Nooa Sammalkäpy määritettiin syntymässä tytöksi. Hän tiesi jo lapsena jonkun olevan vialla, mutta oikeita sanoja ei löytynyt. Sammalkäpy tunsi itsensä ulkopuoliseksi, vaikka kavereita riitti ja kotona oli kaikki hyvin.
Vasta aikuisuuden kynnyksellä Sammalkäpy törmäsi trans-sanastoon, ja yhtäkkiä kaikki oli selvää. Oman transsukupuolisuuden käsitteleminen yksin kesti vuosia, ja sinä aikana Sammalkävyn psyykkinen vointi romahti useita kertoja.
23-vuotiaana hän oli valinnan edessä – päättäisikö elämänsä vai hyväksyisikö itsensä sellaisena kuin on. Sammalkäpy aloitti sukupuolenkorjausprosessin, ja päätöksen ansiosta koko nuoruuden jatkunut masennus ja itsetuhoisuus alkoivat väistyä.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Sammalkäpy on lapsensa synnyttänyt onnellinen isä.
Yhä useampi miehen statuksella elävä miettii raskautta
Perheestä haaveilevien moninaisuus näkyy Sateenkaariperheet ry:n neuvonnassa, jossa perheneuvoja Kaisa Niittynen auttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kartoittamaan vaihtoehtoja. Näitä ovat esimerkiksi sukusolujen talletus myöhempää käyttöä varten, hedelmöityshoidot, adoptio, sekä kumppanuus- tai sijaisvanhemmuus. Vaihtoehtona on myös koti-inseminaatio, jossa siittiösoluja ruiskutetaan emättimeen – tätä kutsutaan niin sanotuksi muumimukimenetelmäksi.
– Yhä useampi miehen statuksella elävä pohtii, voisiko itse olla raskaana. Moni havahtuu siihen ajatukseen, että haluaa lapsia, kun takana on jo muutama vuosi testosteronihoitoja, Niittynen sanoo.
Sateenkaariperheet ry tekee yhteistyötä transpoliklinikoiden kanssa, jotta sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuville saataisin tietoa perheen perustamisen vaihtoehdoista mahdollisimman aikaisin.
Hedelmällisyys voi palautua – tai sitten ei
Sammalkäpy päätti yrittää raskautua hedelmöityshoitojen avulla ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten. Uuden parisuhteen myötä hoidot jäivät tauolle, mutta jatkuivat reilu vuosi myöhemmin. Prosessia varten testosteronihoidot, jotka ylläpitävät maskuliinisia piirteitä, piti jättää tauolle.
Testosteronin käyttö aiheuttaa elimistössä pysyviä muutoksia, kuten äänen madaltumisen. Osa kehon muutoksista kuitenkin alkaa hiljalleen palautua, jos käytön lopettaa.
Sammalkävyn tapauksessa, vuosien hormonihoitojen jälkeen, kuukautiskierto palasi puolessa vuodessa.
Tampereen yliopistollisen sairaalan TAYSin hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikan lääkäri Mari Kärki kertoo, että munasarjojen toiminta yleensä palautuu, jos testosteronihoidon jättää tauolle. Se kuitenkin riippuu hoitoja edeltäneestä tilanteesta ja henkilön iästä.
– Osa päättää poistaa kohdun ja munasarjat, jolloin hedelmällisyyttä ei voida palauttaa, Kärki toteaa.
Kärjen mukaan aiemmasta testosteronihoidosta ei ole haittaa sikiölle, mutta sitä ei saa käyttää raskauden aikana. Testosteroni häviää kehosta, kun sen käyttö lopetetaan.
Sammalkäpy oli yksityisen hedelmöitysklinikan asiakas. Jokainen yritys raskautua maksoi tuhansia euroja ja vaihtoehdot hupenivat säästöjen mukana. Inseminaatiot eli kevyemmät hoidot eivät tuottaneet puolessa vuodessa tulosta. Lopulta ensimmäinen koeputkihedelmöitys onnistui ja Sammalkäpy oli kuukaudessa raskaana.
Raskaus toi kehorauhan
Kun Sammalkäpy alkoi piikittää naishormoneja kasvattaakseen munasoluja, niiden rajut vaikutukset mielialaan yllättivät. Itkuherkkyys ja itsetuhoiset ajatukset palasivat. Hänen teki jatkuvasti mieli satuttaa itseään.
Perheneuvoja Kaisa Niittysen mukaan monelle voi tulla yllätyksenä, kuinka voimakkaasti hormonit vaikuttavat psyykeeseen. Hän toivoo, että terveydenhuollossa osattaisiin paremmin ottaa huomioon synnyttävien isien psyykkinen kuormitus. Myös naisellisia piirteitä ilmentävä keho voi olla rankka kokemus. Joillekin raskaus puolestaan tuo rauhan.
– Yhtäkkiä kohdulla ja munasarjoilla onkin jokin funktio – ne eivät olleetkaan siellä turhaan, Niittynen sanoo.
