Suomessa varuskuntakaupungit kuten Kouvola ja Rovaniemi odottavat Nato-jäsenyyden tuovan elinvoimaa ja uusia mahdollisuuksia. Pohjoisvirolaisessa Tapassa Nato-arkea on eletty pitkään. Tässä jutussa kerrotaan, mitä hyvää ja mitä huonoa Nato on paikkakunnalle tuonut.
Silmiinpistävämmin muutos näkyy tapalaisessa pizzeriassa, jossa kuulee ajoittain enemmän englantia kuin viroa tai venäjää. Asiakaskunnasta valtaosa on nuoria, urheilullisia miehiä.
– Asiakkaistamme noin 70 prosenttia on sotilaita. Kaikki työntekijämme osaavat hyvin englantia. Pitää osata, pizzerian ravintolapäällikkö Marleen Kalmaru toteaa.
Reilun 10 000 asukkaan Tapassa on lisäksi yhteensä noin 4 000 sotilasta. Heistä noin 1 500 on ulkomaalaisia.
Naton pysyvän läsnäolon joukkoja eli FLF-joukkoja on Tapan varuskunnassa etenkin Britanniasta. Nato vahvisti läsnäoloaan Baltian maissa ja Puolassa Venäjän valloitettua Krimin Ukrainalta vuonna 2014 sekä 2022 suurhyökkäyksen alettua.
Suomeen ei tällä hetkellä havitella Naton pysyvää tukikohtaa tai FLF-joukkoja. Naton maavoimajoukkojen alajohtoporrasta ja FLF-joukkojen esikuntaosaa Suomi mieluusti isännöisi. Päätöksiä saadaan mahdollisesti myöhemmin tänä vuonna.
Joka tapauksessa Nato-maiden sotilaita näkyy yhteisten harjoitusten myötä jo nyt Suomessa yhä enemmän.
Kauppa käy sotilaiden ansiosta
Nato-tukikohdan vaikutus näkyy Tapassa asuntojen hintojen nousuna ja uusina työpaikkoina.
Tukikohta työllistää noin 200 siviiliä, mikä on puolet Tapan kunnan palveluksessa olevista työntekijöistä. Työpaikkoja ovat tuoneet myös uudet kaupat ja palvelut, joita on syntynyt sotilastoiminnan vilkastumisen myötä.
Lähiaikoina avautuvat kahden kauppaketjun uudet myymälät tuovat kunnanjohtaja Riho Tellin mukaan noin 50 työpaikkaa.
Tapan kasvaneesta vetovoimasta kertoo myös suunnitelma perustaa jopa 250 henkilöä työllistävä yritysalue. Ainakin puolenkymmentä kuntaan tähyävistä yrityksistä suunnittelee palvelun tarjoamista nimenomaan puolustusvoimille.
– Haaveemme on myös löytää sijoittaja, joka investoi uuteen uimahalliin. Sitä voisivat käyttää sekä sotilaat että paikalliset, Tell suunnittelee.
Tapassa pelätään paikallisten yritysten jäävän suurten ketjuliikkeiden jalkoihin.
Tapan PR-asiantuntija Kuido Merits pelkää suurten ketjuliikkeiden jyräävän pienet paikalliset yritykset. Niiden kannattaisikin Meritsin mukaan kehittää tuotantoaan arvokkaampiin puolustushallinnon tarvitsemiin erikoistuotteisiin, kuten droonien, optiikan ja varaosien valmistukseen.
– Nyt paikalliset yritykset tarjoavat lähinnä ajoneuvojen perushuoltoa, Merits toteaa.
Haasteeksi on muodostumassa myös asuntopula. Moderneja, hyväkuntoisia asuntoja tarvittaisiin kipeästi lisää.
Suomessa varotaan liiallista intoilua
Suomessa varuskuntia isännöivillä paikkakunnilla on paljon odotuksia Natoa kohtaan. Pysyvä Nato-tukikohta olisi toiveiden täyttymys.
