Kotkassa on ollut käynnissä viime viikosta lähtien valtava nosto-operaatio, jonka tavoitteena on hilata rantavedessä makaava 700 tonnin painoinen ponttoni maalle.
Useat vastoinkäymiset ovat hidastaneet nostotyötä, ja romu on liikkunut vasta muutamia metrejä.
Nyt mysteeriponttonin tarina alkaa selvitä.
Koodi johti jäljille
Ensinnäkin, kyseessä on ponttoni eikä proomu, kertoo Suomen laivahistoriallisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Rami Wirrankoski.
– Ponttoni on kelluva alusta tai kiinnittäytymislaituri, eikä siinä ole laitoja, toisin kuin proomussa, Wirrankoski sanoo.
Kun alus kohosi merestä, sen kyljestä paljastui rautaan uurrettu koodi.
Merenkulun arkistoista selviää, että kyse on Yhdysvaltain maavoimille rakennetusta kalustosta. Se on valmistettu Yhdysvalloissa vuonna 1943.
– Yhdysvallat ja Englanti rakensivat vuosina 1943 ja -44 valtavan määrän kalustoa toisen maailmansodan maihinnousuja varten. Tämä hylky liittyy niihin, kertoo merisotahistoriantutkija Mikko Meronen Turun Merenkulun museosta Forum Marinumista.
Yhdysvallat kehitti toista maailmansotaa varten massiivisia paikan päällä koottavia satamarakennelmia, jotka kulkivat nimellä Mulberry Harbour. Ne eivät olleet USA:n merivoimien käytössä, vaan palvelivat osana maavoimien hyökkäystä ja huoltoa.
Käytännössä väliaikainen satama koostui kelluvista teräsponttoneista. Ponttonit muodostivat aallonmurtajia ja laitureita, joihin sota-alukset saattoivat kiinnittyä ja joita pitkin kalustoa siirrettiin maihin.
Lisäksi sotalaivateollisuus valmisti valtavia määriä hinaajia ja proomuja, joilla ponttoneja ja sotakalustoa liikuteltiin.
Pennsylvaniasta Itämereen
Sodan loputtua Yhdysvallat myi kalustoa halvalla ulkomaille ylijäämävarastoistaan.
Suomen kansanhuoltoministeriö osti toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain armeijalta hinaajia miinanraivaukseen.
– Merivoimat ja rannikkotykistö käyttivät hinaajia vielä vuosikymmenten ajan esimerkiksi yhteysaluksina. Tämän jälkeen niitä päätyi siviiliharrastajille, Mikko Meronen sanoo.
Suomen laivahistoriallisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Rami Wirrankoski pitää todennäköisenä, että ponttoni on saattanut olla jossain vaiheessa metsäyhtiöiden omistuksessa.
– Kansanhuoltoministeriö osti toisen maailmansodan ylijäämiä Belgiasta ja Hollannista vuosina 1945 ja -46 ja myi niitä sitten eteenpäin suomalaisille metsäyhtiöille ja hinausyhtiöille, Wirrankoski sanoo.
Nosturiponttoneja, jollainen Mussalon yksilö Wirrankosken mukaan oli, hankittiin Suomeen kaksi kappaletta.
Valmet sijoitti toisen ponttoninosturin Pansion telakalle Turkuun ja nyt Mussalosta löytyneen, BD 1241:n, Helsingin telakalle Katajanokalle.
Mussalon rautaponttonin päälle on siis sen loiston aikoina ollut rakennettuna nosturi. Tätä kelluvaa laitetta on voitu siirrellä tarpeen mukaa telakalta toiselle.
– BD 1241 työskenteli kuitenkin lähinnä Katajanokalla eli sitä käytettiin muun muassa vesillelaskettujen laivojen koneistojen ja muiden osien nostamiseen aluksiin, Wirrankoski kertoo.
Verkosta löytyvissä, vuonna 1994 otetuissa ilmakuvissa ponttoni näkyy Mussalon rannassa – jo silloin puoliksi uponneena. Vuoden 1982 kuvassa sitä ei vielä ole.
Kukaan ei ole vielä osannut kertoa, kuka ponttonin viimeinen omistaja oli ja miksi se upposi Kotkan rantavesiin.
Ponttonin nostaminen Kotkan Mussalossa jatkuu vapun jälkeen.
Juttuun korjattu Rami Wirrankosken sukunimi 30.4. kello 8.41.