Kulissien takana

Juttu on tehty osana pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden Ylen, SVT:n (Ida Forsgren) ja NRK:n yhteistyötä.

ISTANBUL. Painin viimeinen olympiakarsintaturnaus on raadollinen paikka.

Vuosia olympiaunelmaa tavoitelleet urheilijat kokevat pari päivää kestävän karsinnan aikana koko tunteiden kirjon.

Haastattelualueella näkyy otteluiden jälkeen helpottuneita hymyjä, hallitsemattomia raivokohtauksia ja paljon kyyneleitä.

Mediapisteen vieressä oleva roskakori saa kerta toisensa jälkeen kyytiä, kun painijat suuntaavat sen ohi kohti pukeutumistiloja.

Kauempana molskista, areenan lehtereillä eletään omaa saippuasarjaansa. Venäjän lajiliiton puheenjohtaja Mihail Mamiašvili on saapunut turnaukseen motivoimaan olympiapaikkoja jahtaavia venäläisurheilijoita.

Vuoden 1988 olympiavoittajaa Mamiašvilia pidetään aikansa parhaana kreikkalais-roomalaisen tyylin painijana. Sittemmin 60-vuotias lajilegenda on kivunnut Venäjällä merkittävään johtoasemaan.

Mamiašvilin läsnäolo kansainvälisissä kisoissa ei ole mikään itsestäänselvyys. Painipomo ei ole viihtynyt turnauksissa sen jälkeen, kun Venäjän urheilulle langetettiin sanktioita maan hyökkäyssodan vuoksi.

Venäjän ja Valko-Venäjän painijat suljettiin kansainvälisistä kisoista keväällä 2022, mutta keväästä 2023 osa heistä on saanut kilpailla niin sanotulla neutraalilla statuksella.

Istanbulissakaan urheilijoilla ei ole kansallistunnuksia. Mustiin ja harmaisiin verryttelyasuihin pukeutuneet venäläis- ja valkovenäläispainijat muodostavat AIN-nimellä (Individual neutral athlete) kulkevan joukkueen.

Mamiašvili pitää sanktioita ja nykyisiä osallistumisehtoja huutavana vääryytenä. Osin sen vuoksi hän on pysynyt poissa kilpailutapahtumista.

Euroopassa järjestetyissä kisoissa painipomoa ei ole juuri näkynyt, mutta Turkkiin hän lentää paikalle.

Rennon oloinen Mamiašvili näyttää olevan istanbulilaisessa areenassa kotonaan. Hän liikkuu kansainvälisten painijohtajien joukossa sulavalla varmuudella, paiskaa silloin tällöin jonkun kollegansa kättä ja hymyilee leveästi.

Mamiašvili suostuu otteluiden välissä haastatteluun. Sitä varten hän ohjaa meidät areenan vip-tilojen sohville. Aikana, jolloin venäläiset urheilijat ja urheilupäättäjät ovat monessa lajissa pannassa, tunnetulle painipersoonalle löytyy yhä paikka kutsuvierasaitiossa.

Haastattelu alkaa ystävällisissä merkeissä. Kysymykseen, mitkä ovat Venäjän painijoukkueen tavoitteet Istanbulin karsinnassa, Mamiašvili reagoi kehumalla vuolaasti Suomea. Hän sanoo muistelevansa lämmöllä suomalaisia kollegojaan, etenkin vuoden 1984 olympiavoittajaa Jouko Salomäkeä.

– Työsuhteemme oli oikein toverillinen ja lämmin. Suomella oli valtava merkitys urheilu-urallani, Mamiašvili kertoo.

”Älkää yrittäkö muuttaa meitä”

Keskustelun jatkuessa painipomon äänensävy muuttuu pikkuhiljaa hyökkäävämmäksi.

Suurimman ryöpytyksen kohteeksi joutuvat kansainväliset urheilujohtajat. Mamiašvili nostaa useasti esiin Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n puheenjohtajan Thomas Bachin.

Venäläistä korpeaa erityisesti, että osaa maajoukkueen painijoista, kuten supertähtiä Abdulrašid Sadulajevia ja Musa Jevlojevia ei ole päästetty takaisin kansainvälisiin kisoihin.

Olympiavoittajat Jevlojev ja Sadulajev osallistuivat Lužnikin stadionilla järjestettyyn Putinin hallinnon propagandatapahtumaan pian Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Sadulajev kuuluu myös armeijaseura TsSKA:aan.

