Hanna Suomalainen, 38, jätti esihenkilön työt keväällä.
Syitä oli monia, yksi niistä työn ja muun elämän tasapainottaminen. Yksi oli arvoristiriidat työssä.
– Sitä esihenkilötyötä ei ollut mahdollista tehdä niin, että olisin itse voinut hyvin ja olisin voinut mahdollistaa tiimilleni hyvinvoinnin, Suomalainen sanoo.
Sekä yksityisellä että julkisella puolella työskennellyt Suomalainen on ollut esihenkilötöissä eri organisaatioissa.
– Esihenkilöllä on usein viisi virkaa ja kuusi kunniaa. Työ voi olla, työantajasta riippuen, rajatonta, ja esihenkilöltä saatetaan odottaa tavoitettavuutta lähes ympäri vuorokauden. Mutta on tosiaan myös paikkoja, joissa työajan rajaaminen on helpompaa, Suomalainen sanoo.
Suomalaisen mukaan esihenkilötyö voi olla parhaimmillaan todella palkitsevaa, koska siinä voi vaikuttaa tiiminsä hyvinvointiin ja työssä viihtymiseen. Usein esihenkilö kuitenkin itse jää ilman tukea.
– Yhdessä työpaikassa työterveyshoitaja sanoi minulle ensimmäisellä viikolla, että ”pidä huolta itsestäsi, täällä kukaan muu ei sinusta huolehdi”. Tämä kuvaa hyvin, millaista esihenkilön työ voi olla, Suomalainen kertoo.
Toki usein pomoille maksetaan siitä, että he tekevät vastuullista työtä.
Yritysten keskijohdossa vaikkapa esihenkilön ja asiantuntijan palkka ei kuitenkaan välttämättä eroa toisistaan.
– Viime talvena kun hain töitä, pahimmillaan palkkaero oli 3000 euroa eri työnantajien välillä samantasoisesta päällikkötehtävästä. Jotkut maksavat hyvin, mutta kaikki eivät, Suomalainen sanoo.
Monet esihenkilöt harkitsevat lopettamista samoista syistä kuin Suomalainen.
– Työelämässä ylipäätään on ongelma, että asiantuntija-esihenkilöille kasaantuu liikaa tehtäviä. Esihenkilön täytyy olla paitsi hyvä johtaja myös riittävän asiantunteva jokaisen tiimin asioista. Tämä on haastavaa monessa paikassa, ja usein tukea ylemmältä johdolta on vaikea saada.
Suomalainen toivoo löytävänsä tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä, mikä mahdollistaisi energisen ja hyvinvoivan arjen.
– Jokaisen on mietittävä, mikä elämässä on tärkeintä: korkea palkka vai omien arvojen mukainen elämä.
Pomot pohtivat lähtöä
Hanna Suomalainen ei ole harvinaisuus. Useat esihenkilöt ja pomot ovat lähtökuopissa.
Tuore kysely kertoo, että joka toinen esihenkilö ja johtaja pohtii työpaikastaan lähtöä. Kolmannes pohtii työpaikkansa jättämistä viikoittain.
Syitä on monia: arjen ja työn tasapaino, arvoristiriidat ja huono johtaminen.
Siis jos olet kypsä töihisi, todennäköisesti myös esihenkilösi on yhtä kypsä.
Naisjohtajien ja miesjohtajien lähtöajatuksissa oli myös paljon eroja. Naisjohtajista joka kolmas on miettinyt irtisanoutumista päivittäin.
Siis joka ikinen päivä.
Lähtijät-tutkimuksessa johtajien ja asiantuntijoiden lähtöaikeita selvittäneen Lähtijät Oy:n toimitusjohtaja Liisa Holma sanoo, että naisten tyytymättömyys työelämään on merkillepantavaa.
