Tateen kannattaa perehtyä, vaikka hän ei omassa elämässä olisikaan läsnä – varsinkin jos omasta lähipiiristä löytyy poikia tai nuoria miehiä.
He tietävät Taten ja saattavat hyvin fanittaa häntä.
Vakavia rikossyytteitä
Yhdysvalloissa syntynyt Tate ammentaa patriarkaaliseen maailmankuvaansa lapsuudenkodistaan. ”En ikinä nähnyt, että äitini pyytäisi isääni tiskaamaan”, Tate julistaa dokumentissa nähtävässä haastattelussa.
Kun Taten vanhemmat erosivat, hän muutti äitinsä kanssa Lontoon luoteispuolelle Lutoniin. Siellä hän kävi koulunsa, mutta Tampereen kokoinen kaupunki tuntui liian pieneltä Taten tavoittelemalle elämäntyylille.
Tate aloitti 2000-luvun puolivälissä potkunyrkkeilyn ja menestyi lajissa kohtuullisesti. Rahaa alkoi tulla hähmäisistä bisneksistä. Hän raahasi Keski- ja Itä-Euroopasta nuoria naisia ja pisti nämä myymään seuraa seksichatissa.
Dokumentti piirtää kuvan yrityskulttuurista, jossa naisia manipuloitiin, pahoinpideltiin ja käytettiin häikäilemättä hyväksi.
Samaan aikaan Tate teki itselleen nimeä eri somekanavissa. Hän myi lupausta itsekurilla kartutettavista omaisuuksista ja rehvasteli machoparittajan elämäntyylillä, jossa raha ratkaisi ja naiset olivat asusteita tai leikkikaluja. Kartanonsa Tate pykäsi Romaniaan, missä ihmiskauppa rehottaa ja korruptio on Taten mukaan ”kaikkien ulottuvilla”.
Dokumentti käy läpi Taten uran tärkeimmät hetket Big Brotheriin osallistumisesta (hänet poistettiin ohjelmasta, kun mediaan levisi video, jossa Tate tukistaa ja lyö naista vyöllä) krypto- ja nettibisneskursseja tarjoavan Hustler's Universityn (”pelurin yliopisto”) perustamiseen.
Uran rinnalla kulkevat koko ajan syytökset seksuaalisesta väkivallasta. Kaksi anonyymia naista kertoo kameralle kauhistuttavista kokemuksistaan Taten kanssa.
Kirjoitushetkellä Tatea syytetään hänen veljensä ja kahden muun miehen kanssa raiskauksista ja ihmiskaupasta. Heille on asetettu maastapoistumiskielto Romaniasta. Lisäksi poliisi tutkii mahdollista rahanpesua ja alaikäisten ihmiskauppaa.
Tatea seurataan syytöksistä huolimatta uskollisesti.
Dokumentissa näytetään, kuinka fanitus on levinnyt ainakin Yhdysvalloissa koulumaailmaan. Somevideoissa poikajoukot imitoivat Taten maneereja ja käyttäytyvät loukkaavasti tyttöjä sekä naispuolisia opettajia kohtaan.
Miten näin hirveällä miehellä riittää faneja?
Karkeaa huumoria
Ylen artikkeliin tulleiden vastausten perusteella Tatessa vetoavat erityisesti kurinalaisuus, menestys, perinteisen maskuliinisuuden korostus ja hänen tyylinsä puhua suoraan ja ymmärrettävästi.
Tate onnistuu yhdistämään hahmossaan huumorin motivaatiopuheeseen tavalla, joka puhuttelee miljoonia. Lisäksi hän flirttailee suosituilla salaliittoteorioilla ja väittää meidän elävän matrixissa – simulaatiossa, jonka naruja liberaali eliitti vetelee.
Hän puhuu suoraan ja karkeasti tavalla, joka tuntuu pahimmillaan itsekriminoinnilta. Kevyemmän läpän lisäksi hän on puhunut naisten raiskaamisesta tai pahoinpitelystä ja korostanut puheitaan nyrkin puimisella.
Huomioarvo on sama kuin Donald Trumpin kohdalla: ei kai hän oikeasti sanonut noin!? Puheidensa vuoksi Tate on potkittu pihalle useimmista somepalveluista. Tämän sekä tuoreemmat rikossyytteet hän esittää osoituksena siitä, kuinka matrix hyökkää totuuden puhujia kohtaan.
Väitteitä ei kannata ottaa kirjaimellisesti, fanit muistuttavat. Minä olen Andrew Tate -dokumenttiin haastatellut nuoret miehet kuittaavat naisvihamieliset puheet kontekstistaan irrotettuna huumorina. Iso osa faneista ei allekirjoita Taten näkemyksiä naisista. Ei myöskään Ylen haastattelema Oliver, joka uskoo, että Tatelta voi oppia hyväksymättä tämän huonoja puolia.
On silti selvää, että puheet osuvat aitoihin kokemuksiin. Ne heijastavat maailmaa, joka muuttuu monen mielestä liian nopeasti.
Puhetta hylätyille
Andrew Tate on osa samaa laajempaa manosfääriä kuin alfoista ja sigmoista puhuvat pickup-artistit, maskuliinisuuden kriisistä puhuva populaaripsykologi Jordan Peterson, Milo Yiannopoulosin kaltaiset äärioikeistohahmot ja naisvihamielinen incel-kulttuuri.
He tukevat ja ymmärtävät nuoria miehiä, joista monet suhtautuvat kielteisesti esimerkiksi intersektionaaliseen feminismiin. Sen kiihdyttämää vallan uusjakoa pelätään, sillä se vie etuoikeuksia niiltä, jotka ovat niistä vuosisatojen ajan nauttineet.
Samaan aikaan individualismin nousu on muuttanut parisuhdemarkkinoita. Naiset voivat valita kumppaninsa tai kumppanittomuuden, mikä hiertää monia yksin ja seksittä jääviä miehiä.
Pojat ja miehet voivat helposti kokea, että tasa-arvoajattelu on suoraan heiltä pois.
Erään kyselytutkimuksen mukaan jopa kolmannes länsimaisista miehistä kokee, että feminismistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tilasto on hurja, sillä monet feministit korostavat parantavansa kaikkien – myös poikien – oloja.
Tampereen opiskeluterveydenhuollossa työskentelevä nuorisolääkäri Miila Halonen kertoi Imagelle vuonna 2020, että 90 prosenttia vastaanotolle tulevista, syrjäytymisvaarassa olevista nuorista on poikia. He kokevat, ettei maailma ole heitä varten. Että heidät on hylätty.
Hylätyksi tulemisen kokemus voi olla pirullinen juttu. Ne, jotka puhuttelevat hylättyjä, voivat olla Andrew Taten kaltaisia hahmoja.
Yle Areenan Dokkarikatsomossa katsottiin Dokkarifestivaalin ohjelmistossa oleva Minä olen Andrew Tate -dokumenttielokuva ja keskusteltiin teemalla Menestystä hinnalla millä hyvänsä?
Keskustelemassa toimittaja Jaakko Keson johdolla olivat väitöskirjatutkija Emilia Lounela ja somevaikuttaja Fabian Ronkainen.
Minä olen Andrew Tate -dokumentti Yle Areenassa.