Suomalaisen love metal -yhtyeen HIMin suuri menestys alkoi vuonna 1999 Razorblade Romance -albumin myötä.
Edellisenä vuonna kouvolalainen Juska Salminen oli liittynyt yhtyeeseen monen sattumuksen kautta. Salminen oli aiemmin soittanut pianoa sekä koskettimia ja ollut mukana kouvolalaisessa Mary-Ann -yhtyeessä.
Hän kävi HIMin keikoilla, joissa hän tutustui yhtyeen jäseniin ja myöhemmin hänet esiteltiin Ville Valolle. Lopulta 19-vuotias nuori mies Kouvolasta oli testissä HIMin treenikämpällä soittamassa kosketinosuuksia.
– Olin useasti oikeassa paikassa aina oikeaan aikaan, mutta en mä edes yrittänyt päästä bändiin, mua kysyttiin siihen, Juska Salminen sanoo kotitalonsa pihalla Kouvolassa.
Salminen oli epävarma soittotaidoistaan koko reilun kahden vuoden ajan, jonka hän oli yhtyeessä mukana. Hän oli tullut kokemattomana valmiiseen pöytään, kun muut jäsenet olivat soittaneet säännöllisesti jo vuosia.
Virhemahdollisuus paineen alla oli suuri. Soitin pääni sisällä Saksassa lukuisia kertoja, mutta en saanut vietyä biisiä onnistuneesti loppuun.
Juska Salminen Valon varjossa -kirjassa
– En tuntenut alemmuutta heitä kohtaan, koska näin heidät koko ajan vain täydellisinä suorittajina, muistelee Salminen.
Kappaleiden opettelu oli Salmiselle vaikeaa. Biisit eivät olleet monimutkaisia, mutta Salmisella kesti aikaa saada ne haltuun. Uusien biisien opettelu stressasi häntä.
– Razorblade romancen aikaan niitä toistettiin, toistettiin ja toistettiin ja pääsin kiinni siihen hommaan. Silloin en ajatellut epävarmuutta, vaan sitä, että se oli maailman siisteintä ikinä, Salminen kertoo.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Salminen oli saanut armeijasta lykkäystä kaksi vuotta muun muassa masennuksen takia. Ahdistus alkoi nostaa päätään taas HIM-aikana.
Bändistä eroamisen jälkeen vuonna 2001 Salmisella alkoi mennä ulkopuolisten silmissä lujaa. Rahaa paloi, mutta sitä tuli yhä erilaisten tekijänoikeuskorvausten muodossa ympäri Eurooppaa.
Lopulta Salmisella todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän kertoo viime viikolla julkaistussa kirjassaan, että on aina varuillaan, jos joku ottaa puheeksi vuoden 2002. Tuolloin hän kiersi bilettämässä eri festareilla, osti vaatteita ja elektroniikkaa ja käytti taksia. Pari kertaa matka Kouvolasta Helsinkiin taittui myös taksilla.
Hän kertoi huolestuneena, että oli ampunut minua jauhesammuttimella perseeseen... ...osa jauheesta oli löytänyt tiensä silmiini.
Juska Salminen Valon varjossa -kirjassa
Juska Salminen seisoo omakotitalonsa pihalla ja kertoo sairauden pysyneen poissa jo pitkän ajan.
– Yhteiskunta on auttanut minua tosi paljon siinä. Mutta kun kaksisuuntaisen lähtövauhti tuli, ei se verkosto minua saanut kiinni. Kunnes lopulta sai ja sitten oltiin hetken aikaa lukkojen takana, sanoo Salminen.
2000-luvun alussa hän oli runsaan kuukauden Auroran psykiatrisessa sairaalassa Helsingissä.
Tarina kansiin
HIM-vuosien jälkeen Salminen vaikutti vielä kouvolalaisessa To/Die/For-yhtyeessä. Hän sai otteen sairaudestaan ja pääsi opiskelemaan. Viime vuosina hän on työskennellyt nuoriso-ohjaajana ja lastensuojelussa.
Kirjallaan Salminen haluaa kertoa kaksi asiaa: Millaista oli olla HIM-yhtyeen huimassa nousussa ja millainen sairaus kaksisuuntainen mielialahäiriö voi olla. Samalla kirja on kumarrus HIMin jäsenille.
Ihmiset kiljuivat, ja kädet nousivat päiden yläpuolelle. Me kuljimme viidennen aallon saattelemina lavalta pois kohti takahuoneen syleilyä, tunnetta, jota ei saa mistään muualta.
Juska Salminen Valon varjossa -kirjassa
– Nyt haluan antaa jotain takaisin. Jännitti kertoa tästä. Mietin, satutanko vain itseäni, mutta tähän mennessä palaute on ollut hyvää.
Juska Salmisen omaelämäkerrallinen kirja Valon varjossa – miten minusta tuli HIMin kosketinsoittaja ja mitä tapahtui sitten julkaistiin huhtikuussa.