Yleisö kamppailee saadakseen liput oopperaan, joka on lähes kuusituntinen koettelemus

Jumalten tuho -ooppera myydään toistuvasti loppuun hujauksessa. Se on kestosuosikki, koska se vie katsojan musiikin ja tarinan taikamaailmaan, jossa arki katoaa.

Jumalten tuho -oopperan esityksessä Siegfried (Daniel Brenna) ihailee taikavoimia omaavaa sormusta sormessaan.
Kuvassa Siegfried (Daniel Brenna) ihailee sormusta, jolla voi hallita maailmaa. Kuva: Stefan Bremer / Suomen kansallisooppera ja -baletti
  • Mari Keinänen

Väljästi pohjoismaisiin mytologiohin pohjaava Jumalten tuho -ooppera kertoo synkkäsävyisessä tulevaisuudessa sormuksesta, jolla voi hallita maailmaa. Luonnollisesti useat vallanhimoiset tahot havittelevat taikavoimiltaan vahvaa esinettä itselleen. Symboleja ja roolihenkilöitä pursuava teos tiputtaa ensikertalaisen helposti kärryiltä, jos ei ole tutustunut kertomukseen ennalta.

Suomen kansallisooppera on esittänyt teosta säännöllisesti 25 vuoden ajan. Esitys kestää kahdella väliajalla lähes kuusi tuntia.

Yleisö kamppailee saadakseen lippuja Jumalten tuho -esitykseen, jonka juonesta ja musiikista ensikertalainen ei saa helposti kiinni. Lähes kaikki kevään 2024 Jumalten tuho -esitysten liput oli myyty jo puoli vuotta ennen ensi-iltaa.

Nyt saat tietää, millainen kokemus Jumalten tuho -esitys on katsojan näkökulmasta.

Peppu puutuu ja pissahätä piinaa

Lähes kuusituntinen Jumalten tuho vie yleisön taiteen syövereihin, mutta hetkittäin katsoja voi havahtua puutuneeseen peppuun ja piinalliseen pissahätään. Pitkän teoksen esityksissä kaikki joutuvat lujille. Yleisö istuu tuntitolkulla, muusikot soittavat fyysisisillä äärirajoillaan ja laulajat panevat parastaan.

Esiintyjiä voi verrata urheilijoihin, jotka ovat harjoitelleet 4-vuotiaasta ja erikoistuneet niin pitkälle, että he ovat maailman parhaiden joukossa. Esimerkiksi oopperalaulaja voi laulaa 80 dB:n voimakkuudella äänialassa, jossa klassista laulutekniikkaa taitamattoman ei ole mahdollista laulaa. Vaativan suorituksen jälkeen laulajan jokainen solu on väsynyt.

Sibelius-Akatemian korrepetition lehtori Tero Valtosen oppilaat työskentelevät tulevassa ammatissaan oopperalaulajien valmentajina ja harjoituspianisteina. Valtonen tuntee Jumalten tuho -oopperan hyvin.

– Äärimmäisen taituruuden ja kunnon seuraamisessa on oma koukuttava tasonsa.

Lähes kuusi tuntia keskittymistä

Korrepetition lehtori Valtonen vertaa Jumalten tuho -oopperan kestoa jalkapallo-otteluun. Puolentoista tunnin ottelun voi katsoa Urheiluruudusta 2,5-minuuttisena maalikoosteena, mutta jotain olennaista jää puuttumaan. Samoin on Jumalten tuhon kohdalla, maalien syntyminen vaatii aikansa, jota kannattaa odottaa.

– Kun maali tulee, se on ihan mieletön riemu.

Sibelius-Akatemian korrepetition lehtori Tero Valtonen seisoo Musiikkitalon aulassa. Taustalla näkyy naulakoita ja rappuset.
Sibelius-Akatemian korrepetition lehtori Tero Valtonen Musiikkitalon aulassa maaliskuussa 2024. Kuva: Mari Keinänen / Yle

Oopperan kuvataan vievän yleisön flow-tilaan, jossa aika ja paikka unohtuvat. Toki tällainen uppoutuminen on ensikertalaiselle harvinaista, mutta ennakkoluulottomalle kokijalle mahdollista.

Usein esitys tuntuu jumittavan, koska kerrataan menneitä tai pohjustetaan tulevia käänteitä. Tarkkana kuitenkin kannattaa olla, hetkittäin tapahtumat näyttämöllä suorastaan syöksähtävät eteenpäin.

Kärsimättömyys ja ajantaju katoavat ja kokemus muuttuu harmoniseksi. Tarinan parissa kuljettu matka muuttuu tärkeäksi, Valtonen sanoo.

– Lopulta ei enää odotakaan, että heti pääsisi perille.

Tarina menee yli ymmärryksen

Jumalten tuho on säveltäjä Richard Wagnerin neliosaisen Ring-sarjan viimeinen osa. Jos katsoja haluaisi nähdä koko Ring-sarjan, se kestäisi ilman taukoja noin 15 tuntia. Ehkä teosten pituus itsessään on osittain sarjan kestävän suosion salaisuus.

Näyttämöllä nähdään laittomuuksia ja hetkittäin epämiellyttäviä asioita. Jos tapahtumat toteutuisivat tosielämässä, ne veisivät vankilaan tai vähintään aiheuttaisivat ympäristön voimakasta moraalista paheksuntaa. Esimerkiksi sisarukset rakastuvat toisiinsa ja he saavat yhteisen lapsen oopperasarjan aiemmassa osassa.

Jumalten tuhon säveltäjä Richard Wagnerin mielikuvitusmaailmassa mikä vain on mahdollista.

– Oopperan iso kertomus on se, että ihmiset juonittelevat, hyvät petetään ja lopussa kaikki kuolevat, korrepetition lehtori Tero Valtonen kiteyttää.