Ennen sukupuolenkorjausprosessia Sammalkävyn kehonsuhde oli vaikea. Hän koki voimakasta kehodysforiaa eli vierauden tunnetta omasta kehosta. Raskaus oli eheyttävä kokemus.
– Ensimmäistä kertaa olin äärettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että kehoni toimii näin ja on juuri tällaisena täydellinen. Kasvava vatsakin oli vain ihana asia, Nooa muistelee raskaudenaikaista oloaan.
Kahdesti ulos kaapista
Raskauden aikana Sammalkäpy pohti ympäristön ennakkoluuloja ja suhtautumista – ensin raskaana olevaan mieheen ja sitten yksin lapsensa tehneeseen isään. Sammalkäpy mietti, pitäisikö yhteiskunta häntä riittävänä vanhempana ja kysyisivätkö ihmiset lapsen äidistä.
Sammalkäpy viivytti raskaudesta kertomista töissä, sillä se tarkoitti samalla transkaapista ulostuloa. Huoli osoittautui turhaksi – työyhteisö otti uutisen luontevasti ja onnitellen raskaudesta. Myös terveydenhuollon suhtautuminen oli positiivinen yllätys.
– Minut kohdattiin empaattisesti, ihan normaalina ihmisenä. Välillä tarkistettiin, mitä termiä haluan itsestäni käytettävän, kuten kuuluukin. Ikävää äidittelyä oli vähän.
Psykiatrian erikoislääkäri ja Mehiläisen yhdenvertaisuus ja tasa-arvoasioiden johtava asiantuntija Teemu Kärnä muistuttaa, että ennen vuoden 2023 lakiuudistusta transihmisiltä vaadittiin lisääntymiskyvyttömyyttä, jotta juridisen sukupuolen saattoi muuttaa.
– Laki ei koskaan perustunut tieteeseen. Meillä on tutkimusnäyttöä siitä, että transsukupuolinen ihminen on aivan yhtä hyvä vanhempi kuin CIS-sukupuolinen. Valmiudet vanhemmuuteen eivät ole ihmisen sukupuoli-identiteetistä kiinni.
Kärnän mukaan vanha laki oli osoitus siitä, kuinka paljon yhteiskunnan asenteet vaikuttavat lainsäädäntöön ja käytäntöihin.
Sateenkaariperheiden haasteena ovat ympäristön asenteet, ei perhemuoto
Väestöliiton vuonna 2017 teettämän kyselytutkimuksen mukaan perhemuodolla ei ole merkitystä lapsen hyvinvoinnille. Sateenkaariperheissä voidaan aivan yhtä hyvin ja huonosti kuin muissa perheissä.
Perheneuvoja Kaisa Niittysen mukaan sateenkaariperheiden lapsilla on päinvastoin keskimääräistä läheisemmät ja avoimemmat suhteet vanhempiinsa, sillä näissä perheissä lapset ovat erittäin toivottuja ja harkittuja.
Psykiatrian erikoislääkäri Teemu Kärnä lisää, että sateenkaariperheiden lasten ongelma ei ole erilainen perhemuoto, vaan ympäristön asenteet.
– Jos yhteiskunta osoittaa ennakkoluuloja ja vanhentuneita asenteita yksilöllisiä perhemuotoja kohtaan, sillä luodaan vähemmistöstressiä. Tällä puolestaan on haitallinen vaikutus seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen ja heidän lastensa hyvinvointiin.
Matkasta syntyi tunteikas dokumenttisarja
Kun Sammalkäpy ymmärsi olevansa poika, elettiin 2000-luvun alkua. Silloin ei ollut ketään, jonka kanssa pohtia omaa kokemusta turvallisessa ympäristössä. Nyt hän haluaa edistää ilmapiiriä, jossa lapset ja nuoret voivat saada tietoa ja puhua tunnistaessaan vastaavia kokemuksia itsessään.
Sammalkävyn matkasta vanhemmuuteen syntyi tunteikas dokumenttisarja Yksin isäksi, joka on katsottavissa Yle Areenassa. Sarjan on kuvannut puoliso Mikko Patrikainen – alkuperäisidea on pariskunnan yhteinen.
Sammalkäpy toivoo, että hänen tarinansa myötä tietoisuus vanhemmuuden monimuotoisuudesta lisääntyy. Lapsettomuushoitojen ja raskauden aikana hän olisi itse kaivannut enemmän vertaistukea.
– Jos olisin tiennyt, että neuvolaan uskaltaa soittaa, koska siellä on jo ennen minua käynyt muita synnyttäviä isiä, olisi ollut paljon helpompaa.
Lisätty 13.5.2024 kello 11.43 Areenalinkki Yksin isäksi -dokumenttisarjaan.
Lisätty 13.5.2024 kello 13.35 uusi kuva ja kuvateksti artikkelin loppuun.
Muokattu 13.5.2024 kello 17.48: Artikkelin kommentointi on suljettu ennenaikaisesti moderoinnin ruuhkautumisen vuoksi.