– Naisten vastauksissa korostuu inhimillinen johtaminen. Selkeitä tavoitteita pitävät tärkeinä sekä naiset että miehet, mutta naiset ehkä kaipaavat enemmän keskustelevaa johtamista, avoimempaa dialogia ja kuuntelemista
Holma korostaa, että hyvään johtajuuteen liittyvät molemmat: selkeät tavoitteet ja ymmärrys siitä mitä ollaan tekemässä sekä kuunteleminen ja inhimillisyys.
Myös johtajat kaipaavat tukea työssään. Noin joka neljäs kertoo, ettei saa lainkaan tukea osaamisensa kehittämiseen. Puolet vastaajista antaa johtamiselle vähintään hyvän arvosanan.
Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen ja mahdollisuus olla töissä oma itsensä ovat tärkeitä sekä miehille että naisille.
Huhtikuussa toteutettuun kyselyyn kerättiin 2 269 vastausta, joista analysoitiin 1 873. Vastaajista 767 oli esihenkilöasemassa. Vastaukset on yhdistetty ostetun vastaajapaneelin vastauksista ja neljän yrityksen tai yhteisön kautta lähetetyistä linkeistä saaduista vastauksista.
Johtajapestin jättänyt: ”Haluan palata arvojen mukaiseen toimintaan”
– Jokaisen yrityksen ja varsinkin pörssiyrityksen päätavoite on tuottaa omistajilleen voittoa, mutta kysymys kuuluu, että millä keinoilla ja millä arvoilla.
Näin sanoo vastikään johtajan työnsä arvoristiriitojen vuoksi jättänyt pörssiyhtiön liiketoimintajohtaja. Ison pörssiyrityksen toimintatavat ja arvomaailma eivät enää vastanneet hänen arvojaan.
Koska työsopimus on vielä voimassa, mies sai juristiltaan kehotuksen olla puhumatta nimellään. Miehen henkilöllisyys ja ura ovat Ylen tiedossa. IT-alaan liittyvä työ on vienyt hänet Kiinasta Piilaaksoon ja Lähi-idästä Suomeen.
Hän on edennyt urallaan, perustanut yrityksen, rakentanut uusia palveluja ja viimeksi työskennellyt pörssiyhtiön liiketoimintayksikön johdossa.
– Jos yrityksen toiminta tai tapa kohdella ihmisiä ei vastaa omia arvojani, en halua olla mukana sellaisessa toiminnassa, hän sanoo.
Siksi hän jätti pestinsä.
Hän korostaa, että tilanne ei ole kaikissa yhtiöissä sama. Mutta suurten pörssiyritysten tavoite tuottaa voittoa omistajilleen ei aina ole linjassa inhimillisten ja eettisten toimintatapojen kanssa.
Suuri ongelma hänestä on, että ihmisiä ei kohdella oikein ja arvokkaasti, työntekijät nähdään ainoastaan lukujen kautta resursseina, jotka voi korvata toisilla. Aina on joku tulossa tilalle.
– Osa yrityksistä on jo ymmärtänyt, että ainoa kestävä polku on kohdella ihmisiä hyvin ja toimia eettisesti. Yritysten tärkein pääoma on sitoutunut ja osaava henkilöstö.
Johtajapestinsä jättänyt toteaa, että työn kuormitus ja vaatimustaso esihenkilöille ja johtajille on nykyisin raju.
– Työelämän tavoitettavuus ei ole koskaan ollut samalla tasolla kuin se on nykyisin.
Hän sanoo, että on johtajanpestissä tietenkin valmis joustamaan ja uhraamaan vapaa-aikaansakin. Siitä johtajille maksetaan hyvää palkkaa. Mutta jos yrityksen arvot ovat ristiriidassa omien kanssa, uhraukset alkavat tuntua tarkoituksettomilta.
Työnsä jättänyt johtaja antaa tämän haastattelun puhelimessa Päijänteen rannalta. Hän pohtii jo seuraavaa työtä, joka ei liity hänen omaan alaansa. Se ei voisikaan olla samalla alalla, sillä pestistään eronneella liiketoimintajohtajalla on pitkä kilpailukielto.