”Milloin teille on tulossa perheenlisäystä?”
”Miksi teillä ei ole vielä lapsia?”
”Kannattaisi alkaa jo hankkimaan!”
Nämä kysymykset ovat usein tarkoitettu kevyeksi jutusteluksi, mutta voivat satuttaa. Annariina Leppäniemi-Vasamaasta, 29, ne tuntuvat kuin äkilliseltä puukoniskulta.
Hän on aina ajatellut, että toisten lasten hankinnasta utelu on asiatonta – eiväthän kaikki edes halua lapsia. Hänelle itselleen tahaton lapsettomuus on tähänastisen elämän isoin haaste ja vastoinkäyminen.
Häntä jännittää tilaisuudet, joissa on paljon pieniä lapsia tai raskaana olevia, koska niissä usein joku saattaa kysyä hänen lapsenhankinta-suunnitelmistaan.
Videolla Leppäniemi-Vasamaa perustelee, miksi kysymykset satuttavat:
Utelut ovat loukanneet useita
Vaikka tahattomasta lapsettomuudesta puhutaan yhä enemmän, raskausutelut ovat yleisiä, kertoo lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio.
Yle kysyi kokemuksia siitä, ovatko tuttavien esittämät raskausutelut loukanneet. Saimme lähes 140 vastausta ja valtaosa vastasi kyllä. Tässä jutussa käytetyt sitaatit ovat poimintoja saaduista vastauksista. Nimettömänä esiintyvien vastaajien henkilöllisyyden ovat Ylen tiedossa.
Menen raskausuteluista aina hämilleni. Olen miettinyt valmiiksi hyviä ja nasevia vastauksia, kuten ”oli tossa yksi keskenmeno – mitä muuta haluat tietää?” Joka kerta se silti kolahtaa.
- Anna, 42
Ensiksi kärsin elämäntilanne-lapsettomuudesta. Nyt kärsimme lapsettomuudesta ja olemme hoidoissa. Kyse ei ole valinnasta. Olemme tehneet asian eteen enemmän kuin moni tulee ikinä ajatelleeksi. Uteluista tulee olo, että omaa tuskaa väheksytään.
– Tiina, 32
Yllättäen esitetty kysymys on aiheuttanut ahdistusta ja usein pyytämättä myös neuvoja, miten niitä lapsia tehdään.
– Minna Nurminen, 35
”Tuntuu, ettei ole oikeutta laittaa kysyjää vastuuseen omista sanoistaan”
Heinin, 42, tie äitiyteen ei ole ollut helpoin. Tällä hetkellä hänellä on kaksi lasta, jotka molemmat on saatu hedelmöityshoitojen avulla. Heini ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Henkilöllisyys on Ylen tiedossa.
Hedelmöityshoidon avulla lapsen saaminen onnistui: Heini tuli raskaaksi ensimmäisestä alkion istutuksesta. Raskaus saati synnytys eivät kuitenkaan olleet helppoja.
– Minulla oli voimakasta, toimintakykyä haittaavaa pahoinvointia. Koko ajan oli huono olo ja paha mieli. Myöskään synnytys ei mennyt helpoimman mukaan, vaan päädyimme keisarinleikkaukseen.
Lapsen saamisen jälkeen Heini oli siinä tilanteessa, jossa oli jo pitkään halunnut olla.
Pian sairaalasta kotiutumisen jälkeen hän meni käymään vauvan kanssa työpaikalla ja sai kuulla kommentin, joka loukkasi: ”Nyt äkkiä toista lasta hommaamaan, pitäähän sisaruksia olla.”
– Ajattelin mielessäni, että haista sinäkin paska. Teki mieli sanoa, että ajattelitko yhtään, että tämä saattoi olla meille kovan työn takana.
Tilanteesta jäi paha mieli. Tuossa hetkessä Heini kuitenkin päätyi toteamaan, että katsotaan nyt.
Kysymykset ovat loukanneet, kun on tokaistu esimerkiksi, että ”voi, mä tuun raskaaksi kun vain istunkin samalla saunanlauteella, missä mies istunut” tai ”tekisit sinäkin tämmöisen poikaköörin”
– Mira, 53
Olen saanut asiakaspalveluammatissani äitienpäivätoivotuksia, olettaen, että olen jo äiti. Äitienpäivä on muutenkin raskas päivä itselle. Se, että toivottaa (varmasti ihan hyvää hyvyyttään) hyvää äitienpäivää, riipaisee syvältä, koska haluaisin enemmän kuin mitään olla vielä äiti.
– Iia, 33
Raskauduin pian häiden jälkeen, mutta raskaus meni kesken. Oli musertavaa kuunnella jouluna uteluita, kun toivuin keskenmenosta fyysisesti ja psyykkisesti. Myöhemmin saimme terveen ja elävän vauvan. Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen yksi sukulainen kysyi, milloinkas toinen on tulossa.
– Nainen, 32
Myös Annariina Leppäniemi-Vasamaa on pitänyt utelujen aiheuttaman mielipahan itsellään. Yleensä hän vastaa, että ”katsotaan”, jotta ei nolaisi utelijaa.
– Vaikka se on aiheuttanut minulle ikävän tilanteen, tuntuu, että minulla ei ole oikeutta nolata häntä tai laittaa häntä vastuuseen omista sanoistaan.
Älä neuvo, vaan tarjoudu olemaan läsnä
Tahattomaan lapsettomuuteen liittyy kelpaamattomuuden ja arvottomuuden kokemuksia, myös häpeä ja syyllisyys voivat olla osa tunneskaalaa.
– Kun suru ja kipu on kaikista syvintä, ihminen käpertyy itseensä. Silloin on tosi vaikea puhua niistä asioista. Kun joku kysyy lasten hankkimisesta, kysymyksen kohdalla ikään kuin jumittuu, sanoo Savio.
Tahattomasti lapsettomat eivät usein toivo neuvoja tai rohkaisua tilanteeseensa. Parempi tapa olisi tarjoutua kuuntelemaan ja todeta esimerkiksi, että hei, olen tässä, jos haluat puhua.
Annariina Leppäniemi-Vasamaa toivoo, että ihmiset voisivat olla avoimia omaan elämäänsä vaikuttavista isoista asioista. Siksi hänkin halusi antaa haastattelun aiheesta.
– Kun asioista puhuttaisiin enemmän, oli haaste mikä tahansa, ihmiset voisivat olla toisiaan kohtaan sensitiivisempiä, ystävällisempiä ja tiedostavampia. Jos en itse ole valmis puhumaan tästä asiasta, miksi voisin olettaa, että maailma ikinä voisi muuttua toivomaani suuntaan?