Esimerkiksi Utin ja Vekaranjärven varuskuntien kotikaupunki Kouvola haluaa kaupunginjohtaja Marita Toikan mukaan olla mahdollisimman houkutteleva Nato-yhteistyötä ajatellen. Jo nyt on tarjolla englanninkielistä varhaiskasvatusta ja lukiokoulutusta.
Kouvolassa järjestettiin viime vuonna myös iso turvallisuuskonferenssi, jossa kaupunkia tehtiin tunnetuksi korkean tason sotilaille, diplomaateille ja päättäjille.
Toisaalta varuskuntien kotikunnissa varotaan liiallisia odotuksia. Rovaniemen elinvoima-asiantuntijaksi palkattu entinen Lapin lennoston komentaja Tuukka Karjalainen varoittaa katteettomasta pikavoittojen odotuksesta.
Myös Sodankylän kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen muistuttaa, että päätökset pysyvistä Nato-joukoista tehdään sotilaspoliittisen perustein. Jääkäriprikaatin kansainvälinen harjoitustoiminta on tosin jo vilkastunut, ja sen on Rantapelkonenkin pannut merkille.
– Kerran jo loppuivat kalastustarvikkeet eräästä liikkeestä, kun harjoituksiin tulleet amerikkalaiset innostuivat kalastamaan.
Jääkäriprikaati tiedottaakin tulevista harjoituksista myös Sodankylän seudun yrittäjiä, jotta he osaavat varautua. Tapassa sen sijaan valitellaan, että tietoa puolustusvoimien odotuksista ja toiveista saadaan kitsaasti.
Nato-tukikohta tuo Tapaan myös haittoja kuten tiestön ja muun infran kulumista. Niistä Viron puolustusministeriö maksaa vuosittaisen korvauksen, joka vastaa noin 1,5 prosenttia kunnan koko budjetista. Korvauksesta on riittänyt rahaa teiden korjauksen lisäksi myös esimerkiksi koulun urheilukentän rakentamiseen.
– Vuosittaisen korvauksen lisäksi kunta tai yksityishenkilö saa erillisen korvauksen, jos sotaharjoituksessa rikkoontuu teitä tai muuta infraa, kunnanjohtaja Riho Tell kertoo.
Valtio myös rakensi Tapan varuskunnasta oman tien harjoitusalueelle. Näin sotilasajoneuvot haittaavat muuta liikennettä ja tiestöä vähemmän.
– Salille mennessä ohi kulkee sotilaita harjoittelemassa kaupunkitaistelua rynnäkkökiväärien kanssa. Ja se on ihan normaalia, Kadri Einmann sanoo.
”En kiinnitä laukauksiin enää huomiota”
Tapalaiset ovat tottuneet sotilasajoneuvoihin ja aseistettuihin, maastopukuisiin sotilaisiin arkisessa katukuvassaan.
– Laukauksia kuuluu, mutta en kiinnitä niihin enää huomiota, kertoo opettaja Kadri Einmann.
Einmann kiittelee pikkukaupungin muuttuneen sotilaiden myötä eläväisemmäksi, vaikka pari sotilaiden välistä baaritappeluakin Tapassa muistetaan viime vuosilta.
Hän pitää tärkeänä, että sotilaat pääsevät harjoittelemaan maaston lisäksi oikeassa kaupunkiympäristössä.
– He sitten auttavat meitä, jos joskus tarvitsee, Einmann toteaa.
Ravintolapäällikkö Marlene Kalmaru ei vaivaa päätään sillä, tekeekö tukikohta tapalaisista alttiimpia Venäjän hyökkäykselle.
– Venäjä hyökkää, jos hyökkää. En ole miettinyt sitä, en halua ajatella niin negatiivisesti. Nato-poikia näkee ja siitä tulee turvan tunne, Kalmaru sanoo.
Kalmaru ei halua lähteä kotiseudultaan mihinkään. Se olikin yksi syy, miksi tuttavuus ulkomaalaissotilaan kanssa ei johtanut pidemmälle. Monelle virolaistutulle ”Nato-pojat” sen sijaan toivat suuren elämänmuutoksen.
– Jotkut asuvat nykyään Englannissa. On menty kihloihin ja on lapsiakin.
