Netin syövereistä löytyy loputon määrä videoita, somepostauksia ja keskusteluja, joissa Lars Ulrichia moititaan huonoksi ja tyylitajuttomaksi rumpaliksi.
Hänen soittonsa sanotaan kiilaavan eli nopeutuvan kappaleiden aikana. Tekniikkaa moititaan kömpelöksi ja monia soitannollisia ratkaisuja genrelle epätyypillisiksi.
Myös Ulrichin usein nokkava ja yltiöitsevarma asenne on vuosien varrella ärsyttänyt monia.
Toisaalta Ulrich on maailman tunnetuimpia metallirumpaleita, alansa pioneeri ja kiistaton esikuva valtavalle ihmismäärälle.
Metallica esiintyy Helsingin Olympiastadionilla tämän viikon perjantaina ja sunnuntaina.
Kysyimme konserttien alla kolmelta kotimaiselta huippurumpalilta ja yhdeltä rocktoimittajalta, millainen soittaja Lars Ulrich oikeasti on.
Inspiroiva, lyyrinen ja vallaton
Maija Vilkkumaan yhtyeessä rumpuja soittava Ilkka Tolonen kertoo, että hän on arvostanut Lars Ulrichin soittoa pikkupojasta asti.
Tätä fanisuhdetta hän on joutunut usein myös perustelemaan.
– Tuntuu, että etenkin nuorena musiikin opiskelijana joutui usein perustelemaan sitä Lars- ja Metallica-diggailua. Jotenkin se ei ollut bändi, jota sai vapaasti fanittaa.
Nykyisin keskustelu on Tolosen mukaan jossain määrin hiipunut. Ulrich-kritiikkiin törmää hänen mukaansa lähinnä somekommenteissa.
Tolosen mielestä Ulrich on soittajana inspiroiva, lyyrinen ja vallaton.
– Hänen soittoonsa liittyy minusta aika jazzmainen lähestymistapa musiikkiin. Reagoidaan riffeihin ja lauluun, varioidaan koko ajan soittoa, poimitaan iskuja ja toisaalta täytetään ihan saatanasti niitä paikkoja, missä on tyhjää.
Rumpali Ilkka Tolonen analysoi Lars Ulrichin soittotyyliä biisin avulla. Kuuntele, niin tiedät, mitä tarkoittaa Ulrichille ominainen crashin merkkaus tahdin kakkoselle ja missä kappaleessa hän tuplaa riffiä:
Tempo huojuu, mutta homma toimii
Helsingin Pop & Jazz konservatoriossa lehtorina työskentelevä Mika Säily pitää Lars Ulrichia tärkeänä vaikuttajana ja merkittävänä soittajana, jolla on selkeä oma ääni ja tyyli.
– Hänen kohdallaan kellaribändeistä tuttu malli, jossa keksitään oma tapa soittaa, on mennyt todella pitkälle. Hän on niin bändirumpali kuin olla voi. En todellakaan haluaisi kuulla, kun hän menee vierailemaan jossain muussa bändissä.
Säilyn mukaan Ulrichin soitto on keskeinen osa Metallican soundia, vaikka siinä on omat kummallisuutensa.
– Varsinkin livenä Ulrichin tempo (kappeleen esitysnopeus) usein huojuu ja nyrjähtelee. Jos puhutaan vaikka 4/4-tahtilajista, aika usein sieltä puuttuu lopusta yksi kahdeksasosa tai yksi kuudestoistaosa, kun rumpali kiilaa.
Säily pitää suorastaan ihmeellisenä, kuinka hienosti bändi soittaa yhteen, vaikka rumpali ei aina onnistu pysymään tahdissa.
– James Hetfieldin kuninkaallinen komppikitarakäsi pystyy aika hienosti myötäelämään Larsin kiilausta. Se kokonaisuus pysyy jotenkin läjässä, vaikka kuuntelijalla saattaakin toisinaan mennä hermot.
Ylimielinen hyvän perheen poika
Ulrich on itse sanonut (Kaaoszine) sulkeneensa korvansa soittotyyliinsä liittyvästä keskustelusta jo vuosia sitten.
Arvostelijat löytävät kuitenkin läjäpäin myös ulkomusiikillisia asioita, joista Ulrichia voi moittia: häntä on pidetty jopa kaikkien aikojen moukkamaisimpana rumpalina.
