Keskisuomalaiset kansanedustajat torjuvat vanhusten hoitopaikkojen vähentämisen säästökeinona.
Näin ajattelevat myös vihreiden Bella Forsgrén ja kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo, joiden vastaus kysymykseen oli ”En osaa sanoa”.
Forsgren perustelee vastaustaan toteamalla, ettei hallituksen talouskuripolitiikkaan perustuvissa lyhytnäköisissä ratkaisuissa ole mitään järkeä.
– Vanhuspalvelut pitää järjestää tarpeen eikä rahan mukaan, Forsgrén sanoo.
Kokoomuksen Wallinheimo toteaa, että vastuu on hyvinvointialueilla. Ne joutuvat etsimään ratkaisuja haasteenaan sekä raha- että henkilöstöpula. Wallinheimo toivoo linjauksia, jotka turvaisivat riittävät hoitopaikat Keski-Suomeen.
Perussuomalaisten Tomi Immosen mukaan hyvinvoinnin rakentajista on pidettävä huolta loppuun saakka. Hän arvostelee erityisesti oppositiopuolue keskustaa ja aloittaisi hyvinvointialueiden säästöt poliittisista tuista eli ns. ryhmärahoista.
Immosen puoluetoveri Kaisa Garedew turvaisi riittävän hoidon yksilöllisten tarpeiden mukaan. Hän pitää paikkojen vähentämistä lyhytnäköisenä, koska vanhusten määrä kasvaa. Perusteluissaan hän korostaa hallitusohjelman tavoitteita: vanhusten toimintakyvyn parantamista, omaishoidon kehittämistä ja ikääntyvien perhehoidon lisäämistä.
Kovinta arvostelua oppositiosta esittää keskustan Petri Honkonen, joka perusteluissaan toteaa hallituksen ajavan raakaa leikkauspolitiikkaa ja jättävän dementoituneet vanhukset selviämään yksin kotona.
– Hyvinvointialueet pakotetaan nyt tekemään säästöjä, jotka tulevat pidemmällä aikavälillä maksamaan enemmän kuin mitä nyt säästetään, Honkonen sanoo.
Keskustan Anne Kalmari muistuttaa, että jo pelkästään hoitopaikkojen säilyttäminen nykyisellä tasollaan, tarkoittaa huonokuntoisten pakkoasumista korona.
Myös SDP:n Riitta Mäkinen arvioi, että hoitopaikkoja tarvitaan todennäköisesti lisää ja että jo laitospaikkojen karsiminen oli virhe, kun riittäviä panostuksia kotihoitoon ja kuntoutukseen ei tehty.
Puoluetoveri Piritta Rantanen korostaa ikäihmisten oikeutta ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Tarve on ammattilaisten arvioitava vanhuksen tarpeen, ei taloudellisen tilanteen perusteella.
SDP:n Jani Kokko toteaa vastauksessaan, että hyvinvointialueet ovat kokonaisuus ja ettei yksittäistä palvelua pitäisi tarkastella erikseen. Säästöt pitäisi hänen mukaansa etsiä kokonaisuudesta ja hakea parhaiten toimiva ratkaisu.