Mamiašvili kokee, että Venäjän urheilijoita sorretaan aikana, ”jolloin urheilun pitäisi tuoda ihmisiä yhteen”. Hän haukkuu KOK:n päättäjiä kunniattomiksi ihmisiksi.

– He yrittävät pakottaa meidät elämään omien kaavojensa mukaan. Meillä on omat tapamme, jotka tekevät meistä yhtenäisen, monien kansallisuuksien muodostaman kansan. Me emme tyrkytä tapojamme kenellekään.

Mamiašvili ottaa esiin myös suhteensa presidentti Putiniin.

– Minulta kysytään paljon henkilökohtaisesta suhteestani maamme johtajaan Vladimirovitš Putiniin. Katsokaa presidentinvaaliemme tuloksia. Teille tulee selväksi, millaiset arvot maallamme on.

Kameran sammuttua Mamiašvili pitää pitkän ja intensiivisen monologin, joka muistuttaa otetta Venäjän valtionkanavien propagandaohjelmista. Puheessa vilahtelevat ”Ukrainan fasistit”, joita vastaan Venäjä nyt taistelee, Euroopassa ”jatkuvasti järjestettävät homoparaatit” ja Jumalan tahto.

Mamiašvili ilmoittaa tietävänsä, että Suomen ykkösprioriteetti ovat transihmisten oikeudet.

– Me emme halua sellaista elämää. Haluamme suojella lapsiamme. Älkää yrittäkö muuttaa meitä.

Venäjän painijat nöyrinä

Mamiašvili haluaa jatkaa otteluiden katsomista, sillä Venäjällä on pelissä paljon. Hän kättelee meidät hymyillen, kuin olisimme olleet leppoisilla päiväkahveilla.

Vip-aition nahkasohvilta on lyhyt matka alakerran painimatoille, mutta tunnelma muuttuu radikaalisti.

Lasin takaa otteluita seuraavat, vip-tilan antimista nauttivat pukumiehet vaihtuvat hikisiin urheilijoihin, joiden kasvoilta paistaa kireys. Pelin henki ei voisi olla selvempi: vain voitto on vaihtoehto.

Kun Venäjän painijat päästettiin viime vuonna takaisin kansainvälisille areenoille, maajoukkueen olemuksessa näkyi silmiinpistävä muutos.

– Yllätyimme, kuinka seiniä pitkin he kulkivat ensimmäisten kuukausien aikana. Heille ominaiset ylpeys ja itsetietoisuus loistivat poissaolollaan, Suomen painiliiton toiminnanjohtaja Pasi Sarkkinen muistelee.

Nyt asiat ovat muuttumassa. Venäjän kreikkalais-roomalaisen painin päävalmentaja Gogi Koguašvili suostuu haastatteluun sillä ehdolla, ettei siinä esitetä ”provosoivia kysymyksiä sodasta”.

Päävalmentaja myöntää olleensa huolissaan, miten hänen joukkueensa otetaan vastaan kansainvälisissä kisoissa. Koguašvilin mukaan kanssaurheilijat ovat suhtautuneet venäläisryhmään lämpimästi.

Urheilusanktioilla on ollut kuitenkin raju vaikutus Venäjän painiin.

– Meiltä jäi väliin useita arvokisoja. Se jättää jälkensä mihin tahansa joukkueeseen, Koguašvili sanoo.

Istanbulin karsintaturnauksessa jakolinja näkyy. Painijoiden yhteisessä pukeutumis- ja harjoitustilassa venäläiset pysyttelevät paljon omissa oloissaan.

Muilla joukkueilla on maiden lipuilla merkityt pukukopit, Venäjän ja Valko-Venäjän edustajat istuskelevat salin reunalla, jossa seinää vasten nostettuun patjaan on muodostettu maalarinteipillä kirjaimet AIN.

Venäjän ja Ukrainan painijat harjoittelevat samoissa tiloissa ja kohtaavat välillä kisamatolla. Muuten he elävät kuin toista osapuolta ei olisi olemassakaan.

Kun Koguašvililta kysyy väleistä Ukrainan joukkueeseen, valmentaja muotoilee diplomaattisen vastauksen.

– Olen itse etnisesti georgialainen. Olen viettänyt koko elämäni leireillä ukrainalaisten, valkovenäläisten, venäläisten, kazakstanilaisten, kaikkien kansallisuuksien kanssa. Ukrainalaiset ovat veljiämme, piste.

