Venetsia valmistautuu ennätykselliseen matkailukauteen. Kaupunki houkuttelee tänä vuonna myös taiteen ystäviä. Venetsian biennaali avattiin viime kuussa ja se on avoinna marraskuuhun.
Kaupungille se merkitsee arviolta 30 000–50 000 päivävierailua, toisaalta tuloja ja toisaalta tungosta.
Turistiarmeijoihin työlääntyneet asukkaat ovat osoittaneet tänä keväänä mieltään poikkeuksellisen voimakkaasti. Kyllästymistä hyödyntävät myös poliitikot. EU-kriitikko ja koomikko Beppe Grillo on vaatinut Mestren, Venetsian mantereen puoleisen Venetsian, ja Venetsian keskustan erottamista.
– Paikallishallinto kiistelee siitä, miten matkailun haittoja voitaisiin vähentää, miten jakaa kustannuksia, esimerkiksi jätehuollon kustannuksia, kahden kaupunginosan välillä, selvittää Ylelle puhelinhaastattelussa yhdysvaltalainen historioitsija Dennis Romano.
Syracusan yliopiston emeritusprofessori Romano on kirjoittanut kiehtovan 600-sivuisen teoksen Venetsia – laguunikaupungin maineikas historia (Venice – The Remarkable History of the Lagoon City, University Press 2024).
Erityisesti äänestäjiä kosiskelevat Venetsiassa laitaoikeiston ryhmittymät Italian veljet-puoluetta johtavan pääministeri Giorgia Melonin menestyksen siivittämänä. Yli puoluerajojen suosittu pääministeri on ehdolla EU-vaaleissa.
Venetsia on ollut vuosituhansia maahanmuuton ja merenkulun vilkas satama. Tulijat kuuluvat kansainväliseen kaupunkiin samalla kun venetsialaiset itse tunnistavat kotipaikkansa arvon maailman suosituimpien vierailukohteiden joukossa.
– Monen asukkaan identiteetti perustuu erityiseen venetsialaisuuteen. ”Venezianità” on tietoisuutta omasta erityislaadusta, joka voi saada monia muotoja murteen vaalimisesta turistien töppäilyjä pöyristelevään paikallislehdistöön. Tätä tunnetta, konservatismia ja myös muukalaisvastaisuutta varsinkin oikeistopuolueet haluavat ruokkia, selvittää professori Romano.
Professori pohdiskelee, että Venetsiassa muukalaisvastaisuutta on lisännyt massaturismin kasvu.
– Kun asukas ei mahdu lähileipomoon tai kahvilaan, syypäitä ovat ulkomaalaiset yleensä, ovatpa he sitten matkailijoita tai työntekijöitä.
Paikalliset haluavat erottautua joukosta jopa venetsialaisuudesta kertovalla merkillä. Jotkut ravintolat ilmoitavat ikkunassa, että pizzaa, lasagnea tai muuta turistiruokalistaa ei ole tarjolla.
Globalisaation pyörteissä kannatusta saavat myös radikaalit ideat. Vuonna 1979 perustettu Liga Veneta-puolue ajaa jopa Venetsian täyttä itsenäisyyttä ja halajaa muinaisen Venetsian tasavallan palauttamista.
Massaturismin haittoja vähentävistä tehokkaista keinoista ei ole juuri kuultu minkään puolueen riveistä.
Viiden euron turistimaksu tuskin ratkaisu
Massaturismin kääntöpuoli ovat Venetsiaan jäävät matkailueurot. Professori Romano muistuttaa, etteivät puolueet jakaudu selvästi turismia vastustaviin tai sitä kannattaviin ryhmittymiin.
– Elinkeinorakenteen monipuolistaminen vähentäisi riippuvuutta turismin tuloista, mutta vaihtoehtoja ei ole näköpiirissä.
Romano toivottaa turismiveron tervetulleeksi, mutta laguunin lietteeseen hiljalleen vajoavan Venetsian infrastruktuurin korjaamiseen ja säilyttämiseen se ei tuo ratkaisua.
– Ihmiset haluavat nähdä Pyhän Markuksen torin ja palatsit. He ovat niistä valmiita maksamaan. Tasapainoilu kulttuuriperintöön perehtymisen ja rajoitusten välillä on vaikeaa. Esimerkiksi Aasian keskiluokka kasvaa ja matkustaa, kenellä on oikeus torjua vierailijoita, mietiskelee professoro Romano.
”Avoin kaupunki Venetsia” -iskulause on asukkaalle irvikuva
Helppoja ratkaisuja ei siis ole.
Marina Rodino on asunut Venetsiassa 30 vuotta. Hänkään ei odota pääsymaksusta helpotusta laguunikaupungin tungokseen. Rodino asuu ikonisen Rialton sillan lähistöllä. Valtaosa asunnoista on nyt lyhytaikaisessa vuokrakäytössä Barcelonan, Lissabonin ja Amsterdamin tapaan.
– Lihakauppa on joutunut sulkemaan. Etenkin nuoret tulevat pääsymaksusta huolimatta sillalle aperitiiveiile iltaisin, sanoo Rodino uutistoimisto AP:n haastattelussa.
Hänelle mainoslause ”Avoin kaupunki Venetsia” edustaa päinvastaista.
– Italian perustuslain mukaan asukkailla on oikeus liikkua ja asua vapaasti kansallisella maaperällä. Tässä piilee nyt ironiaa. Tämä ei ole luonnonnähtävyys, ei museo, ei Pompeiji, vaan kaupunki, joka kuuluu perheille ja jossa kaupat ovat auki, päättää Romano.
AP, Reuters