Lahden keskustan kupeesta on pienen ajan sisään kadonnut vanha terveysasema, päiväkoti, tavaratalo ja muuta liiketilaa. Paikoin näyttää siltä, kuin koko alue olisi yhtä isoa purkutyömaata.
Lahden esimerkki ei ole harvinainen. Vuonna 2010 maassamme purettiin runsaat 4 000 rakennusta, kun viime vuonna määrä kohosi jo lähelle 8 000:ta.
Asiantuntijoiden mukaan Suomessa turvaudutaan purkuvasaraan liian helposti.
Rakentaminen tuottaa kolmasosan Suomen ilmastopäästöistä ja toiseksi eniten jätettä heti kaivosteollisuuden jälkeen. Purkaminen ja uuden rakentaminen on usein kalliimpaa kuin vanhan korjaaminen. Lisäksi purkaminen hävittää vanhaa rakennuskantaa ja arkkitehtuuria.
Hämeen ely-keskuksen ja ympäristöministeriön huhtikuun lopulla julkaisemassa selvityksessä havaittiin, että kaavoituksen yhteydessä vanhojen rakennusten säilyttämistä ei välttämättä selvitetä lainkaan.
– Meillä on totuttu ajattelemaan, että uusi on parempi kuin vanha. Se on se perimmäinen syy. Meidän täytyy oppia katsomaan niitä rakennuksia uudella tavalla, käyttö- ja korjauskelpoisina, sanoo Hämeen ely-keskuksen erityisasiantuntija Reetta Nousiainen.
Purkubuumi syö kansallisomaisuutta ja kuormittaa ympäristöä
Vanhojen rakennusten purkaminen on monella tapaa ongelmallista.
Ensinnäkin purkaminen kuormittaa ympäristöä. Rakennetun ympäristön osuus kaikista Suomen ilmastopäästöistä on kolmasosa. Rakentamisesta syntyy toiseksi eniten jätettä heti kaivosteollisuuden jälkeen.
Puolet kaikista käyttämistämme luonnonvaroista kuluu rakentamiseen.
Toinen merkittävä ongelma on taloudellinen. Suomen kansallisvarallisuudesta on ympäristöministeriön mukaan yli 80 prosenttia kiinni rakennuksissa.
Ministeriöstä todetaan, että jo kustannussyistä kiinteistöjä tulisi huoltaa nykyistä paremmin, jotta tarpeettomalta purkamiselta vältyttäisiin.
Kustannukset ovat myös usein syy, jolla perustellaan vanhojen kiinteistöjen purkamista uusien tieltä.
Vuonna 2021 Teknologian tutkimuskeskus VTT selvitti helsinkiläisen koulun kunnostamisen ja purkamisen kustannusvaihtoehtoja. Selvityksen perusteella vanhan purkaminen ja korvaaminen uudella tulisi rakennuksen 50 vuoden elinkaaren aikana lähes viidenneksen kalliimmaksi, kuin rakennuksen peruskorjaus.
Painetta lähitulevaisuudessa lisää se, että yhä useampi julkinen rakennus muuttuu tarpeettomaksi, kun kustannusnousun kurittama sote-uudistus tyhjentää esimerkiksi vanhoja terveyskeskuksia.
– Sote- ja muiden julkisten kiinteistöjen kysymys on todella iso tällä hetkellä koko maassa. On aivan selvää, että tilanne on erilainen alueilla, jonne on tarve mahduttaa nykyistä enemmän palveluita ja ihmisiä, kuin alueilla joilla väki vähenee, muistuttaa erityisasiantuntija Annukka Lyra ympäristöministeriöstä.
Kaavoitukseen porkkanaa?
Kunnat määrittävät kaavoituksellaan, mitä minnekin rakennetaan. Kaava-alueella rakennuksen purkaminen vaatii purkuluvan. Käytännössä rakennuksen purkamisen voi estää vain asemakaavoittamalla sen suojelluksi, joka puolestaan voi hankaloittaa kiinteistön myöhempää käyttöä.
Paikalleen ränsistyvä talo ei ainakaan lisää naapuruston houkuttelevuutta. Kunnilla kun on käynnissä jatkuva kilpailu siitä, minne yritykset sijoittuvat ja tuovat mukanaan työpaikkoja, ja miten työtä tekeville löytyy asuntoja.
Vanhaa uuteen tarkoitukseen
Rakennuksille pitäisikin löytää ahkerammin uusia käyttökohteita. Lahden kaupunginarkiktehti Johanna Palomäki painottaa, että meidän pitäisi oppia nykyistä paremmin sietämään pientä hankaluutta, jota voi aiheutua jos kiinteistö on eri käytössä kuin mihin se on suunniteltu.
– Kiinteistön omistajalle se on hankala asia, mitä tehdä niille tyhjille kiinteistöille, joita kukaan ei osta ja joita kukaan ei käytä. Pitäisi nostaa kysymys aiemmalle tasolle, miksi ne ovat jääneet vaille käyttöä, kaupunginarkkitehti Johanna Palomäki Lahden kaupungilta pohtii.
Annukka Lyra ympäristöministeriöstä kertoo, että Suomessa on aiemmin selvitetty esimerkiksi mahdollisuutta alentaa maankäyttömaksuja tai kiinteistöveroa kohteissa, joissa rakennus päätetäänkin säilyttää purkamisen sijaan. Päätöksiä niiden käyttöönotosta ei ole tehty.
Malttamattomuus syö arvokkuuden
Hämeen ely-keskuksen ja ympäristöministeriön selvityksen mukaan purettavien kiinteistöjen keski-ikä on tällä hetkellä 50 vuotta.
Lekan alle jää jopa 1990-luvulla rakennettuja kiinteistöjä. Rakennuksistamme valtaosa on varsin nuoria. Alle kuusi prosenttia rakennuksista on valmistunut ennen vuotta 1921, ja noin viidennes rakennuksista on rakennettu ennen 1950-lukua. Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Annukka Lyran mukaan erityisen uhanalaisia ovat tällä hetkellä toisen maailmansodan jälkeen rakennetut talot.
Ongelman täyttää laajuutta ei tiedetä, sillä arvokkaiden kulttuuriympäristöjen inventoinnit eivät ole kaikilta osin ajan tasalla. Se helpottaisi esimerkiksi kiinteistönomistajien päätöksentekoa remontteja suunniteltaessa.
Kaupunginarkkitehti Palomäki sanoo ihmettelevänsä sitä, että Suomesta lähdetään matkoille Keski-Eurooppaan ihastelemaan vanhoja rakennuksia, mutta oman rakennusperinnön arvoa ei tunnisteta. Asiantuntijoiden mukaan vaarana on, että puramme arvokkaan rakennusperinnön ennen kuin siitä todella tulee arvokasta.
– Emme osaa vielä arvostaa 1980- ja 1970-lukujen arkkitehtuuria. Nykyään ymmärrämme esimerkiksi jugend-talojen arvon, vaikka niitä innolla purettiin 1960-luvulla. Nyt pitäisi antaa näille nuoremmille rakennuksille mahdollisuus vanhentua arvokkaasti, Palomäki sanoo.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla:eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.