Venäläisurheilijat pärjäävät Istanbulissa hyvin. Puheenjohtaja Mamiašvili käy aika ajoin psyykkaamassa painijoita, ja Venäjän kreikkalais-roomalaisen joukkueen jäsenet saavuttavat kolme olympiapaikkaa neljästä mahdollisesta.

Suoritusten jälkeen venäläisleirissä vallitsee helpottunut tunnelma. 77 kilon sarjassa olympiapaikan napannut Sergei Kutuzov sanoo viiden renkaan kisojen olevan hänelle kaikki kaikessa.

– Ne ovat jokaisen pikkupojan unelma. Olemme antaneet elämämme urheilulle, ja haluamme saavuttaa absoluuttisen huipun.

Vetäytyykö Venäjä olympialaisista?

Kutuzovin olympiaunelma saattaa tuhoutua jo ennen Pariisin kisojen alkua.

Karsinnat läpäisseet venäläiset ja valkovenäläiset joutuvat seuraavaksi Kansainvälisen olympiakomitean tutkintapaneelin syyniin. KOK:n edustajat selvittävät urheilijoiden taustoja ja päättävät vasta sitten, saavatko he osallistua olympialaisiin.

Kisoihin pääsevät he, jotka eivät ole tukeneet julkisesti sotaa Ukrainassa tai eivät kuulu maansa armeijaan tai turvallisuuspalveluun.

Mihail Mamiašvili on myös väläyttänyt mahdollisuutta koko maajoukkueen vetämisestä kisoista, jos pannassa oleva supertähti Abdulrašid Sadulajev ei saa kilpailla. Tällä hetkellä Venäjän painijoilla on Pariisiin 16 paikkaa.

– Tavoitteemme on saavuttaa mahdollisimman monta olympiapaikkaa. Sitten teemme lopullisen päätöksen osallistumisesta. Yksi asia on varma. Mitä ikinä päätämmekään, se palvelee joukkueemme ja valtiomme etua, Mamiašvili linjasi aiemmassa haastattelutuokiossamme.

Vaikkei olympialaisissa nähtäisi Venäjän AIN-joukkoa, Pariisin painimolskilla kisaa iso venäläisryhmä.

Hyökkäyssodan alun jälkeen lukuisat venäläispainijat ovat vaihtaneet edustusmaata. Ilmiö ei ole painissa uusi, mutta sodan myötä siirtobuumi on kiihtynyt selvästi.

– Venäläisiä on tullut eri puolille Eurooppaa, arabimaihin ja muualle Aasiaan, Pasi Sarkkinen sanoo.

Pariisiin selvitti tiensä seitsemän venäläistä, jotka ovat vaihtaneet kansalaisuutta vuoden 2022 jälkeen. Nimekkäin heistä, pietarilaisen painikoulun kasvatti Aleksandr Komarov, 25, tuuletti helmikuussa Euroopan mestaruutta Serbian väreissä.

Huhujen mukaan painipomo Mamiašvili ei suhtautunut suojattinsa lähtöön erityisen ymmärtävästi. Ylelle hän kuitenkin sanoo, ettei painijoiden siirtyminen muualle ole ongelma.

– Painissa 70–80 prosenttia mitalisteista on venäläisiä. Näin on ollut periaatteessa aina, mutta se näkyy etenkin nykypäivänä. Ei se haittaa. Urheilijoita kannustetaan joka tapauksessa.

Aihe on herkkä. Komarov kieltäytyy haastattelusta vedoten poliittisiin syihin. Kansainvälisestä painiliitosta UWW:stä ei vastata haastattelupyyntöihin. UWW:tä on kritisoitu liian lepsusta suhtautumisesta kansalaisuuksien vaihtoon.

Vuonna 2023 Serbiaan siirtynyt, olympiapaikan kreikkalais-roomalaisen painin 60-kiloisissa saavuttanut Georgij Tibilov kommentoi ratkaisuaan vähäsanaisesti. Hän antaa ymmärtää, että olympiaunelman kannalta lähtö oli välttämätön peliliike.

– Minulla oli syyni, jotka pakottivat siirtymään Serbiaan. Onneksi kaikki meni hyvin. Nyt voin näyttää, miten paljon teen töitä ja ulosmitata sitä työtä kilpailuissa. Olen siitä Serbialle kiitollinen, hän kertoo.

Venäjän maajoukkuevalmentaja Gogi Koguašvili myöntää, että omien suojattien lähtö on tehnyt kipeää.

– En pidä siitä, että oppilaani ja urheilijani menevät edustamaan toista maata. Mutta se on elämää. En voi estää heitä lähtemästä.