Meistä jokaisesta on tietoja erilaisissa digitaalisissa rekistereissä. Osan tiedoista olemme syöttäneet rekistereihin itse, osan yhteiskunta on täyttänyt puolestamme rekistereihin. Näihin tietoihin pääsevät käsiksi niin viranomaiset kuin yksityiset yritykset.
Virallisiin rekistereihin lisättyjä tietoja ei voi kumittaa, mutta niiden jakamiseen voi vaikuttaa. Tässä neljä keinoa.
1. Väestötietojärjestelmän tietojenluovutuskielto
Digi- ja väestötietovirasto eli entinen maistraatti ylläpitää rekisteriä Suomen väestöstä. Virastoa voi pyytää kieltämään omien henkilötietojen luovuttamisen.
Kielto koskee väestötietojärjestelmässä olevien henkilötietojen luottamista esimerkiksi yhteystieto- ja osoitepalveluille, suoramarkkinointiin ja asiakasrekistereihin.
2. Suoramarkkinointikielto
Omien tietojen päätymistä suoramarkkinointiyritysten käsiin voi rajoittaa suoramarkkinointikiellolla. Niin kutsuttu Robinson-rekisteri estää tilaustietojen leviämisen kaupalliselta toimijalta toiselle.
Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ASML:n ylläpitämä rajoituspalvelu koskee puhelinnumeroa. Rajoitus on voimassa kolme vuotta kerrallaan.
Suoramarkkinointikieltoa järeämpi keino on salata oma puhelinnumero. Sen voi tehdä oman liittymäoperaattorin kautta.
3. Traficomin tiedonluovutuskielto
Ajoneuvoon liittyvien tietojen jakamisen voi kieltää liikenteen turvallisuusvirasto Traficomin kautta sähköisesti. Lähtökohtaisesti Traficomin ylläpitämä liikenneasioiden rekisteri on julkinen, eli sen tietoja voidaan luovuttaa viranomaisille, yrityksille ja yksityisille henkilöille.
Traficomin tiedonluovutuskiellolla voi estää esimerkiksi omien osoitetietojen jakamisen yksittäiskyselypalveluihin.
4. Henkilökohtainen luottokielto
Henkilökohtainen luottokielto on vaihtoehto silloin, kun epäilee omien henkilötietojen päätyneen vääriin käsiin. Kyseessä on järeä toimi, joka voi rajoittaa omaa elämää. Se estää uusien luottosopimusten tekemisen eli esimerkiksi tavaroiden ostamisen osamaksulla.
Vapaaehtoisen luottokiellon voi tehdä ilmaiseksi positiivisessa luottorekisterissä. Sen voi tehdä sekä sähköisesti että paperilomakkeella. Kiellon voi perua milloin tahansa.
Tieto luottokiellosta välitetään luotonantajille.
Kaikki edellä mainitut keinot rajoittavat omien tietojen leviämistä, mutta ne eivät välttämättä estä niiden päätymistä vääriin käsiin esimerkiksi tietomurron yhteydessä.