Syitä tähän on helppo hakea esimerkiksi Ulrichin taustasta. Hän on aina ollut etuoikeutettu, hyvätuloisen perheen lapsi, jolla on kerrostalon kokoinen ego.
Vuonna 1963 syntynyt Ulrich vietti lapsuutensa kotimaassaan Tanskassa. Hän muutti teini-ikäisenä Los Angelesiin tullakseen tennisammattilaiseksi kuten isänsä Torben Ulrich sekä tämän isä Einer Ulrich.
Tennismaila vaihtui pian rumpukapuloihin, mutta määrätietoinen harjoittelu ei kummassakaan harrastuksessa ollut koskaan Ulrichin vahvin puoli.
James Hetfield ja Lars Ulrich tapasivat ensimmäisen kerran alkukesästä 1981 Ulrichin jättämän lehti-ilmoituksen perusteella.
Pian Hetfieldille selvisi, että Ulrich ei osannut soittaa. Komppi ei pysynyt kasassa ja rummut kaatuilivat Ulrichin räpeltäessä, mutta kunnianhimoa ja määrätietoisuutta rumpalilla oli riittämiin.
Kehitys oli kuitenkin nopeaa: vuonna 1983 ilmestyneellä debyyttialbumillaan, Kill ‘em All, bändi osoitti tekevänsä nopeampaa ja raskaampaa musiikkia kuin kukaan muu maailmassa.
Pitkän linjan musiikkitoimittaja ja itsekin rumpuja soittava Nalle Österman huomauttaa, että Metallican aloittaessa bändillä ei ollut juuri vertailukohtia.
– Muita tuollaisia rumpaleja ei käytännössä ollut, eikä koko musiikkityyliä. Lars on kehittänyt soittoaan paljon itse, mikä selittää hänen omaleimaista tyyliään.
Napster-oikeudenkäynti pilasi mainetta entisestään
Lisää kierroksia Ulrichiin kohdistuneisiin vihapuheisiin tuli 2000-luvun alussa, kun Metallica kävi näkyvää oikeustaistelua (Soundi) tiedostonjakopalvelu Napsteria vastaan.
Tapaus henkilöityi julkisuudessa erityisesti Ulrichiin. Bändi sai maineen köyhiä metallifaneja vainoavana miljonäärirokkaribändinä.
Muun muassa Nightwishin rumpalina mainetta niittänyt Kai Hahto ihmettelee, miksi Ulrich sai tapauksesta hankalan ihmisen maineen.
– Hän kävi kovan oikeusväännön ja piti artistien puolta, mutta hän sai siitä osakseen paljon kuraa. En itse edelleenkään ymmärrä, miksi musiikin pitäisi olla ilmaista, jos joku sitä työkseen ajalla ja vaivalla tekee.
Hahto kertoo tavanneensa Ulrichin lyhyesti vuonna 2022 Hollannissa Pinkpop-festivaalin backstage-alueella.
– Muutama sana ehdittiin vaihtaa. Hyvin rento kaveri ja ikimuistoinen hetki, Hahto sanoo.
Soitto-ongelmat olisi ratkaistavissa
Kai Hahtolle Metallica oli tärkeä vaikuttaja jo pikkupoikana, ja edelleen hänellä on isompien bändiprojektien rinnalla myös oma Metallica-covereita soittava tribuuttibändi.
Hahto sanoo edelleen arvostavansa Ulrichia rumpalina, mutta tietävänsä myös syyn siihen, miksi Ulrichin soitto ei enää kulje kuten ennen.
Hahto on opiskellut ja opettanut Alexander-tekniikkaa ja soittoergonomiaa jo 90-luvulta alkaen.
Hän pitää selvänä, että Ulrichin ongelmat esimerkiksi tuplabassorumpujen kanssa johtuvat pitkälti väärästä soittoasennosta ja rumpujen virheellisestä sijoittelusta.
– Suuri osa rumpalien ongelmista johtuu rumpujen väärästä asettelusta, väärästä istumiskorkeudesta ja tämäntyyppisistä asioista. Soitto helpottuu ja siitä tulee rennomman kuuloista, kun soittokulmat ja asemoinnit ovat kunnossa, Hahto sanoo.
Kuuntele, mitä Kai Hahto muuttaisi Lars Ulrichin setissä, jotta soitto rullaisi:
Juttua on muokattu 4.6. klo 11.45: Lisätty tieto, että Kai Hahto on pitkän linjan Metallica-fani ja hän arvostaa Ulrichin soittoa edelleen korkealle.